Ojitukset

Palstoja on rannassa ja rantojen lähellä. Ikinä en ole nähnyt, että oja päättyisi ennen vesistöä. Siihen olen kiinnittänyt huomiota, että ojissa virtaava vesi on kristallinkirkasta. Ehkä johonkin vuodenaikaan on toisin mutta minä en ole sellaisena hetkenä sattunut paikalle.

Jp julku osui asian ytimeen. Tämä luonnonvesiin valuvien metsäojien tukkiminen ennen kyseistä vesistöä, on todella suurin ympäristöteko minkä ranta metsän omistajana voi tehdä.

Yksi tila on kaksipalstainen, lampi jakaa kahteen osaan. Toisella puolella näkee vanhoista ilmakuvista, että sitä on ojitettu joskus 40-50 luvulla. Ja kyllähän sieltä tarpeeksi etsimällä vielä ojat löytyykin. Alkujaan ne on menneet suoraan lampeen, mutta nyt loppupäät on jo niin umpeen kasvaneet, ettei niitä oikein erotakaan. Joskus pohdin perkaamista, ja jos olisin tehnyt, niin loppupää olisi juurikin jätetty kaivamatta.

Toisella puoliskollakin oli ojitettu aikoinaan, näkyy vanhoissa ilmakuvissa, mutta se on umpeenkasvun myötä tulkittu noroksi ja omasta palstastakin lähti suoja-alueeksi pikkusiivu. Käytännössä siitä tuli jättöpuualue.

Nuo kurjen tutkimukset ovat vain rajattuja tutkimuksia tietyiltä alueilta. Siitä ei voi minusta vetää koko valtakuntaa johtavia päätöksiä. On myös sellaisia tutkimuksia jotka tukevat nykyisiä havaintoja.  On selvää että ojitusten haittavaikutuksista ei oltaisi huolissaan jos niitä ei olisi.

Paras toimi vesien värin kirkastamiseksi ja tuon TOC-kuorman torppaamiseksi olisi hakata avoimeksi kaikki purojen, jokien ja vesien rannat 50 m matkalta.

Nyt on radikaalia puhetta mutta minä olen samaa mieltä. Kuusen neulasia vesistöön, onko hapanta. Olen myös havainnut että kolmella suurella on  jo ojapelkoa – ne pelkäävät että ojissa on SIMPUKOITA.

”Lähes luonnontilainen”: siinä uusi väline tuottaa suoria ojia suoriksi noroiksi – jopa puroiksi.