Pitkällehän sulla homma on hanskassa. Ei kun raivaussaha vaan rallattamaan.

Niistä ylispuista harkitsisin jokaista tapauskohtaisesti. Osahan niistä on suunniteltu jättöpuiks joiden pitääkin olla siellä. Minä tekisin niin että hoitasin ensiks taimikot ympärillä ja tekisin jättöpuut niistä puista joita ei saa fiksusti poistettua.

Männyt ei ei säikähdä pitkästäkään kasvusta joten ne voi poistaa vaikka vasta toisen harvennuksen yhteydessä, mut ne kuuset ja koivut jotka ei kuulu jättöpuihin niin kannattanee ottaa syvän lumen aikaan parempaan talteen.

Sen lehtomaisen kankaan kanssa oottasin kylmästi vaan päätehakkuuseen ja ennakkoraivaus ennen päätehakkuuta. Tietty onhan se aina eteenpäin jos aukot istuttaa jo nyt etuajassa, mutta jos päätehakkuu lähenee niin en tekis istutuksiakaan ennakkoon. Moto mies suunnittelis ajouran kuitenkin vahingossa jurovien taimien päälle.

Pellonreuna haavikot tekisin omaan käyttöön joustavasti tarpeen vaatiessa. Haloksi tai paneliksi kumman tarve nyt sattuu olemaan.

Peltojen osalta pelkkä läpikäynti raivaussahan kanssa ja sitten harkinnan varaisesti pieni määrä h-haapaa ja rauduskoivua… isoja taimia. Toinen vaihtoehto oli tehdä niistä peltoja: raivaussahalla kaikki nurin ja jyrsimellä silpuksi ja vuokralle viljelijöille.

Ainakin tuntuisi hyvältä kaupan kohteelta mahdollisimman monipuolisesti puuta ostavaan firmaan. Joten tarjota kannattaa myös nk. vähempiarvoiset palstat koska lehtisellun menekki kyllä pelaa ja ostoa koivun ja haavan suhteenkin pitäisi löytyä.
Tukin osalta on ainakin umppi piristänyt koivutukin ostoaan.
Noin iso haavikko on ehdottomasti myös selkeää kauppatavaraa.
Mutta kun ei tuo suunta oikein valjennut niin ei tiedä millaista markkinarakoa millekkin puulle on siellä päin.
Metsäliiton puunhankinta ostaa aika monipuolisesti ja myös energiapuu näyttelee merkittävää roolia nykyisin.
Uudistuksia vain peliin ja myös peltoheitot tuottamaan puuta.
Joutomaata minä ainakin vihaan yli kaiken metsissäni.
Kovin montaa vuotta ei kannata pähkäillä kun voi käydä niin että perintö jatkaa vääjäämätöntä kiertoaan. Hoitamattomuus ei ole koskaan metsässä mikään katastrofi. Kaikki aikanaan ja hyvä siitä tulee. Tressaantua ei kannata.

Ensiksi onnittelut perinnön johdosta.Kutsu tilakäynnille joko Mhy.n taikka metsäyhtiön toimihenkilö,jolloin saat osviittaa siitä mitä ammattilaisten näkemys toimenpiteistä olisi.Näin näkemättä vähän paha neuvoja antaa,mutta edellisissä palstalaisten vastauksissa täyttä asiaa.

Ompa enosi ollut esimerkillinen,kun on halunnut jättää jättöpuita.Sinä uutena omistajana haluat poistaa ne!Onkohan niillä jätetyillä puilla jokin tarkoitus?

Hyviä ohjeita ovat kaverit antaneet. Lisäisin vielä rehevimmille kasvupaikoille uudistettaessa siperian lehtikuusen.

Itsellä kokemusta sekaistutuksesta ojitettuun mustikkakorpeen, joka muokattiin syväauraamalla. Turvekerros oli noin 30 – 40 cm, alla hiekkainen, osittain hiesuinen moreeni. Aikana, jolloin kuusta ei hyväksytty, istutin lehtikuusia 5-6 m välein omin luvin ja perillliset pari mäntyä aina siihen välille. Luontaisesti on tullut lisää mahdottomasti kuusta ja koivua,mäntyäkin. Perattu kerran ja odottaa harvennusta.

Ajatuksena on jättää lehtikuuset viimeisiksi järeytymään.