Tolopaisella on siellä erittäin hyvä tilanne, kun paikkakunnalla ei ole 24/7 puunkaatolupapäivystäjiä, kuten monilla muilla paikkakunnilla on.

Espoon ohjeistus taitaa mennä niin, että 1-2 puuta saa kaataa mutta jos niitä meinaa laittaa monta nurin, sitten pitää hankkia lupa. Kaupunki on näemmä sitä mieltä, että vanhan omakotialueen on oltava puustoinen omaisuuden tuhoutumisen uhallakin, kun ei antanut minulle kaatolupaa kaupungin puistopuulle. Tonttien osalta olen Jätkän linjoilla: kun tuossa vieressä on metsäalue, tontit ovat aivan riittävän vihreitä, kun niissä kasvaa korkeintaan omenapuun tai pihlajan korkuisia puita.

Täällä kaatoluvan antaa siihen erikoistunut kunnan virkamies. Ei maksa mitään mutta paperityö on melko tarkkaa. Lupa on tullut aina kun on ollut järkevät syyt.  En tiedä mitkä olisi syyt eväämiselle. Ihan huvikaadot varmaan.  Puistopuille ei saa lupaa täälläkään tietenkään.  Pyynnöstä kunta tarkistaa,arvioi ja tarvittaessa kaataa.

Olin aikoinaan kaatamassa Kuopiossa kaupungin maalta erään rivitalon ympäriltä suuria puita, kun asukkaat olivat valittaneet niiden varjostavan tuon rivarin tonttia liikaa. Kaupunki siis antoi luvan puiden kaadolle. Oli kevättalvi ja tontin rajapyykit vähän hakusessa lumen alla. Taloyhtiön puheenjohtaja, hyvin tärkeän tuntuinen persoona riensi paikalle tarkastamaan tilannetta. Päätyasunnon oven kohdalla oli yksi , max. 8 metriä pitkä leveäoksainen yksinäinen mänty, joka varjosti tuossa asunnossa olevan rouvan näkymää melkoisesti. Rouva halusi, että kaataisin senkin, vaikka sitä ei oltu merkitty poistettavaksi. Soitin toimeksiantajalle, siis kaupungin virkamiehelle, joka ilmoitti, että kaada vaan puu pois. Tuossa vaiheessa paikalla hyörinyt taloyhtiön mies innostui, että jospa puu onkin taloyhtiön tontilla, eikä kaupungin puolella. Ilmoitin siinä vaiheessa, että kaatelen ensin varmat puut, ja tutkikoot rajat sillä aikaa. Paikalle alkoi kertyä useampia asiantuntujoita rivitalon ovista. Kun muut puut oli tehty, palasin tuon ”ongelmapuun” kohdalle. Osa väestä oli sitä mieltä, että puu kaadetaan, olipa millä puolella hyvänsä. Joku ehdotti alaoksien karsintaa, että varjostuma pienenisi. Puheenjohtajan mielestä puu oli taloyhtiön, eikä saa kaataa ilman taloyhtiön päätöstä. Rajallahan se todellisuudessa olikin, latva vielä vähän kallellaan taloon päin. Omasta mielestäni puu olisi kuulunut kaataa, mutta en sanonut siitä mielipidettäni. Oli perjantai ilta ja teki jo mieli vapaan viettoon. Tein siis ratkaisun yksin. Sanoin, että pohtikaahan tuota asiaa muutama vuosi ja palataan sitten asiaan, jos on tarvis. Keräsin työkalut ja lähdin kotiin. Ennen lähtöä kävin tuon rouvan luona sanomassa, että kaatelee oikein voimakasta suolavettä tun männyn juurille, aina kun toisten silmä välttää, varjostuma voi hävitä sillä konstilla. Tapauksesta on aikaa pari kymmentä vuotta. Kun ajelen milloin siellä suunnalla on tapana katsoa tuon talon suuntaan kun se näkyy 5-tielle. Puu näkyy kasvaneen jo melkoisesti.

Rakennuslaki kuulemma antaa sellaisen määräyksen että jokaisella rakentamattoman maan alkavallla 200 neliöllä pitää olla puu. Mutta siinäpä löytyy takapottti, jatkossa sanotaan että jos näin ei ole, tulee ryhtyä istutustoimenpiteisiin. Siis sen puolesta voi kaataa kunhan istuttaa uuden, eikä laki sano mitään siitä kuinka usein homman voi toistaa.

Asemakaavat voivat tietysti antaa tiukempiakin määräyksiä.

Terveisin: Korpituvan Taneli