Puukaupan ongelmia?

Aikoinaan alle 43 dm pituudet ( 37, 34, 31) olivat ”poikkeusmittoja” , siis lyhyitä mittoja. Yleensä oli rajoite paljonko niitä sai prosenteissa olla koko sumasta.

Näinhän se on, monesti noita lyhyitä apumittoja saa erittäin vähän käyttää, toki jos on hyvä leimikko ei noita juurikaan tarvita. Mitä tulee katkonnan historia tietoon ja paljonko rahaa tulee lisää jos käyttää Mhy:tä apuna asiassa niin suhtautuisin näihin kyllä hyvin kriittisesti.. Enemmän apua on Mhy:stä on nyt kun heillä hyvää tietoa energiapuun ostajista saako niiltä rahat, ja mikä on tilanne.

Edellä lainaus 30 000 markkinapuheesta, joka teoriassa saattaa olla mahdollinen, mutta ei käytännössä. Mitä tulee puukaupankilpailutuksen tarjouksien eroihin, niin ei niissäkään se ihan Rintalan esimerkit ole yksiselitteisiä. Usein puunostaja kilpailutuksessa jättää tarjouksen, jolla ollaan vaan mukana. Toinen taasen tarvitsee kyseistä leimikkoa enemmän, jolloin tarjouskin on toista luokkaa. Tällöin saattaa huonoimman ja parhaimman tarjouksen ero olla isokin. Siitä sitten hyvän jutun, kuinka kilpailutus kauttamme toi ”lisähintaa”.  Sinällään tämäkin pitää paikkansa, jos myyjä olisi asioinut ainoastaan tämän huonoimman tarjoajan kanssa. Iltapäivälehtien uutisoinnissa etulööpissä usein enemmän, kuin mitä lehdestä loppujen lopuksi löytyy.

Minunkin täytyy nyt moittia vähän mhy:n toimintaa, kun kerran muutkin. Saiturina tunnettu työkaverini metsitti pienen kotitilansa kytöheiton. Itse kynti vanhalla viissatasella kydön ja itse istutti. Tilasi taimet mhy:n kautta. Sieltä tuli aikoinaan lasku suunnittelu- ja työnjohtotöistä. Lasku oli koko lailla saman hintainen kuin taimien hinta. Kaveri oli varma, että 30 kilometriä lähempänä kukaan mhy:stä ei ollut hänen työmaaltaan käynyt. Itkupotkuraivarihan siitä tuli.

Osa Mhy:n toimintaa on myös energiapuubisnes. Välillä tulee mieleen halutaanko jossakin edistää enemmän ko bisnestä ,kun sitä , että isäntä tekisi parhaan ratkaisun metsänsä hoitotoimenpiteiden suhteen. Esimerkkinä voin mainita mhy:n metsäasiantuntijan lausunnon ,jossa hän kehottaa isäntää viivyttämään taimikonhoitoa ,jotta sieltä voidaan myöhemmin korjata energiapuuta ja saada sen seurauksena enemmän tukia. Valitettavasti tässä tapauksessa toimenpiteestä hyötyy enemmän mhy isäntään verrattuna ,jonka metsä menee huonoon kuntoon saamansa neuvon seurauksena. Mhy puolestaan parantaa työllisyyttään tukien avulla ja hankkimalla työnjohtokorvausta energiapuusavotoinnin puolelta. Tuleekin mieleen ,valvotaanko mo:n etuja oikeasti  toimimalla edellä kuvatulla tavalla. Riukumetsiä, joista karttuu niukasti tukkia, saadaan kyseisellä menetelmällä ainakin aikaiseksi…..No sitten päästäänkin ihmettelemään huonoa katkontaa ,kun huonosti hoidetun metsän laihat puut kelpaavat vain kuitufirmoille. Sahafirmoja puolestaan kehutaan paremmasta katkonnasta ,vaikka ne käytännössä kuorivat kerman päältä ottamalla haltuun parhaat leimikot. Luopuvat suosiolla kuituvaltaisista ,joissa tukkiosuus jää luonnostaan pieneksi.

No eihän noita ongelmia tarvii kaukaa katsoa kun lukee viereisen ketjun kun hakkuutähteet jäivät ajamatta.  Siinähän mhy teki diilin metsänomistajan kanssa kun töpeksivät itse oikein kunnolla. Lopputulema oli se että mhy ei korjannut virhettään vaan antoi muokkauksen ilmaiseksi.  Maksut havuista olisi ollut isompi kuin muokkaus. Näin mhy hoitaa asioitaan. 7-8 vuotta tuli oltua niillä töissä ja aika tutun oloinen oli loppu tulema.