Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Kerran uuden terän (taisi olla Strand) teroitus ei onnistunut kun osa hampaista oli niin kovia ettei viila pystynyt.Sai onneksi vaihdettua takuuseen.Oli mennyt jotenkin läpi laadunvalvonnasta.
Samanlainen terä on osunut omalle kohdalle. Samoin moottorisahan ketjuissa on aina joskus pari niin kovaa hammasta, että viila vain vinkaisee ja on pilalla.
Kyllä niitä kovia sattuu ajoittain olemaan, stradissakin. Stilhin omissa ei vielä ole kohdalle sattunut, tosin montaa en ole niitä käyttänyt. Nykyään ekan teroituksen teen varovasti, ja jos tuntuu kovalla, vetelelen sen hampaan sillä timanttiviilalla. Vähän huonommalla viilalla koitan uudet teroitella.
Se scarletti kannattaa ekan kerran viilata 6,3:lla syvään, lähtee se nypylä siitä terän edestä samalla matalammaksi, ei tarvi välttämättä myöhemmin madaltaa. Tosin sitten kun se 225 on viilattu loppuun, siitä nypylästä voi alkaa tehdä seuraavaa leikkaavaa terää ja harittaa sen. 1,6-1,8 mm peltiä ne vaan on, ja viilalla voi tehdä mieleisensä. Jos tuntuu, että pitää tasoittaa, niin vaikka raivuriin pyörimään sen 10000r/min, ja lamelilaikalla hipsii liian ulkonevat pois. Jossain vaiheessa 225 terä sopii 200 sektorisuojaan. Siinä kohtaa haritus on ainakin kerran pitänyt laittaa uudelleen. Jos tuplahampaasta tykkää, niin viilaa sen nypylän alkuunsa sellaiseksi, siitähän tuo lienee alkunsa saanut, itse viilailin vastaavan 15 vuotta sitten, kuten varmaan monet muutkin. Minusta tuplamäärää viilattavia hampaita ei tarvita, ja strandin yksi vahvuus onkin, että siinä viilataan vähemmän, eli ohuempi pelti, ja lukumääräisesti vähemmän hampaita. 200 terässä tätä etua ei ole.
Aivan. 6,3mm viila, tarvittaessa selän madallus lattaviilalla ja OIKEA haritusrauta.
Esim. noilla viilanohjainen haritusapulovilla saa hampaaseen rutun. Oikea haritusrauta tai pieni jakoavain toimii siten että hammas ei väänny rutulle.
Teroittaminen ei ole monimutkainen asia. Huomasin aikoinaan metsäkoulun oppilaista että niillä joiden perusluonne oli tarkka ja aktiivinen oppivat minkä vaan terän teroittamisen kolmannella kerralla ja samalla syntyi kokemus siitä että tekeminen on mukavaa, kun värkit on kunnolla teroitettu. Ja taas toisille riitti osallistuminen viilaukseen, vaikka terä ei parantunutkaan.
Seurasin taannoin kesäkuussa erään mo:n touhuja. Kehui isoon ääneen että nyt alkaa taimikonhoito ja tulee tehtyäkin. Jaksoi sahata puolisen tuntia halpisraivurilla, sitten totesi että on muuta työtä. Tylsän terän kuuli äänestä ja työstä näki että ei mitään tajua työtekniikasta. Ja saha halpa puutarhaversio, koska kuulemma on riittävän hyvä. Ei kukaan parempaa eikä kalliimpaa tarvitse
Palasi syyskuulla palstalle ja sahaili nyt pari tuntia, terä ei ainakaan ollut parantunut. Totesin että taitaa terä olla tylsä? Joo, pitää ostaa uusi. Saaneeko edes satasella?
Katsoin terää pikaisesti ja a) haritus kadonnut b) hampaiden leikkuusärmät tylsät ja viilattu liian pienellä viilalla ja taisi olla kulmakin mitä sattui..
On olemassa erityyppisiä ihmisiä. Joillekin kelpaa neuvot ja ne otetaan vastaan. Tämä laji on sitä että ei usko ketään ei opi virheistään. Ja tietää silti kaiken paremmin.
No nykyään kyseinen ostaa kaiken taimikonhoito ja ennakoraivaustyön Ensolta.. No tulee ainakin tehtyä, niin kauan kun kirstussa varat riittää.
Itse olen harittanut jakarilla, sillä viilanohjaimella ja oikealla haritusraudalla. Jakari vaatii vähän enemmän silmää ja kättä, viilanohjaimen rauta täytyy olla hyvä, linjaan hyvin niitattu, niin silläkin onnistuu, ei saa lipsahtaa, jos on tehtaalla niitattu eri linjaan tekee jäljet terään vääjäämättä. Rauta paras, ja hyvä investointi, maksaa luokkaa 5-10 eur. Pääasia että sitä haritusta on. Huskun terissä ei kaikissa ollut uutenakaan, itse luulin 2245 jonssissa olevan liian vähän voimaa, mutta terässä se vika oli, haritettulla terällä 2 kw riittää normikäyttöön 225 terälle. Enempi parempi. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Alle 4 senttisillä puilla ei niin suurta merkitystä, ranteen vahvuiset pihlajat kyllä paljastaa, jos sitä haritusta on liian vähän. Pihlajasta ja katajasta saa kyllä hyvät moskan varret, jousipyssyyn hyvää ainesta myös. Kaatokiiloja en ole tehnyt kuin muoveista ja koivuvanerista, mutta epäilisin, että katajasta ja pihlajasta saisi hyvät kiilatkin. Alumiinikiila on hyvä, jos kaatoon voimaa on tarve saada, kirveellä naputtelu sitä ei tuo, yli 3 kilon leka pitää olla. Ahkiossa kulkee hyvin tavarat, ei niitä kaikkia tarvittavia taskuissa tai käsissä jaksa raahata, jos menopeli ei ole matkassa.
Sekä peltiterällä että kovapalalla on paikkansa. Ja molemmat tarvitsevat oman käyttöfilosofian.
En osaa olla täysin tyytyväinen tuohon Kainuun terähuollon raivurin kovapalaterään. 225mm ja 26 hammasta. 24 hampainen voisi olla huomattavasti tehokkaampi, mikäli ei yli 5cm puuta tarvitse kaataa. Sekä terän keventyminen parantaisi kiihtyvyyttä. Kuten toisessa viestiketjussa kerroin, niin perustelivat tiheää hammaslukua helpolla sahattavuudella. En tiedä jos enemmän olisi samanlaisia palautteita, niin uskoisivatko loppukäyttäjää?
Ostin joskus tienvarsipuskille noita 20 euron CMT kovapalateriä. Menettelee kertakäyttöisenä ja tienaa itsensä päivässä. Sitten kun irrottaa enää pölyä, niin heittää romuksi. Laadukasta kovapalaterää kohtelee huomattavasti hellemmin, eikä vie pölyisiin puihin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään