Samaa vaivaa on  , 173/90 . Minä sain mieluisat housut tuontitukun verkkokaupasta viime syksynä ja hintaakin vain viisikymppiä . Tilasin heti toiset kun oli passelit .

Kun te olette tuollaisia lyhytjalkaisia taaperoita, niin suosista unohtakaa haalarimalliset housut ja vääntäytykää vyötärömallien kimppuun, vaikka teillä ”ei vyötäröä olekaan”. Kunnon olkaimilla saatte ne housut kinnattua niin korkealle, että tarvittaessa puheäänen korkeuskin muuttuu.

Toinen vaihtoehto on, että jonkinlainen lahjus metsuri-emännälle ehkä auttaisi sen verran, että hän suostuisi entraamaan housuihin pienehköt kiilakappaleet kumpaankin sivusaumaan ja takasaumaan. Jo pelkästään viiden sentin kiiloilla saa housujen vyötäröön 15 cm kasvunvaraa.

Mainitsen tästä, koska meillä on emännän kanssa YYA- sopimus toiminut jo vuosikausia, eikä toiminta ole noilta osin koskaan pahemmin tökkinyt.

Pikkutukin mainitsema verkkokauppa voisi olla hyvä alkuhankintapaikka varsinkin meille ”pers-jalkaisille”.

Kortisonia pitävät kyllä pahanaelopainon nostattajana, vaikka en voi sitä syyttää omalla kohdallani. Lähinnä laiskuus ja nivelvaivat ovat hillinneet liikehdintää. Nytkin on ollut jonkin aikaa ”kipsi” jalassa , tuoreet tikit polvessa, ristiselkä armottoman kipeä pienenkinnkävelyn jälkeen.

Minulla on housujen ”Modifiointi” sujunut aika kivuttomasti, kuten myös esim vetoketjun vaihdot ja muut: Kun kysyn emännältä, olisiko mahdollista  ja hän murahtaa jotain , niin sanon vain että ei sen ole niin tarpeellistakaan alkaa tekemään, minä voin kyllä itse suorittaa tuollaaset ompelut.  Kohta alkaa Pfaff surraamaan.

Vastineeksi minä pidän huolen ompelukonehuollosta ja käytän aina toisinaan konetta huollettavana.

Viiltosuojahousut on lähes mahdoton lyhentää niin, että viiltosuojat ovat oikein, joten pidän haarakiilan jne laittoa tuntuvasti helpompana.

Henkilökohtaisesti haluan, että housunlahje loppuu viimeistään kymmenen sentin korkeudella maasta.