Itse olen polkenut taimilaatikot kasaan ja jättänyt ne maatumaan kuvion rajalle. Pianhan ne sinne häviävät. Tämän vuoden laatikoissa oli muovimainen pinnoite sisäpuolelle, taimet taisivat olla Vierumäeltä. Onkohan se muovia vai jotain sellupohjaista hajoavaa materiaalia?

Erään ison toimijan ohje on selvä eli laatikot kierrätykseen. Keskustelin erään ison taimituottajan kanssa aikanaan biohajoavista taimilaatikoista; olivat tarhan viereisessä metsässä testimielessä maatumassa, mutta muutamaan vuoteen ei hajoamista ihan hirveenä ollut tapahtunut. Ainakin ennen vanhaan nämä biohajoavat laatikot eivät olleet niin kestäviä kuin tavalliset, mikä aiheutti joskus ongelmia pitkillä kuljetusmatkoilla.

Ei tee hyvää imagolle jos kuitua ei kierrätetä ja valmisteta kierrätystuotteita siitä. Olen kuullut aivan pöyristyttäviä tarinoita siitä miten jotkut ovat vain haudanneet ne maahan pitkän matkan takana.

Taimilaatikoiden polttaminen istutusaluella on mulla ollut ihan  normikäytäntö, viimeisintä istutusurakkaa lukuunottamatta, silloin vein laatikot pahvinkeräyslaatikkoon. Eihän ole järkeä raahata kymmeniä tyhjiä laatikoita takaisin metsästä ja kuljettaa jonnekkin kerätöyslaatikkoon, bensaa palaa ja ilmasto pilaantuu.

Muuten olisin kyllä silloinkin polttanut, mutta osa laatikoista oli kastunut, joten ne ei vaan palaneet ja urakan loputtua oli jo hyvin kuivaa ja metsäpalovaroitus pällä. Toki kun tuoreella kankaalla touhusin, niin jossain peratun ojan pohjalla ne olisi kyllä palaneet, mutta pelkäsin että joku metsän lähellä asuva herkkänahka pelästyy savunhajua ja hälyttää palokunnan paikalle. Mutta jatkossakin aion edelleen polttaa laatikot keltään lupia kysymättä, jos vaan olosuhteet sen sallivat.

Panu: ”Toistaiseksi yleensä pätee jos se näyttää muovilta se on muovia.”

No joo, riippuu toki määrittelijästä. Maitopurkissakin oleva pinnoite voidaan luokitella muoviksi, vaikka onkin puuperäistä, eikä öljypohjaista materiaalia. Maatuminen on hidasta, mutta silti paljon nopeampaa kuin öljypohjaisen muovin. Toki nämä maitopurkkien korkit ei kai häviä koskaan, mutta silloin puhutaan eri asiasta kuin pahvin pinnoitteessa.

Itselleni polttaminen on ok. Ongelmana vaan maaston kuivuus ja kostuneet pahvit. Tiellä on turvallinen paikka polttamiseen, riski kytemiseen on pieni.