Ns pallekyntöä suosittelen etenkin vetiseen peltoon. Istutus palteen päälle.

Kokonaan kyntäminen ehkä meneekin.

70-luvulla istutettiin pallekyntöön. Niin että kynnettiin kaksisiipisellä auralla vastakkain tai kaksisiipisella kaksi kertaa samaan suuntaan. Tai jopa niin että vedettiin yksisiipisellä billarin vetämällä raivausauralla kaksi kertaa samaan suuntaan. Kaikki tuottivat huteran istutusalustan, puita jopa kaatuili nelimetrisenä pikku tuulissa ja tiheistä paikoista keskeltä. Ei käytetty Jätkän mainitsemaa polkemista, vähintään sen olis vaatinut ja viilutkin oli liian kapeita.

Jos nyt olisin peltoa metsittämässä en kyllä kyntämistä käyttäisi, vaan kaivinkonetta, kääntömätästys, isoin mättäin ja telalla yli mättään ajo.

Terveisin: Korpituvan Taneli

On hyvin todennäköistä, että Eräjorkin hankkeessa tulee esiintymään noita Tanelin jo kuvaamia ongelmia. Näin jo siitäkin syystä, että tekijällä tuskin on asiasta minkäänlaista kokemusta. Hyvääkin jälkeä on aikanaan saatu aikaiseksi, mutta silloin tekemistä neuvottiin ”kädestä pitäen” ja kyntäjilläkin oli kokemusta. Nyt ei ole neuvojia (paitsi täällä netissä huutelijoita) eikä kokeneita kyntäjiä.

Jos taimet ja istutus ovat sen verran iso investointi, että kannattaa ehdottomasti teettää muokkaus kaivinkoneella. Jos on ojitustarvetta (ja sitä hyvin todnenäköisesti on), niin oikea menetelmä on ojitusmätästys tai lievemmän kuivatuksen tarpeessa naveromätästys. Kuitenkin niin, että peltoon ei tarpeettomasti kaiveta mitään kanaaleita. Navero on leveä, laakea ja matala. Sellainen josta pääsee yli helposti vaikka naveron pohjalle astumalla. Täydentää voi sitten vaikka kääntömätästämällä. Kannattaa suhtautua laikkumätästykseen hyvin kriittisestä pellonmetsityksessä, pehmeään peltomaahan syntyy hyvin helposti syviä kuoppia eikä niinkään ”laikkuja”.

Ja glyfosaattiruiskutus kannattaa tehdä ehdottomasti ensi kesänä ja muokkaus sitten vasta syksyllä 2018. Ja samalla ruiskutuksella menee nestemäinen boori (Bortrac) jota lähes aina peltomailla tarvitaan.

Meilläpäin kyntäjä veteli 20″ auralla viiluja parin metrin välein, taimi viiluun päälle, ei ollut heinistä ongelmia, eikä ole toistaiseksi tuulikaan pahemmin kaatanut nyt n. 45v kuusikkoa, vaikka itsekin ajattelin näin voi käydä.

Lisätään nyt vielä tämäkin, eli ”pallekynnön” onnistuminen riippuu aivan ratkaisevasti siitä mitä kynnetään. Aikanaan kun peltoja metsitettiin suoraan viljelystä niin maa ”kääntyi” nätisti ja näitä ”tunneleita” ei jäänyt sinne palteen alle. Nyt metsityskohteena on todennäköisemmin jopa vuosikymmenet heinää ja vesakkoakin kasvanut entinen pelto. Siellä on siis uskomaton määrä elävää juurta. Se ei aivan hetkessä maadu vaikka glyfosaattisruiskutus ennen kyntöä tehtäisiinkin. Tämän tunnistaa kyllä kuka tahansa joka on enemmmän kyntänyt. Nurmen ”lopetuksen” kyntö on aivan eri hommaa kuin viljalla olleen pellon. Vuosien aikana kertynyt juurimassa ”sitkastaa” viiluja niin etteivät ne niin vain käänny. Tämä kannattaa huomioida. Eli ratkaisu on kaivinkonemuokkaus. Sillä saadaan tarvittaessa kuvion reunankin kuivatusoja perattua ja laskuojat pellolta kuntoon. Ja voidaan tehdä ne laskeutusaltaatkin jotta alkuvaiheessa reippaammin liikkuva kiintoaines ei täysimääräisesti valu vesistöihin.