<p>Ruotsista löytyy Visingsön parisataa vuotta vanha, aikoinaan laivaston tarpeisiin kylvetty tammimetsä. Eipä ole tammesta niin paljoa kysyntää telakoilla enää ollut että olisi puita tarvittu. </p>

Vaikea uskoa, että puutavaralle ei kysyntää löytyisi Suomestakin. Oma tuotanto on olematonta, ja kotimainen puusepänteollisuus käsittääkseni pitkälti tuontitammen varassa.

Aloittajan kommentteihin kasvunopeudesta en voi omien kokeilujen perusteella yhtyä. Tammi on parhaimmillaan hyvin nopeakasvuinen – tekee säännöllisesti 2 kasvupyrähdystä kesässä, ja yhteismittaa näille kertyy helposti toista metriä, jopa enemmän.

Vaikeus tulee taimien suojaamisesta rusakoilta ja hirvieläimiltä. Laadukkaan runkopuun kasvattaminen vaatii myös jatkuvaa pystykarsintaa ja vesakontorjuntaa. Tammea ei saa missään vaiheessa päästää alikasvokseksi! Vastikään törmäsin tällaiseen selkeästi pieteetillä perustettuun tammitaimikkoon, jonka hoito oli kuitenkin jostain syystä laiminlyöty kokonaan – koivu, haapa ja leppä vallanneet latvuksen, ja tammet yhtä mutkaa ja riukua. Parhaimmat yrittäneet järeytyä matalana puskana, siementäen koko lähiympäristön täyteen alikasvostammea.

Omalla noin puolen hehtaarin kokeilualalla on nyt 5 kasvukautta takana. Parhaimmat taimet kurottelee jo 4-5 metriin, kun taas heikoimmat päässeet kunnolla kasvun makuun vasta kuluneena kesänä. Tuntuu siltä, että kylvö on ollut helpoin tapa – taimet juurtuvat heti, ja kasvu on parempaa kuin taimilla.

Kotimetsäni sijaitsee alkuperäisartikkelissä kuvatun kartan pohjoisreunalla Pohjois-Satakunnassa Siikaisissa. Naapuriimme siirtoaisperheen pihan reunaan yksi osakas toi Tammisaaresta tammen taimia ja istutti ne kujaksi maantien varteen 1960-luvun lopulla. Nyt kyseiset tammet ovat jo tukkipuukokoisia. 1970-luvulla kun aloitin metsäopinnot mm. Tammelassa, niin toin Röykänl taimitarhalta erilaisia puuntaimia kotimaisia ja ulkomaisia lajeja. Tammeja istutin kotitilan eri alueille yksittäin. Isoimmat ovat tehneet jo kauan tehoja ja linnut ovat levittäneet niitä lähiympäristöön niin, että pikku taimia on siellä täällä. Myöhemmin opettelin taimituotanto omiksi tarpeiksi ja olen viljellyt tammea eri uudisaloille täydennystaimiksi monimuotoisuuden lisäämisen nimissä. Tammet ovat hyvin menestyneet Siikaisissa ja tuottavat jo luontaisia jälkeläisiäkin. Laadussa on suurta vaihtelua.  Suurta varjoa ne eivät siedä. Liika varjo johtaa kitukasvuisuuteen ja kuolemaan. Tubexeja en ole käyttänyt ja silti suurin osa on hirvieläimiltä säästyneet. Myös vuorjalavia olen käyttänyt täydennysistutuksissa monimuotoisuuden lisäämiseen. Nekin ovat menestyneet hyvin. Olen saanut muutaman jalavatukin joista tein lautaa ja soiroja. Ne ovat osoittautuneet erittäin laho kestäväksi ulkorakenteissa. Samoin on tammen laita. Tammi varsinkin lisää monimuotoistumista karike ja maaperäeläimien, sekä maanpäällisten eliöiden puolella. Maaperäpuolella lehtikarikemullassa viihtyy mm. muutama tammelle sopiva herkullinen sienilaji. Yläosassa oravat ja muutama tehoja syövä lintulaji ja puun pinnalla viihtyvät epifyytit. Tammeja voi kasvattaa yli kiertoajan että ne saavuttaa kunnon sorvipuukoon. Kuusisukupolvet tällöin on sopivin seuralainen puolivarjopuuna.