Kysymys miksi omistat metsää on mielenkiintoinen,johon varmaan tulee monenlaisia vastauksia.Itsellä kai geenivirhe,joka pakottaa haluun omistaa metsää.Siksi liikenevät ja osin pankin rahat metsämaahan laitettu ja näin myös itselle työpaikka luotu.

Metsä on siinäkin mielessä itselleni sopiva,että siellä näkyy tehty työ ja sen tulokset.Maannalkä ja halu laittaa metsä mieleisekseen kannustava piire.Siksi esim.lukijoiden kuvissa oleva rajanaapuritila kiinostaa,vaikka toiset sanoo,että työtä poloinen siitä vain saa.

Itselläni vähän arvopapereita ja jokunen torppa tasaamassa omistuksia.Kaikki itse työllä hankittuja jotka itse omistan.Metsä melko riskitön ja turvallinen omaisuuserä.En etsi huipputuottoja sijoituksissta,vaan arvostan muuta kuin pelkkiä lukuja arvo-osuustilillä tai tiliotteella.Metsässä kupsaja on tyytyväinen metsänomistaja.

Isältä ostettu ja lapsilta lainassa! Voi auttaa eläkettäkin sitten kun se 70 – 80 vuotiaana minun ikä luokalle koittaa. Suuri os metsätöistä tehdään periaatteella että seuraavasukupolvi saa tästä tuloksen.

Mielenkiintoista, eipä ole tullut pohdittua. Syitä on varmasti monia. Ensinnäkin minut on kasvatettu omistamaan metsää. Isän mukana oon töissä pyörinyt pienestä asti. Tilan ostin vanhemmilta lähes normihinnalla, taisi olla 90%. Metsätilojen ostaminen ja kunnostaminen on myös varsin mukavaa. Työ näkyy. Varma työpaikka, jossa saa olla itsensä pomo. Kukaan ei tule sanomaan, että tee tuota ja tuota. Ja metsä on varma sijoitus. Arvostan toki lukuja tilillä, mutta metsässä on jotain paljon muutakin. On ihan erilainen tunne omistaa ja hoitaa metsää kuin lotota osakkeiden kanssa.

Loppujen lopuksi kyse on pienistä hetkistä ja muistoista. Tänäänkin koin hienon hetken raivausreissulla. Tuuli ulvoi korvissa kahvitauolla kun 4 kettua juoksi pellon toisella puolella. Olen yliopistossakin opiskellut, mutta teoreettinen homma ei tuntunut ollenkaan omalta. Onneksi valitsin metsänomistamisen ja maanviljelyn konttorirotan työn sijaan!

Toivottavasti omalle jälkikasvulle tarttuu sama ”tauti” ja haluavat jatkaa metsän omistamista edes osalla pinta-alalla.

Herman määritteli minusta hyvin metsänomistamisen ideologiansa. Voin sanoa sen aivan samoilla sanoilla.
Tavoite on päästä muutaman vuoden sisällä vaihtamaan vapaammalle.
Metsässä tekeminen on ollut parasta vastapainoa toimistossa istumiselle ja siellä tietokoneen ruutuun tuijottelulle.

Usein metsätilan myynti olisi ihan viisain temppu, mutta monelle lapsuusmaisemien hukkaaminen on vähän liian vaikeaa. Itselläni se tulee mahdollisesti jossain vaiheessa eteen, tulevasta perikunnasta osa asuu ulkomailla ja osaa ei välttämättä kiinnosta metsänomistaminen. Toivon mukaan joku kumminkin innostuu.