Tuonne blokin perään kirjoitinkin kommenttia että onkohan vanhametsä ikuisesti hiilinielu ? Sehän voi jossain vaiheessa olla myös päästölähde. Onko meillä järkeä pysyvästi suojella vanhoja metsiä koska niiden purkaminen käytännössä ei ole mahdollista.  Jospa me suojelusimme määräaikaisesti parhaassa kasvussa olevia metsiä joidenka suojelu purettaisiin kun hiilinielu vähenee.  Sitten uudistetaan ja otetaan uusi alue hiilinieluksi.

Silloin kun metsää käytetään metsäteollisuudessa, tulot ovat varmoja. Entä oletetut hyödyt puun hinnan nousuna, hiilinieluina ja monimuotoisuushyötyinä? Nämä eivät ole yhtä varmoja eriä.

Jos arvioisi varovasti että jokaiselta hehtaarilta kertyisi 200 m3 hakattavaa, nythän aiotaan suojella vanhoja runsaspuustoisia etelän metsiä. Hakkuukertymän määrä olisi 100000 hehtaarilta avohakattuna siis arviolta 20 milj. m3. Tuon puumäärän jalostaminen toisi kerrannaisvaikutuksina erään arvion mukaan 200 euroa per m3, eli yhteensä 2 mrd.

Tutkimuksessa siis saatiin tulokseksi valtiolle nettohyötyä +200 milj. euroa 2030 mennessä. Hyötyjen pitää silloin olla myös todella suuret, mutta selitys piilee ehkä pitkässä ajassa: metsän voi hakata vain kerran mutta hyödyt kertyvät joka vuosi? Toisaalta uudistettu metsäalakin kasvaa samaan aikaan uutta hiilinielua. Oletettiin ehkä sakkomaksut EU:lle menoksi?

”Vanhojen metsien suojelun nettohyödyt määritetään käyttäen yhteiskunnallista kustannus- hyötyanalyysia (Boardman ym. 2018). Siinä luonnon monimuotoisuuden suojelun hyötyjä verrataan suojelun kustannuksiin valituilla lisäsuojelun pinta-aloilla (riippuen vanhaan metsään sovelletuista kriteereistä). Suojeluhyötyihin luetaan monimuotoisuus- ja hiilihyödyt. Kustannuksiin luetaan menetetyn hakkuutulon arvo, missä otetaan huomioon myös puun tarjonnan laskun aiheuttama puun hinnan nousu.”

Sinänsä tämä tutkimus on juuri sellaista analyysiä, jota nyt tarvitaan lisää, jotta osataan tehdä hyviä päätöksiä, mutta unohtuivatko analyysistä kansantaloudelliset kerrannaisvaikutukset?

https://koneensaatio.fi/wp-content/uploads/2024/09/Kangas_Ollikainen_Valtion-vanhojen-metsien-suojelu-Hyodyt-ja-kustannukset-epasuorat-vaikutukset-ja-riskit-2024-09-03.pdf

mehtäukolle: siis yritin ymmärtää miten tuossa Ollikaisen laskelmassa logiikka menee. (Edit.) Verrataan siis metsänomistajan hyötyjä yhteiskunnan hyötyihin. Yhteiskunnan hyödyt puun jalostuksesta eivät ymmärtääkseni sisälly laskelmaan.

Tutkimusraportissa kuvataan laskentamenetelmä näin:

”Metsätaloustuoton nykyarvo on suojelun kustannus. Monimuotoisuuden suojelun rahallinen hyöty on luonteeltaan kertaluonteinen arvo. Hiilinielu lasketaan sen sijaan vuosittaisena lukuna ja sen nykyarvo on laskettu vuoteen 2050 saakka, käyttäen hiilidioksidin hintana 80 €/tCO2.”

Jos metsänomistajalle tarjoaisi 80 €/tCO2 hiilivuokraa per kuutiometri puuston kasvua per vuosi, niin luulen että syntyisi kaupat!

Martti Nurmi:

Metsäteollisuuden suoraan kerryttämä liikevaihto oli Suomessa vuonna 2021 yhteensä liki 33 miljardia euroa ja yhdessä välillisten vaikutusten kanssa 45 miljardia euroa. Arvonlisää metsäteollisuus kerrytti suoraan ja välillisesti yhteensä lähes 11 miljardia.

Kun metsien ”hakkuja vähennetään”, se tarkoittaa, paitsi jonkinasteista metsänomistajan omaisuuden sosialisointia -siis jos omaisuuden menetystä ei kompensoida, niin myös kansantalouden supistumista. On hauska ja filosofinen kuvio aina selvitellä, kuka tai mikä sen maksaa.

Metsäteollisuus työllistää enää alle 40000 Suomessa, mutta sen vaikutus työllisyyteen on tuplat. Työttömyys muuttui juuri työttömälle ja niin se vaikuttaa jyrkemmin kulutuskysyntään, jne. Metsäteollisuus on pitkälti ylikansallista. Se voi supistaa toimintojaan Suomessa, mutta ilmaston kannalta sillä ei ole kuin useimmiten negatiivinen vaikutus.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010656474.html

Tuossa hiilinieluketjussa jo kommentoin tätä juttua. Kuuntelin myöhemmin raivaushommien aikana keskustelua aiheesta. Kovin oli yksipuoleista. Yhtään metsäteollisuuden asiantuntijaa ei kuultu.

Aamulla pohdiskelin aihetta kansantalouden näkökulmasta. Stetsonin menetelmällä arvioin, että metsäala kerrannaisvaikutuksineen lisää kansantuotetta 500€/jalostettu puukuutio.

Jos vanhojen metsien suojelua lisätään, mutta metsäteollisuuden tuotanto pidetään ennallaan, joudutaan puita hankkimaan lisää nuoremmista, hiiltä paljon sitovista metsistä, eli hiilen sidonta vähenisi suojelun takia, eikä suinkaan lisäänny. Ainoa konsti pitää metsien hiilinielu edes ennallaan, olisi vähentää metsäteollisuuden tuotantoa.

Koska metsien hiilensidonta heikkenee iän myötä, niin myös uusien, lisäsuojeltujen metsien hiilensidonta hiipuu. Eli myös metsäteollisuuden tuotanto jouduttaisiin äkillisen tuotantosupistuksen jälkeen jatkamaan hitaalla lasku-uralla.

No tällaista mukamas akateemista, tieteen kriteerejä täyttämättömää keskustelua näytetään harrastettavan YLE:ssäkin. Joka siihen uskoo, joutuu harhapoluille. Nykyhallitus ei onneksi korviaan tälle lotkauta. Vahvistaa tietysti näkemyksiä YLE:n rahoituksen supistamistarpeista.

Tämä selvitys kuulostaa kovin tutulta.Taisi komissio esitellessään ennallistamisasetusta kehua Suomen tienaavan ennallistamisella 10 miljardia euroa.