Kerrohan nyt sitten miksi metsässä pitää joka puun kaadon kohta olla perusteltu? Eikös se itse tehden ole aivan sama mistä kohtaa minä sen juontokouralla kyytiin otan. Kun senverran järki kyllä toimii ettei sitä mihinkään hankalaan puskaan kaada. Mutta yleensä lähes aina saa tyvipöllistä kouralla otteen ja muuthan harvennuksilla heittää vaikka olalle ja juoksee ite tienvarteen. Opetus tähtää juuri tuossa siihen epäolennaiseen josta ei ole tekijälleen mitään käytännön hyötyä.

Heh, aika paha on puuta kaataa ettei se jää maasta koholle. Kyllä niissä melkein aina oksia jää alapuolelle. Eipä ole vahingoituttu ei ja sitä ei kyllä oikein voi opettaa tuota työturvallisuutta vaan se pitää kyllä lähteä juuri sieltä korvien välistä. Jo se että ensin mennään ja ostetaan muutakin kuin se raivaussaha tai moottorisaha ja yleensähän metsänomistajalle tuo on aika helppo juttu kun alv-poistoja tippuu ja metsätuloista saa tehdä hankintavähennyksiä. Kyllä ne vahingot useimmiten alkaa vasta hyvin iäkkäiden touhuamisissa. Alkaa vain hallinta ja hoksottimet pettää.

Luulisi että jos on itse jo sahaamisen osaava kaveri niin osaisi senverran neuvoa että perus tekniikan ja vaaranpaikat tulisi tietoon. Takapotkun vaarat, mättäiden yli kaatamiset kun runko potkaisee, kaadonsuuntaajat ja kaataminen ettei ole ensimmäisessä tyvessä saha jumissa. Läjälle kaataminen on sitten jo niitä oman työn helpottavia tekiöitä. Näissä netin videoissa monesti ihmetellyt miksi ihmeessä metsäkouluissakin opetetaan tekemään kaatokolo 10 tai 15 senttiäkin korkeaksi, mutta ei välttämättä sydänpuuhun päin kuin muutama sentti. Eihän sen tarvitse isoonkaan puuhun olla 5cm enempää ylös, monesti parisenttinen pala riittää, eikä kulu tankkia bensaa.

Tuo videoilla näkyvä kaatokolon yläsahaus on seikka, jota pitää oikeasti vältellä. Jos ja kun kaatokoln pitää olla sen serran avara, että se ei sulkeudu liian aikaisin, kun puu lähtee kaatumaan, niin alasahauksen voi sahata myös vinosti , mutta ylöspäin vinoon, jolloin kolon saa avautumaan jopa 60 astetta.

Kolon syvyys taas on ”sopiva”, kun se on noin 20 % tyven läpimitasta. Silloin pintapuu tulee sen verran tukevaksi, että tyvi ei repeä helposti.

Kuitenkin, jos tyvi on soikea, voi koloon tehdä syvyyttä siksi, että kapemmalle puolelle saa pitopuulle leveyttä enemmän – tarkka kaadon suuntaaminen edellyttää hyvää, ohjaavaa pitopuuta.

Kun saha on tehokas ja terä kunnossa, kaatokolossa ei sahanterä kauvaa pyöri.

Kuten mainitsin: Kolon syvyys 20 % ja pitopuun paksuus n. 10 % tyven läpimitasta.

Jos ei hallitse työtä helpottavia tekijöitä, eikä ole halukas niitä oppimaan, on turha ainakaan ansiomielessä alkaa moottorisahatöihin. Sama koskee myös nostokoukun ja siirtelysaksien käyttelyä, jos niitä ei hyväksy, on väärässä hommassa.

Tuota liin pystyssä olevaa yläsahausta lanseerattiin jossain vaiheessa Ruotsalaisten sahanvalmistajien mannekiinien avulla. Se toimikin joissakin ihanneoloissa ihan hyvin, mutta aika usein kaatuessaan puun tyvi repesi.

Kaatokilpailuissa vaadittu avauskulma 45 -50 astetta on ihan hyvä silloinkin, kun alasahaus on aivan vaakasuorassa. Ammattimies ei tyviä jyrsi.

Oikein ruman tyven uusi nimitys voisikin olla ”Jessen jyrsimä”, koska hänellä selkeästi tärkeintä on saada puu nopesti nurin, vaikka säästö menee moninverroin kaatamista seuraavissa työvaiheissa.