› Keskustelut › Metsänhoito › Nuoruuden savotat

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 39)
1 2 3 4

  • Nuoruuden savotat

    Sent on: 27.12.2018, 12:54

    Mikko Niskanen ohjasi Kalle Päätalon kirjojen pohjalta tehdyn elokuvan, joka perustuu omaelämänkertaan. Kallehan aloitteli metsätyön ihan nuorena ja kertoi elämänsä vaiheista tarkkaan.

    Ihmettelen kuitenkin talvisavottaa, johon Kalle joutuu lähes kylmiltään. Olen melko varma, että ei tuolloinkaan kuitu – ja kaivospuita tehty keskitalvella paksun lumen aikaan, vaan ne hakattiin kesäaikaan, kuorittiin ja kuivuttuaan ajettiin talvella pois.

    Paksun lumen aikaan hakattiin tukkia, jolloin tyvellä lumen potkiminen / lapioiminen jäi vähäisemmäksi päivän mittaan. Ei tuollainen homma, mitä talvisavotassa on kuvattu olevan, ole missään tapauksessa järkevää. Aivan varmasti jokainen, joka pääsi, lähti muihin hommiin.

    Tekijä
    Jätkä
    Theme Metsänhoito Metsänhoito
  • Metsäkupsa Metsäkupsa 27.12.2018, 15:27

    Itse 60-luvulla syntyneenä en tiedä vanhan ajan savotoista mitään.Mutta tuttuni,joka yli kahdeksankymppsenä on täysissä voimissaan on kertonut oman työhistorian.Aloitti metsätöillä,mutta ensimmäiseen talveen lopetti.Leimikko oli Kymiyhtiön mailla ja harvan puoleinen,luntakin metri.Ilmoitti siirtyvänsä toisiin hommiin,kun kovin huonoja leimikot olivat,ahkerankin tienesti tiukassa.Työnjohtaja olisi mielellään pitänyt,lohdutteli jatkossa parempia työmaita olevan tulossa.Useita ammatteja eläessään tehneenä,auto asentajana,työnjohtajana ym. ja lopuksi Veisto sahalaitteistoja valmistamassa,että huonoin työmaa oli se justeerille lumenlapiointi,puutkin huutohollin päässä toisistaan.Samoin puolipuhdasta petkeleellä kuorinta,kovalla pakkasella senkun kipunoi,no ei ollut työttömyyttä kylläkään.

    Tolopainen 27.12.2018, 16:07

    Jätkä on väärässä, kyllä niitä kuitupöllejä on tehty talvipakkasella ja kuorittu myös. Sitä voi jokainen käydä kokeilemassa, montako senttia pantaveitsi menee 20 asteen pakkasella yhdellä lykkäyksellä oksaseen kuusipölliin. Ei taida nykyisin miesten kunto enää moiseen riittää.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli 27.12.2018, 16:30

    Kyllä ainakin täällä etelämpänä oli 50-60 luvuilla talvisavottoja, joissa hakattiin koivut haloiksi ja pantiin kehyspuiden kanssa mitattavaksi pinoksi. Kaivospuuksi kelpaavat männyt tehtiin valmiiksi ja kuorittiin palstalla ennen ajoa. Kaivospuissa oli kappalekauppa. Metrinen paperipuu tehtiin metsässä mustana. Se ajettiin pinoihin ja mitattiin vasta ajetussa pinossa. Kuorittiin sitten keväällä kun parkkuurauta pystyi niihin, ne kun kuorittiin ns ”puhtaaksi”.

    Myös hankintana tehtiin kaivospuuta ja paperipuuta talvella. Se oli erona että silloin kyllä kaivospuukin kuorittiin vasta keväällä tien varressa. Hankinnassa saatettiin pienen kaivospuun suhteen tehdä niinkin että ajettiin mettänmittaisena tienvarteen ja katkottiin ja kuorittiin kun ajokelit oli mettästä loppuneet. Siinä tuli polttopuukin tienvarteen samalla. Pienin kaivospuu, mitä olen tehnyt, oli 5 jalkaista. Nelijalkaistakin kuulemma on tehty.

    Kesäsavotat täälläpäin ovat tulleet muotiin vasta 80-luvulla koneiden myötä.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    harrastelija harrastelija 27.12.2018, 19:33

    En malta olla muoistelematta hiukan ”nuoruuteni savottaa”. Tietysti elokuvassa asioita vähän väritetään ja oiotaankin. Itse aloitin metsäjätkänä 1958 Metsähallituksen savotoilla. Olosuhteet ja tavat ovat varmaankin maassa olleet erilaiset, mutta Kainuussa Metsähallituksella oli määrätty formaatti.

