No ei pidä paikkaansa. Aika paljon tullut noita ojitettujen soiden karttoja katseltua ja kyllä niissä on usein virtaussuunta piirretty kaivetun ojan varteen. Ojat on lähes aina suoria ja käännökset ovat kulmia. Ikinä ei tehty ojalinjaa siten että se kaartaisi esim. puuston tai korkeuskäyrän mukaisesti, vaan aina käännös tehtiin kulmana. Kaivuri saattaa jonkun kiven kiertää, mutta niissäkin tapauksissa linja jatkuu suorana. Jos uomassa on mutkia niin on varmaan luonnon puro, tai kaivurikuski on ollut humalassa.
Eikös tässä ollut muutama aika sitten aiheesta juttua. Olisko ollut Metsälehti. Joutui hakkaaja raastupaan kun oli viranomaisen mielestä mennyt liian likelle puroa.
Hakkaaja voitti. En muista menikö peräti Korkeimpaan oikeuteen, mutta sinne nuo viranomaisjäärät herkästi asiansa lopulta ajavat.
Puro oli alkujaan luonnon puro, mutta luojan töiden jälkeen sitä oli koneella paranneltu.
Ojat on syystä suoria; kun ojalinjat kepitettiin ennen ,niin harvemmin oli niin puutonta, että linjat olisi voinut korkeuskäyrien mukaan mutkille vetää eikä siihen ole mitään tarvettakaan.
Puro voidaan katsoa olevan metsätaloudessa oja, jos sitä on jossain vaiheessa kaivettu. Oikaistu tai perattu tms. Luonnontilaisen kaltaisen puron ja ojan rajatapaus taitaa olla sitten vähän mielipidekysymys.
Sitä se näyttää olevan.Mielipiteen virkamiesheittäjillä vastuun kanto on veteen piirretty viiva.
Käytännössä näyttää siltä, että jos penkoilla kasvaa saniaisia, pajuja, raitoja,tuomi tai ojamaat ovat maisemoituneet, ei kannata ottaa ”tietoista” riskiä. Jos vesi on aikain saatossa syönyt ojan pohjan mutkille ja kivet pullottavat koholla siellä täällä…!!
Niinhän ne ennen navigaattoriaikaa oli…ojalinjat suoria. mites niitä linjoja muuten tehtiin ku selkälinja ja siitä prismalla jaettiin määrävälein. Mitenkäs muuten se sarkaväli ois pysyny kohtuullisena.
Aika on sen jälkeen muuttunut ja käytäntö sitä mukaa ainakin mulla. Vetelen motolla ojalinjat kepsillä maaston mukaan eikä ykskään oja ole ihan suora. Ei se ole niin metrin päälle ja kannattaahan siinä kattoo ettei parhaan puuryhmän läpi mennä vaan lähellä olevan lanton kautta johon kuitenkin vesi luontaiseti kerääntyy. Ovat kyllä ku juostenkustuja … päissään tehtyjä. Paljon luonnollisempia kuin kilometrin suora. Näkyy ehkä satakuntametriä ennen pientä mutkaa. Ojituskaan ei nykysin tartte olla geometriaa. Peruskartassa näkyy suorana viimana ilmakuvassa näkyy huojuntaa.
Mesäkeskuksen jamppa kävi tarkastamassa Tuhkajuttuja. Hänelle kuuluu myös metsätiet ja ojitukset. Naureskeli ensin näkemäänsä. Kerroin miksi. Perhana, tuossahan on todella ideaa.
Tuolla systeemillä olen nyt tehny kymmeniä kilometrejä kunnostusojituksia…
Teen nämä ojitussuunnitelmat yhdessä MHY:n kanssa. Jos naapurilla on tarvetta ni sitten tilojen yhteishankkeina. Maastotyöt, paitsi kaivun teen itse…paperihommat hoitaa niissä MHY.
Tällä kokemuksella en enää hyväksyisi viivottimella vedettyjä ojalinjojoa. Onhan ne joidenkin silmään hyvän näköisiä mutteivät palvele satasella varsinaista tarkoitusta eli kuivatus….
Tuskin niitä silti puroiksi tuomitaan ku ovat muutaman kymmenen metrin välein…
Teodoliitillä ne linjat ajettiin suoraan ja samansuuntaisiksi.
Vaa`ituskoneen kanssa katsottiin, että saadaan vesi virtaamaan laskuojan suuntaan.
Siitä, miksi ojien piti olla viivasuoria, ei minulla ole aavistustakaan, koska ainakin ennenvanhaan (Jeessi vihaan vanhaa tietoa ja vanhoja sanontoja) – ”Vedellä on notkea selkä”.
Jopa siirtolohkareita räjäytettiin ennemmin kuin ojaan tehtiin pieni kiertomutka.
Siitä kiven räjäyttämisestä tuli pirunmoinen vika ojaan, se näkyi siinä kymmeniä vuosia.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.