Puunhintoihinkin on pikkuhiljaa tarttunut osakemarkkinoiden syklisyys, eli heikkojen hintojen aikaan metsiä hoidetaan ja lannoitetaan ja korkeansyklin aikaan myydään. Tulevaisuudessa tämä ilmiö vain voimistuu. Jatkuvamyynti on yksi tyhmimpiä ohjeita.
Jatkuvamyynti ollut itsellä ollut aina käynnissä, kuten kasvukin. Jäykät tukit myydään korkean hinnan aikaan mahdollisuuksien mukaan, kuten viime kesänä tein. Harvennukset taasen jatkuvalla putkella, sama tuleeko europari enemmän tai vähemmän. Metsäni kasvavat joka vuosi muutamia tuhansia motteja, joten sato korjataan käytännössä vuosittain. Otsikon hinnannousu kyllä aika vaatimaton, oikeastaan mäntytukissa hiukan enemmän nousun tapaista.
Joka vuosi on puukauppavuosi, siitä on kiinni pidetty ja niin menty jo ysikymmenluvun puolivälistä. Joka vuosi on kulut, miksi sitten ei tulotkin? Pienet hinnan muutokset mahtuvat aika hyvin vuotuisen hinnantarkistuksen haarukkaan.
Jos metsänomistajilta ei saisi jatkuvasti tasaiseen tahtiin lypsettyä puukauppaa, miten kävisi korjuu- ja kuljetusyrittäjien? Puoli vuotta ilman leimikoita peukaloita pyöritellen? Outellen milloin sen metsänomistajan mielikuvissa olisi ”hyvä puunhinta.” Lyheneekö kalustoon sidottu velka jos ei töitä tee?
Sitten kun hommia olisi vain pätkittäin, niin eipä löydy sellaisiin leimikoihin korjaajia
Husse oikeassa. Kyllä meilläkin on vastuu myös korjuuyrittäjien talouden vakaudesta. Turha sitten itkeä jos ei olekkaan tekijöitä kun se hyvä hinta sattuisi kohdalle.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.