    Vuoden leimikko arvioitiin ja merkittiin (leimattiin) alkukesästä. Yleensä nilan jälkeen tehtiinn pöllit, sullit ja halot hevostieuran varteen. Jätkä suunnitteli, raivasi ja teki taapelit sekä pinot tieuran varteen. Pinotavara kuorittiin niin kauan, kun kuori oli sula, sitten ne tehtiin pakkasten tullessa ”mustina” – jäinen kuorittu puu on kyllä helvetin liukas!

    Pinotavara ajettiin ensin hevoskeleillä lanssille, jossa ne keväällä kuorittiin. Pinotavaran ajon jälkeen tehtiin sitten tukit ja ajettiin ne myös lanssiin. Pölliä tehtiin tukkipuiden latvoista ja nekin ajettiin sitten samalla lanssiin odottamaan kuorimista.

    Berza 27.12.2018, 21:33

    Olikohan Kunnan jauhot kirja, missä Kalle 15 vuotiaana joutuu Mustan Pekan ”oppiin” ?

    Helvetin huonossa  leimikossa, johon muut jätkät ei olleet suostunu menemään Kalle yritti propseja tehdä.

    Sieltähän hän joutui lähtemään karkuun kotiinsa Kallioniemeen.

    Tuo kuorimishomma talvella lienee Niskasen ”oikomista”.

    Jätkä 27.12.2018, 21:58

    Palsta kyllä näytti ihan Jeessin hyvinhoidetulta tukkileimikolta, mutta lähinnä on kyse vajaatuottoisesta metsästä, joka piti aina uudistaa valtion varoin, mutta ei semmoisia takuulla hakkuutettu metrin hangessa.

    r.ritva r.ritva 29.12.2018, 10:29

    Mieleeni tuli kun isoveli kevät talvella joenvarteen ajettuja propsia kuori.Papat hepoilla ajoivat savotoiltaan useampia km.ns.lanssille pinoihin jossa kuorintaa.Sai helposti keväällä jokeen tökkittyä ja uitolle.Tuon ajan metrisiä ja uppotukkia vielä pintaan nousee.

    Oli myös ostajien markkinat.Naapurin pappa oli huolella navetan sivulle propsinsa latonut.Se nähtävästi oli taitolajia.Ostomies tuli mitalle ja ensimmäiseksi oli tuumannut -noista rakosista saisi karvahatun heittää läpi-en tiedä miten jatkui mutta yleensä taisi kauppa syntyä kun raha ja eläminen oli tiukassa.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli 29.12.2018, 11:36

    Harvan pinon teko oli taitolaji. Naapurin mies sen osasi niin ettei tarvinnut silti pistää puita vinoon pinossa.

    Meilläpäin oli yksi ostomies opetellut vähän pöllinheittoa. Kun hän tuli mielestään liian harvalle pinolle hän käveli pinolle ja valkkasi sieltä sievä ja pienen pöllin, käveli muutaman metrin päähän pinosta ja heitti pöllin pinosta läpi. Sen jälkeen isännällä ei juurikaan ollut sanansijaa, kun pinon korkeutta määriteltiin.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Jätkä 29.12.2018, 13:38

    Puhuttiin myös hyvistä ajomiehistä, jotka tempaisivat kaksi viiden pinokuution pinoa rekeensä, eikä siinä juuri enempää ollut, kuin 5 – 6 mottia. Laanissa he pinosivat siitä kuormasta kymmenen mottia, jopa ylikin. Metsäfirman harjoittelijalla oli ”Pinonpolkijan” rooli, eli aina kun ajomies oli hakemassa uutta kuormaa, tuo pinonpolkija ramppasi pinon päällä. Oli kai tarpeellinen toimi, jos ajomiehiä oli useita.

    Tuo harva, mutta nätti pino tehtiin kuulemma siten, että samankokoiset pölkyt asetettiin aina visusti päällekkäin, pino ei losahtanut, vaikka leimakirveellä lyötiinkin päihin merkit.

    Kun ajomatka oli monta kilometriä, niin saattoi olla, että päivässä ehti ajaa vain yhden kuorman. Silloin pinon ladontataito oli todella arvokas. Mitä siistimpi ja suorempi pino, sitä vähemmän siinä oli puuta.

    Hankintamyyjälle ostaja moitti pinoa harvaksi: ”Että sika mahtuu noista rei`istä ryömimään läpi”. Myyjä ehdotti: ” Sopiihan sinun kokeilla”. Kaupat tulivat silti.

    Korpituvan Taneli Korpituvan Taneli 29.12.2018, 14:42

    Naapurin mies opetti että ensin ladottaan pinon alavarvi. Sitten panna joka kolmannen raon päälle pölli. Sen jälkeen otetaan kaksi pölkkyä niin että kumpikin asetetaan edellisten päälle ja lasketaan hiljaa vastakkain jne.

    Samaa ideaa, kun Jätkä sanoo että samankokoiset aina päällekkäin.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 39)
1 2 3 4