Yhdessä pienessä Pölkyn päätehakkuu-kaupassa oli firman moton tekemien tukkien raakkiprosentti lähes 5.Nämä raakit oli vähennetty myyjän tilistä eli niistä tukeista maksettiin kuidun hinta.
Onko tämä käytäntö yleinen muidenkin firmojen puukaupassa?
Kyllä täällä saha maksaa hankintaraakista kuidun hinnan. En ainakaan sen takia pane mitään ehdolle tarkoituksella. Hävettää sen verran ne raakit ettei niitä sinne tarkoituksella tee.
Alkuperäiseen aiheeseen vastaten tämä on tietysti sopimuskysymys ja ilmeisesti Pölkyn kanssa tehty sopimus sanoo, että raakkeja voi tulla pitkin matkaa, ehkäpä vielä sahauksen jälkeenkin.
MO:n kannalta näiden jälkeenpäin tulevien raakkien valvonta on vaikeaa ja tosiaan herää kysymys motokuskin ammattitaidosta.
Tuollainen sopimusehto on yksi asia muiden joukossa mikä pitää huomioida tarjouksien kilpailutuksessa, jos kilpailua on.
Tämä raakkihomma on sahoilla siinä mielessä myyjän kannalta selkeämpää, että sahoilta todella lähtee kuormia sellutehtaille ja jos raakista vielä maksetaan kuidun hinta, niin se on siinä mielessä ok.
Sellutehtaalla raakattu puu menee kuitenkin prosessiin, mutta siitä ei makseta mitään. Vain jos joku yrittää selvää lahoa tuoda, niin se jätetään hakkaamatta prosessiin.
Siellähän myyjinä ovat firmat, mutta kyllähän sielläkin on tehdasmittauspuuta, jossa raakit vaikuttavat suoraan metsänomistajan kukkaroon.
Olenkin kuullut hiukan napinaa siitä kun kaikesta puusta tehdään kuitenkin sellua, mutta osasta ei makseta. Mutta tämä ehto on kyllä tiedossa, kun puuta tehdasmitalla myy.
Minusta kuitenkin suurempi ongelma sellupuun tehdasmitassa on se että puuta pakkaa jäädä välille.
Moottorisahan ohjaaja näkee tukkirungon paljon paremmin kuin hakkuukoneen ohjaaja.
Normaali hakkuutapahtuma etenee niin, että metsuri näkee rungon pystyyn, kaadettuaan sen hän pistää mitan tyveen ja jos kyseessä on mänty, hänellä on jo käsitys katkaisukohdasta. Mitalla tarkistus ja poikki.
Mitta uudestaan kiinni ja edetään runkoa karsien, jos ei ole ”katkaisupaikkaa”, vedetään minimimitan paikkeille ja tarkistetaan, tuleeko 1, 2, vai kolme tukkia.
Laiska ja ammattitaidoton motokuski ei tee näin ja jos vahingossa näin tekisikin, ovat rullat jo jyrsineet puun sen verran ohuemmaksi, että tukkiosuutta pitää lyhentää.
Ammattitaitoinen metsuri katsoo aihiota latvalta päin, jolloin sen virheet ja ”katkaisukohdat näkyvät parhaiten.
Varsinkin mäntytukit pitäisi katkoa laaduittain, eikä pelkän matriisin mukaan.
Jos hakkuukoneella tehtäisiin tukit niin, että koko runko karsittaisiin ja sen jälkeen sitä pyöritettäisiin ympäri niin, että tarkka kuski näkisi esim mutkat ja korot, olisivat tukit ehkä yhtä hyviä kuin metsurin tekemät, eikä raakkeja tulisi nykyisiä määriä.
Kun on tehtävä vähintään 60 runkoa tunnissa ,ei ole aikaa arpoa eikä pyöritellä runkoa . Virheitä sattuu noissa olosuhteissa kaikille .
Sitä enemmän , mitä heikompi on puuston laatu ja mitä enemmän näkyvyyttä haittaavaa aluskasvosta palstalla kasvaa .
