Pöllöjä lukuunottamatta täällä pohjoisessa ehtii vielä hyvin muille linnuille laittaa pönttöjä puihin.
Ensimmäiset telkät ja isokoskelot saapuvat varmasti sulapaikkoihin näinä päivinä, mutta vielä ehtii niillekin asunnon ripustaa.
Kololinnuilla on nykyisin niin kova pula sopivista pesäpaikoista, että pöntöt kelpaavat kyllä viimeisille tulijoille,tai asunnotta jääneille, ensimmäisten jo hautoessa.
Niinkuin aikaisemmin oli puhetta, niin kiinnitys rautalangalla. Ei muovitetulla kaapelilla tai muovinarulla. Ripustus mieluimmin tuleviin jättöpuihin!
Jätän takalaudan 20-30 cm pönttöä korkeammaksi, ja teen siihen samankokoisen seiän kuin suuaukkokin. Pystykarsintasahalla katkaisen sopivan, ylöspäin olevan oksan parinkymmenen sentin pituiseksi ja nostan pöntön siihen pystykarsintasahalla roikkumaan.
Helppoa ja nopeaa!
Näin olen laittanut metsiini parisataa linnunpönttöä ja hyvin ovat puissa pysyneet.
Oikein ”Puun takainen”! Monet pönttöjen laittajat toimii aivan rikollisesti. Näillä seuduilla oli takavuosina joku puukiipijän pönttöjen laittaja joka lupia kyselemättä kiinnitti pönttöjä useilla rautalankakierroksilla. Tässäkin asiassa oli enemmän intoa kuin harkintaa. Samanlaista intoilua oli eräällä nuorukaisella joka kiinnitteli laajalla alueella kaulattuihin haapoihin metallitauluja. Tauluissa varoteltiin puun kaatajia että tämä on kolopuu jossa pesii liito-orava tai harvinaisia pöllöjä. Varmaankin joka puu oli jätetty jättöpuuksi. Kaveri ei ymmärtänyt ollenkaan että metsän omistaja oli aikanaan aivan tarkoituksella puut jättänyt. Ja kun keskusteltiin pitemmälle ei ymmärtänyt että kolopuulla tai kelopuulla olisi joku ero. Intoa oli mutta tietoa puuttui.
Aukisti: ”Niinkuin aikaisemmin oli puhetta, niin kiinnitys rautalangalla. Ei muovitetulla kaapelilla tai muovinarulla. Ripustus mieluimmin tuleviin jättöpuihin!”
Anteeksi tyhmyyteni, mutta mitä vikaa on muovipintaisessa kuparilangasta (sähköjohto)? Sitä on miellyttävä käsitellä ja kestää vuodesta toiseen
Sahassin muutamia heikkokuntoisia pihapuita polttopuuksi. Parissa oli ollut pönttö ja rautalangalla kiinni, lanka kasvanut puun sisään. Muutama pölli jäi nuotiolla kokonaisena poltettavaksi… Eikä taideta sahallakaan tykätä.
Kiitos ”Suden jälki” sanon samat Sinusta! Mutta vielä pönttöjen kiinnityksestä. Hyvä että pönttöjä laitetaan. Olin puheissa erään urheilukaverini kanssa. Hänen kotipihansa pöntöt on vallannut liito-orava. Se on sellainen peto että kyllä pikkulinnut on kaikonnut pihapuista. Mutta lepakon pöntöillä on ollut hyvä menekki. Pimeän aikaan käy pihapiirissä melkoinen viuhkina ja koppiaiset pysyy kurissa.
Kaverilla ja hänen sukulaisillaan on suuret metsäalueet. Hänelle on keskittynyt monet asiat näiden alueiden perään katsomisessa. Lintuintoiliat ovat pyytäneet ja myös saaneet luvat monenlaisiin ja monen lintulajin pönttöihin. Hänellä on kartalla tiedot laitetuista pöntöistä, kuka on laittanut, kuka huoltaa jne. Homma pelaa hienosti ja on monipuolista. Ripustettavat pöntöt laitetaan kiinni vaijerilla. Vaijerin ja runkon väliin laitetaan kapulat ettei tule sisäänkasvamisia. Ja huolto joka vuosi. Pönttöjen laittajat myös poistaa vialliset pöntöt ja hakkuiden edellä tyhjentää maaston tarpeellisilta osin. Näin sen pitäisi mennä.
Gla 15.4.2013: ”Anteeksi tyhmyyteni, mutta mitä vikaa on muovipintaisessa kuparilangasta (sähköjohto)? Sitä on miellyttävä käsitellä ja kestää vuodesta toiseen”
Linnunpöntön ripustukseen käy hyvin mikä tahansa kestävä ripustusmateriaali: muovinaru, rautalanka, muovipintainen kuparilanka, notkea alumiini jne. Oleellista on, että ripustuksen tilaa pidetään silmällä säännöllisesti ja höllennetään tarvittaessa. Olen nähnyt kerran sellaisen lähes kuolleeksi kuristuneen puun, johon muovinen ripustusnaru oli hirttynyt tiukasti osittain kuoren alle puristuen. Puun (mänty) menehtymiseen voi olla tietenkin jokin muukin syy, mutta en viitsinyt silloin ruveta arvuuttelemaan. Ei ollut oma puu eikä myöskään minun pistämä naru!
Nimimerkillä ’Puun takaa’ on näppärä systeemi, ihan pitää ihailla. Määrällisestikin pönttöjä kuuluu olevan kelpolailla. Miten pönttöjen huolto ja puhdistaminen sujuu? Käytätkö tikkaita vai nostatko pöntöt alas pystykarsintasahalla suursiivousiivusta varten? Oletko pitänyt silmällä, miten iso osa pöntöistäsi on ollut asuttuna?
En ole noita pönttöjä ripustellut, että huono olen osallistumaan.
Tuo ripustus olisi silti mielestäni keskustelun paikka. En tykkää muovipintaisista naruista tai kaapeleista.
Muovi ei helpolla häivy. Sinkitynkin rautalangan luonto lopulta tallettaa. Ruostumisen alkua voi parantaa raaputuksella. Kupari- tai alumiinilanka taitaa olla kestävämpää kuin rautalanka.
Kisille: Pystykarsintasahalla sen pöntön saa nostettu alaskin.
Puhdistamista on tehty sen verran kuin on ehditty.
Valmiita luonnonpesiä ei ihmiset siivoile, joten en ole yöuniani menettänyt jos on joku pönttö jäänyt siivoamatta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.