Enpä ole huomannut Mhy.n puolustelevan mh-maksua kovinkaan ”raivokkaasti”. Ainakin täkäläiset yhdistykset ovat valmiina maksun poistumiseen ja odottavat pääsevänsä mukaan puumarkkinoille. Metsäteollisuuden tavoite Mhy.n suhteen on kuitenkin jopa astetta kovempi kuin Joukamolla:

”Metsäteollisuuden asiantuntija Rainer Häggblom kritisoi voimakkaasti metsänhoitoyhdistyksiä ja haluaa päästä niistä pikaisesti eroon. Kun metsänhoitoyhdistyksistä luovuttaisiin, puun hintaa saataisiin nopeasti alemmas.”

Työpaikkojen katoaminen on varmasti osaltaan totta. Mutta paljonko todellisuudessa metsänomistaja on valmis maksamaan ostopalvelusta?

Itse en ole, koska oma metsäinen tietämykseni on kohtuullisen riittävä, oman tilani hoitoon. Joku toinen voi tarvita palveluja paljonkin.

Ja jos ajatellaan metsiemme nykyistä tilaa ja pienmetsätalouden kannattavuutta, niin moni jättää mielellään hoitamatta, koska tulevaisuus on jo takana. Tarkoitan siis että kuitupuun ylitarjonta on olemassa vielä todella pitkään, jos teollisuuden puuntarve ei jostain käsittämättömästä syystä nouse huimasti.

Jos ajatellaan Mhy:tä kilpailijana esim. metsänhoitopalveluja tarjoavalle suuryhtiölle, niin kilpailu on varmasti tarpeen. Mutta mahdollistaako Mhy maksusta vapautuminen pienyritysten kannattavan toimintakentän?

Mikä tahansa yritystoiminta on mahdottomuus, jos tulorahoitus ei riitä. Isolla yhtiöllä on varaa polkea hintoja, pienellä ei. Ei varmaan Mhy:kään?

Ehdottomasti vapaaehtoinen ja jos joku haluaa maksaa saa maksaa myös minun maksuni!

Kirjoitin MM ministeri Jari Koskiselle joka vastasi ja kertoi, että on juuri neuvotteluiden vaiheessa, ym..

Nyt vaan tarvitsisi ottaa se nyrkki pois sieltä taskusta ja kirjoittaa ministerille, että maksakoon kuka haluaa, mutta ei ne jotka itse hoitaa metsänsä!

Ratkaisu on hyvä ja eri osapuolia huomioon ottava. Tälläkin palstalla voidaan nyt keskittyä rakentavaan keskusteluun. Metsänhoitoyhdistyskentässä tulee tapahtumaan rakennemuutos, jonka jälkeen yhdistyksistä tulee vahva puukaupan tekijä. Joillakin alueilla se saattaa vähentää puukaupan vaihtoehtoja, mutta yleiskehitys tulee olemaan hyvä. Pohjois-Suomen ja muiden syrjäisten alueiden puukauppa tosin tulee muuttumaan lähes pelkästään paikalliseksi energiapuukaupaksi, koska rikkivero ja muu kuljetus- ym. kustannusten nousu lopettaa puunjalostuksen syrjäalueilla. Tämä on valitettavaa, mutta se on yhteiskunnan tietoisesti valitsema toimintalinja.

Pokura tuntee ilmeisen vähän metsänhoitoyhdistyskenttää. Monet yhdistykset ovat jo vuosia varautuneet tulevaan tilanteeseen, mutta toki on niitäkin yhdistyksiä jotka eivät ole.