Tuo matala paju ei kasva korkeaksi, joten ei ole järkeä sitä yrittää raivurilla poistaa. Tehtiin MH:lle aika laajoja – oikeita taimikonhoitourakoita, jotka tapahtuivat aikoinaan tehdyn viljelyn ja perkauksen jälkeen.

Vaatimukset olivat kovat: Jääväksi runkoluvuksi 2000 r/ ha, Kaikki yli puoli metriä korkeat ja 5 mm täyttävät puut lasketaan rungoksi. Kantoon ei saa jäädä vihreää.

Paikoitellen tuota pajua oli yhtenäisenä lauttana jopa kymmenen aaria. Kanto piti kalvaa alle kymmeneen senttiin. Mielestäni ainoa järkevä liike olisi ollut reikäperkaus, jossa männylle tehdään reikä pajukkoon. Kun nuo kaikki piti teurastaa, niin ainoa tap, jolla se onnistuu, on kiertää aluetta vastapäivää sahaten kerrallaan vai MAX kaksi metriä ja lakaista katkaistut risut ulospäin, jolloin varmistui, että kaikki on poikki.

Tarkastus tuli sen jälkeen, kun lehdet olivat kuivuneet, joten käry olisi käynyt helposti, jos vähänkään fuskaa.

Vaatimukset olivat kovat, urakkataksa huono.

Pohjoisessa kaikki on vähän toisin. Esimerkiksi rahkasammal kasvaa Kuusamossa vaaroilla. Tuota reikäperkausta minäkin poikkeuksellisesti tähän soveltaisin jos paju haittaa mäntyä. Paju ja haapa männyn taimikossa voi liittyä  hirvituhoriskiin, mutta ei tiedetä varmasti houkutteleeko hirven männyn kimppuun itse asiassa lehtipuu vai onko maaperä sellainen että siinä kasvava mäntykin maistuu hyvältä.

Tollo ”Ei ole nähnyt” männikössä tuota matalaa pajua. Liekö nähnyt männyntaimikkoakaan – ei kai sitä leskimorsiamen omistaman töllin peräkammarin ikkunasta näe – se puska, mikä siinä ikkunan alla on, on juhannusruusu – kasvanut siinä 150 vuotta.

Ainakaan siihen matalaan pajuun ei kannattaisi sekaantua, ellei ole pakko tehdä reikäperkausta.