Kyllä Pessinen on kirjansa ansainnut. Jossain haastattelussa mainitsi, että pitää kirjaa enemmän kunnianosoituksena metsureille, kuin itselleen. On siinä oikeassa, eikä yritä vaatimattomana miehenä nostaa itseään toisten yläpuolelle. On varmasti viimeisiä savotoiden Jätkämiehiä, ruisleipäpalaset eväinä ja kahvia termospullossa. Niillä pärjää. Eikä varmasti ole ollut pois töistä pikkuvaivojen vuoksi. On siinä työuransa aikana nähnyt jos jonkinlaista palstaa. Näitä Pessisen kaltaisia löytyy monta muuta, jotka olivat myös kirjan arvoisia……Tunsin muuten miehen, joka ehti sahata työuransa aikana tasan 50 moottorisahaa Husqvarnoja jokainen. Husqvarnan lehdessä oli juttu kun osti tuon vimeisen. Omasta mielestäni Husqvarna olisi voinut jo lahjoittaa sen.

Kaikille moottorisaha metsureille kehittyi valtava kestovoima ja sitäkautta hyvä peruskunto. Harvalla kuitenkaan maksimivoima on sillä tasolla että voi tukkeja siirtää kantamalla. Pessisen tapa palautua 8 tunnin voimailu päivästä sianlihan syönnillä ja päiväunilla buustasi testosterooni tuotantoa ja palautumisen tunsi kehossa. Monella on ollut perhettä ja palautumisen kanssa on ollut vähän haasteita. No Pessinen toimi myös omaishoitajana, mutta tuolloin lyhensi päiviä tilanteen mukaan. Arvostan kovasti lukemaani perustuen monella tapaa ja väkisinkin ymmärtää että Pessinen on voiman oikealla puolella ennen kaikkea henkisesti. Jos olette lukeneet Aki Hintsan voittamisen anatomia kirjan, niin luulenpa että tässä olisi ollut yksi esimerkki Akin huippu hienoon kirjaan miehestä jolla on paketti kasassa luonnostaan.

Ei ne sahat ennenkään loppuneet muutaman kuukauden sahaamisella. Tunnen muutamia ”nuorehkoja” metsureita, jotka vaihtoivat sahan sen ollessa korkeintaan kolmen kuukauden ikäine. Totuus oli silloinkin, että vasta siinä vaiheessa sah alkaa olla makeimmillaan.

Esim tuossa lähellä länsirannikkoa oli kaksi nuota veljestä, jotka vaihtoivat noin neljä kertaa vuodessa sahat uusiin. Paikallinen sahakauppias tykkäsi kovasti ja sen alueen ituniskat ja jopa metsurit innolla ostivat nuo sisäänajetut sahat omaan käyttöönsä. Saihan niitä n. kolme kpl yhden uuden sahan hinnalla.

Ja sahat olivat ehdottomasti parhaita ammattilaisversioita, mitä Suomessa oli myynnissä. Pessisenkin sahakasassa oli kuvien perusteella huomattavan paljon ”Keltaista vaaraa”, eli kauppias oli tainnut vetää pitkän tikun sahakaupoissa.

Vielä Pessisestä. Kaikki kunnia hänelle työurasta, voimista, kestävyydestä, yleensä siitä, että on oikea perusmetsuri. Mutta, mutta. Olen katsellut muutamia filminpätkiä hänen työskentelytavoista, eikä ne ole mielestäni parhaat mahdolliset. Ripeyttä kyllä näkyy löytyvän vielä ikämiehenäkin. On vaan liikaa hosumista, ja turhaa edestakaista liikettä. Karsimisessa näkyy tulevan monta tyhjää sahausta ja puuta sahattaessa hyppii turhaan eri puolille runkoa. Välillä sahaa yhdellä kädellä, on vaarallista. Toisinaan tökkii laipan kärjellä maahan, kuin kävelykepillä, saha tylsyy. Jossain jutussa kertoi viilaavansa sahan kerran päivässä, pitäisi viilata jokaisen tankin jälkeen. Turvakengätkin näkyy puuttuvan, eivät ole ainakaan metsureille tarkoitetut kengät. Kaikesta tuosta varomattomuudesta huolimatta on kuulemma säilynyt ilman tapaturmia. Siitä voi päätellä, että on kotkaantunut niin hyvästi asiaansa, että homma on toiminut. Pienellä ammattitaidon korjaamisella aikoinaan, olisi Pessisen pinoon kertynyt työuran aikana huomattavasti enemmän , kuin ilmoittamansa 100000 kiintokuutiota.

Onhan siinä tietysti jo tuossakin tarpeeksi yhdelle miehelle.

Metsänmies. Olisi tosiaan suhteellisen paljon kohtia, joita olisi voinut viilata. Perusjuttuja, joita luettelet, esinm tyhjä karsimisliike. Tuollaisessa kuitukokoisessa puustossa oksien pitää lähteä kolmella pyyhkäisyllä.

Kun opetin nuoria – lupaavia kavereita, niin joka liike otettiin erikseen ja sitten näyte, joka peraattiin. eli turhat liikkeet pois. Tavoite pitää olla – ei vain hyvä, vaan erinomainen suoritus.

Nuo elinikäiset hakkuumäärät ovat niin vaihtelevia, että joskus on hakattu jopa yli 10 000 kiintoa vuodessa, joskus voi määrä jäädä samalla kaverilla jopa pariin – kolmeentuhanteen kiintoon samassa ajassa. Se riippuu niin paljon puustostakin.