Keskustelut Puukauppa Puunkorjuuyritysten kannattavuus

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 62)
  • Puunkorjuuyritysten kannattavuus

    Merkitty: 

    Metsäkonefirmojen tilanteesta näkee paljon otsikoita. Millaisia sopimusrakenteita alalla mahtaa olla? Tekeekö korjuuyritykset töitä yleensä vain yhdelle toimeksiantajalle? Mitä jos tällä toimeksiantajalla ei ole antaa töitä? Saako tehdä muille? Onko sopimuksissa joku klausuuli minimityömäärästä (tai työn puuttuessa korvauksesta)? Lopultahan tässä on kyse koko alan kollektiivisesta ongelmasta. Jos korjuuketju ei ole elossa kun puu liikkuu taas, niin ongelma on koko metsäalaa koskeva. Eiväthän ne koneet toki maailmasta katoa, niitä operoivat yhtiöt vaan voivat vaihtua. Mutta eihän se kivaa ole.

  • jpjulku jpjulku

    Vastikään kun kaivelin yhteystietoja pariin tarjouspyyntöön liittyen, niin molemmissa tapauksessa sahayhtiön paikkakuntakohtaiset yhteyshenkilöt olivat ostomies ja korjuusuunnittelija. Tästä päätellen korjuusuunnittelijat olisivat puunostajan, ei korjuuyrityksen palveluksessa. Toisaalta on tullut vastaan tapauksia, jossa leimikonsuunnittelua ja merkintää on tehnyt ulkopuolinen yrittäjä. Ostajana yksi kolmesta isosta. Varmaankin myös isoilla korjuuyrityksillä on asiaan erikoistuneita korjuusuunnittelijoita.

    Mitä tulee Mehtäukon viiden kohdan listaan, niin ostotiloilla kohtiin 1 ja 3 on mahdotonta vaikuttaa. Epäkohdat pitäisi vaan näkyä puun hinnassa.

    metsä-masa metsä-masa

    Tällä Ylä- Karjalassa / Kainuussa oli yleistä takavuosina, että metsävaratiedon kautta haettiin ja leimikkotiedot ja tehtiin kaupat, jopa niin, että metsäpäälliköt suositteli sitä ostokanavaksi. Kauppoja syntyi, mutta oston varannot ei vastanneet todellisuutta kun niitä alettiin korjata käyttöpaikoille.

    Ongelmat ei vielä tähän loppuneet, kun leimikoita oli ostettu käymättä palstalla, tie, raivamattomuus ja puutavara lajit oli huomattavasti epätarkkoja. Ensimmäinen puunostajan toimenpide oli lähettää sinne moto ryhmä epäonnistumaan ja ihmettelemään kun leimikkotekijät eivät pitäneet paikkaansa.

    Vajaan vuoden kestänyt pämääräisten leimikoiden korjuu palautti toiminnan alkuperäiseen toimintatapaan, eli leimikon tarkastus oli tehtävä, tavaralajit, puumäärät korjattiin ja leimikon oli otava korjuukunnossa ennen moton siirtymisä sinne.

     

    jpjulku jpjulku

    Metsään.fi:n tiedot ainakin ovat keskimäärin pahasti pielessä. Ei niiden pohjalta ainakaan mitään leimikoita suunnitella. Minun mielestä koko palvelun voisi lopettaa – jos ei ole tarjota oikeaa dataa on parempi olla tarjoamatta mitään.

    suorittava porras suorittava porras

    Hankalimpia ovat pienet kohteet. Tarkastuskäynti jää aiheutuvien kustannusten vuoksi helposti tekemättä.  Luotetaan isännän sanaan ja saatavissa oleviin tietoihin. Nämä ovat niitä tapauksia ,joissa lopputulos ei ole välttämättä kenenkään kannalta mieleinen. Kenenkään odotukset eivät täyty. Korostaisin metsänomistajan vastuuta . Vain hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, onko leimikko hakkuukelpoinen vai ei. Jos olosuhteet eivät vastaa todellisuutta, saattaa syntynyt kauppa jäädä viimeiseksi. Korjuun suunnittelun siirryttyä yrittäjien harteille saattaa rasti toteuttamiskelpoisuuden varmistavaan ruutuun hakkuuohjeissa jäädä ilmestymättä. Rasti piirretään, kun hanke on toteuttamiskelpoinen. Ei aikaisemmin.

    Rane2

    ”Korostaisin metsänomistajan vastuuta”

    Ei kannata korostaa.Yhä suurempi osuus metsänomistajista on kaupunkilaisia joilla on yhä hatarampi käsitys metsäpalstansa tilasta.Ainakin periaatteessa  metsäalan ammattilaiset ovat ostajien- yhtiöiden palveluksessa.Jos nämä ammattilaiset eivät kerkiä/halua ottaa kohteesta selvää ja tekevät kaupat metsäasioista tietämättömän omistajan kanssa niin mahdolliseen sotkuun syyllinen on se ammattitaitoisempi osapuoli…

    Nostokoukku

    Ranen kirjoituksesta tuli taas elävästi mieleen vuosientakainen tv-uutisten klippi. Helsingissä, olikohan metsäpäivien vai jonkun metsämessujen yhteyteen, järjestetty kaupunkimetsänomistajille neuvontapiste, mistä sai käydä kysymässä ammattilaisilta neuvoa. Pisteellä oli nuorehko pariskunta. Tv-toimittaja kysyi millaista apua he olivat tulleet hakemaan. Pariskunnan nainen vastasi: Kun me emme oikein tiedä missä meidän metsäpalstamme on.

    Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi.

    konkeloon kaataja

    Jpjulku, älä nyt sentään metsään.fi:tä vielä lopeta, se on hinta-laatusuhteeltaan aivan erinomainen raivauksia tekeville metsäpalveluyrittäjille. Taitaapa se olla myös ainoa jossa jokaisen metsänomistajan tilatiedot ja kartat löytyvät valmiina. Se on ihan totta että puustotiedot ovat parhaimmillaankin suuntaa-antavia, mutta enpä minä ainakaan ole vielä uskaltanut yhtään raivaustarjousta antaa käymättä kunnolla metsän puolella.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Kiitos keskustelijoille. mehtäukon kanssa samaa mieltä että mhy:n pitää käydä palstalla jos on sovittu leimikon valmistelu myyntiin.

    metsä-masa metsä-masa

    Mhy:n neuvojat on kiitettävästi alkaneet valmistella leimikoita, kun leimikon teosta on sovittu, siltä käynniltä paljastuu myös mahdolliset luontoarvot, jotka ei vielä näy tilan kuviokohtaisissa tiedoissa.

    Stora Enson yrittäjän malli: työnjohtaja rajaa leimikon- ja, mahdolliset luontokohteet hakattavasta leimikosta. Toiminta malli oli mielestäni varsin jämäkkä ja jos epäselvyyttä jää työnjohtaja pyytää ympäristöpäällikön työmaa käynnille, ja vasta tämä jälkeen leimikolla on hakkuu lupa.

    ps. PEFC- sertifioitu tila, jossa leimikko rajoittuu puroon näyttää tässä mallissa saavan hieman reilumman suojakaistan !

     

     

    oksapuu

    Yhtään ainoaa puukauppaa en ole tehnyt missä osto ei olisi käynyt leimikkoa katsomassa.

    Metsään.fi kyllä näyttää missä se kadonnut metsätila on, ei tarvii kysellä.

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 62)