Kuten edellä todetaan,jokaiselle tilalle on saatavissa tieoikeus.Suosittelisin tietoimituksen hakemista,etenkin jos aiot tien joskus tilallesi tehdä.Jos tila on pieni ja puunmyyntiin pääsee vuosikymmenien välein,silloin edullisempaa koittaa sopia rajanaapurien tilan kautta ajoura.Tieasia edistyy yleensä parhaiten niin,että käy maanmittaustoimistolla,jossa saat selville sopivimman maaston ja matkan tieoikeuden kannalta ja tilan omistajan.Jos haet tietoimitusta,kannattaa ensin olla yhteydessä rasitettavan tilan omistajaa ja kertoa suuniltelmastaan.Usein jos toimituskutsu tulee yllätyksenä ,silloin isompi riski vastahankaan rasitetta ja mahdollista yhteistä tietäkin kohtaan kasvaa.
Komppaan Metsäkupsaa: aluksi yhteys rasitettavan tilan omistajaan. Jos pääset keskusteluyhteyteen, sitten maastokäynti yhdessä ja tieuran merkintä. Tietoimitusta kevyempi vaihtoehto on tiesopimus maanomistajien kesken. Joskus metsäyhtiöt tai Mhy hoitavat ajoyhteyksien selvittelyn, varsinkin jos toimihenkilöllä on hyvä paikallistuntemus.
Periaatteessa tilalla on tieoikeus ja kulkuoikeus merkittynä tilan papereihin. Jos kulkuoikeus on paperilla, niin siitä kannattaisi keskustella sen tilanomistajan kanssa, jonka tilaa tuo rasite on merkitty koskevan.
Kävin katsomassa myytävää tilaa, johon oli kulkuoikeus pellon poikki. Kulkuoikeuskaan ei anna oikeutta aiheuttaa vahinkoa sille, jonka maalla tieoikeus sijaitsee. Kesällä viljelyshän olisi kärsinyt, ehkä myös talvella. Toisaalta voiko tieoikeus olla voimassa esim. vain talvella, jolloin pellon poikki voi kulkea? Tai jos viljelijä on kyntänyt tiealueen pelloksi, tuleeko tälle ongelmia tukiasioiden kanssa, jos pinta-aloja aletaan tonkia?
Jätin tarjoamatta kohteen, kun en halunnut itselleni tuollaista riesaa.
Olen Gla kanssasi eri mieltä tuosta pellon poikki kulkemkisesta. Jos kyseessä on maanmittaustoimituksessa vahvistettu rasite, niin kyllä aluetta saa käyttää koska vain. Siis viljaa alueelle kylvänyt maajussi tekee sen omalla riskillään. Se on sitä paitsi edullisempaakin, koska traktorin ei tarvitse kääntyillä tiealueen kahta puolen eikä se ala kasvaa rikkaruohoja.
Meillä on vähän samanlainen tilanne. Nykyisin vain harvoin kevyen liikenteen käyttämän entisen tien muokkasi pellon vuokraaja. Jalankulkija saa sitten varustautua sopiviilla kengillä ja vaatteilla, kun kulkee sen viljapellon poikki.
Helposti noista vaan tulee riitaa, kun ei naapuria tunne. Voi tietysti olla niinkin, ettei mitään ongelmaa olisi tullut. Toisaalta tuo kohde meni hinnalla, johon en olisi pystynyt edes kunnollisilla tieyhteyksillä. Joku taisi hinnoitella huonolaatuisen 04 kuusikon puustoarvion mukaisesti, kun itse laitoin suurimman osan tukkikokoisista kuiduksi. En siis jää harmittelemaan tuota.
Tieoikeus ei muuten taida antaa lupaa tuoda puupinoja naapurin puolelle autolla ajettavan tien varteen, kun eivät mahdu tavanomaisen 6 m tiealueen sisään? Sekin olisi tuossa kohteessa pitänyt erikseen sopia. Täällä etelässä ei ole ollenkaan varmaa, että rekalla pääsee peltoa pitkin ajelemaan edes talvella.
1800 luvulla muodostetuilla tiloilla ei ole yleensä tieoikeuksia,ellei myöhemmissä toimituksissa ole muodostettu.Tieoikeuksia on monen levyisiä,itsellä rasitteena kapeimmat 1m leveyttä.Usein vanhat rasitustodistuksessa näkyvät tieoikeudet sijaisevat suolla ,jolla aikoinaan oli hyvä hevosrahdilla rekikyydillä halot ,tukit kuljettaa.6m tiealueelle ei kyllä puuvarastoa kyllä saa,joten sekin on sovittava maanomistajan kanssa,jolla maata sopivasti varastopaikaksi .
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.