Kollegoiden kanssa käydyissä keskusteluissa on käynyt ilmi , että sahalle kelpaavaa laatua ei tahdo saada aikaiseksi edes aukosta , puhumattakaan harvennuksista . Siellä päästään 10-kerhoon raakkien osalta hyvin helposti .
Tässähän on tilanne se että metsänomistaja ja puufirma tekevät kauppasopimuksen. Tavallisesti siinä sovitaan siitä että puutavaran määrä todetaan motomitalla.
Tämä on ostajan tekemä mittaus, ostaja valitsee mittaavan yhtiön ja samalla sillä on mahdollisuus vakuttaa myös mittaajana toimivan henkilön valintaankin.
On varsin kummallista ja sopimuksen vastaista ellei sitten noudateta tehtyä sopimusta.
Eri asiia on sitten jos mittaustavasta tai laadutuksesta sovitaan jotain muuta.
Tietääkö muuten joku mitä mittauslaki sanoo tästä asiasta.
Jos pölkkyä karsitaan edestakaisin ajamalla , alkaa pituusmittaan tulla heittoja . Tämän vuoksi koura on ajettava uudestaan pölkyn tyvelle ja pituus nollattava . Toinen yritys vähentää pölkyn mittaustulosta 5- 10 % ensimmäiseen verrattuna . Parempi olisi saada mitta laakista kohdalleen . Muuten tulee tappiota sekä tekijälle , että puunmyyjälle .
PS. Vajaalaaduksi lasketaan myös katkontaikkunan ulkopuolelle jäävät liian lyhyet tai pitkät pölkyt . Vajaalaadun osuuden noustessa yli 3%:n , alkaa tekijälle tulla seuraamuksia .
On se tuo jätkä jo niin pahasti pihalla nykyisestä metsänhakkuusta että joutaa hyvin olemaan jo eläkkeellä. Pieni päivitys vaikka tulevan kesän Metkon näyttelykentälle ja etenkin työnäytösalueelle voisi edes hiukan avata silmiä nykyajan metsätöistä. On nämä niin uskomattomia juttuja.
Kyllä tämä keskustelu vaihtelee täällä aika paljon. Nyt haluttaisiin ettei raakkeja tulisi ja niitä jos tulee on syynä laiska motokuski tai ostaja. Toisaalta tuomitaan hyvinkin voimakkaasti nykyiset tukin laatuvaatimukset liian kireänä ja kirjoitellaan tukkiosuuden siirtymisestä kuituun. Ei ole helppoa olla töissä nyky kuskeilla kun ei tiedä otetaanko se tukki tarkasti jopa raakin uhalla vai varmistetaanko että tukki on laadultaan sellaista sellaista ettei raakkeja synny.
Korpituvan Tanelin kokemus ja näkemys on hyvin tasapuolinen tämänpäivän moto- ja vastaanoton työskentelystä. Kyllä isommissa tukkikaupoissa kannattaa selvittää ostajan- ja hakkaajan tapa toimia arvokkaassa leimikossa.
Nykyiset mittalaitteet on kyllä luotettavia ja tarkkoja kun tarkastus mittaukset tehdään säännöllisesti. Pituusmittakin on vakiintunut jo kaikilla valtamerkeillä vaatimuksia vastaavaksi.
Nilan aikainen hakkuu vaatii kyllä huolellisuutta ja ammattitaitoa kuljettajalta, mutta siinäkin on hankalimmat ajat voitettu kouran kehityksen myötä.
Laadullisesti keskinkkertaista heikommissa leimikkoissa antaa ns. käsiajo paremman pituuskatkonta tuloksen kun automatiikan varassa ajo, silloin vähenee kouran siirtely paikaltaan ( jatko ja pakitus ), tämä korostuu varsinkin kesähakkuussa.
Yksityismetsienpuun mittaukseen motomitta on vailla vertaa, suosittelen !
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.