On varmasti syytäkin olla huolissaan kun tiedetään naapurimaan järjetön Suomenkin kantaa suurempi karjamäärä. Vaikka täällä monet ovat jopa vedonneet Ruotsalaisten metsänomistajien hyvään sietokykyyn hirvien rajuun määrään. Kyllä sama tuntuu siellä meno olevan että vasta sitten aletaan herätä kun ”pökäleet” on jo housuissa.
Onhan tuo tuttua menoa kotimaasta ja vaikka varoituksia on metsäluonnon yksipuolistumisesta ollut moneltakin taholta ei vain mikään tunnu muuttuvan. Liekö riistahallinto vähän irronnut omaksi valtakunnakseen kun on peräti paksunahkaista ja kovapäistä tuo kantakehys joka vain laadittiin heitin lähinnä oman maun mukaan.

Suomen metsien kuusettumisen vaikutuksista tulevaisuuden toimeentuloomme ei tietääkseni ole tehty vielä tutkimuksia. Ne voisivat olla peräti masentavia.

Sitä vastoin jo vuodesta 2007 tienoilta on pohjustettu tutkimustiedon pohjalta Suomen hyviä mahdollisuuksia metsien hyvinvointimatkailumahdollisuuksien hyödyntämisessä. Nyt viimeksi aiheesta tietoiskuna 30.12.2014 Karjalaisen liitteenä; ”Kestäväsästi kehittyvä Pohjois-Karjala”. Monet tahot on kompattu mukaan ”yhteiselle asialle”.

Biotalouteen kuuluvat ekosysteemipalvelut antaisivat työtä ja toimeentuloa suurelle joukolle ihmisiä. Tämäkään ei vähennä mitenkään metsien kuusettumisen ongelmaa, Koska metsästysmatkailu tarvitsee toimiakseen ainakin hirvien osalta takuusaaliit. Tällaisia ajatuksia on suurella joukolla haudottu eri hautomoissa, mutta minkäänlaisia laskelmia tällaisten toimintojen mahdollisista haitoista yhteiskunnalle ei ole esitetty.

Suomessahan on ollut jo pitkään lehtipuun todellinen pula ja onkin käsittämättömän hiljaiselossa tuotu Venäjältä ja Balttian maista mielettömät mottimäärät koivua ja haapaa. Jos haluamme tervehdyttää kansantaloutta on myös tämä tuonnin käsittämätön, vaiettu epäkohta korjattava. Mitä jos Venäjä-konflikti kiristyy vielä entisestään?

Kuusessa ollaan: ”Älkää nyt liiaksi olko huolissanne Suomen muuttumisesta pelkäksi kuusikoksi. Tosiasiassa lehtipuuta ja mäntyä syntyy aina niin paljon sekaan, että niitäkin riittää tulevaisuudessa. Etekin kun hoitamattomia metsiä on tulevaisuudessa ja niissä on lehtipuu valtapuuna.”

Huoli ei johdu siitä, että metsät muuttuisivat kuusikoiksi. Huoli johtuu siitä, että kuusta istutetaan vääriin paikkoihin. Lahon kuusikon tilalle istutetusta kuusikosta kasvaa laho kuusikko, vaikka hoitorästien takia sekaan kasvaisi muutakin puuta. Metsikkö ei kuitenkaan tuota tukkia, vaan hoitorästien takia kalliisti korjattavaa kuitua. Lisäksi seuraavan uudistamisen yhteydessä tilanne on entistäkin pahempi ja vaihtoehtoja entistäkin vähemmän.

Toisaalta liian karullekin paikalle istutetusta taimikosta kehittyy hoitorästien myötä sekametsä, mutta sekään ei ole hyvä menetelmä. Tuloksena on heikosti tuottava, arvokasvun turhan aikaisin lopettava metsä, joka on altis stressitekijöille. Huoli ei ole yksin kyseisen metsän omistavan, vaan myös naapurin, jonne tuhot herkästi leviävät.

Yhteenvetona täytyy siis ymmärtää, että tilastoista luettavat kuutiomäärät ja puulajisuhteet ovat vain pieni osatotuus metsien tilasta.

Näihin päiviin asti on kuusileimikot vielä käyneet melko hyvin kaupaksi. Kuitenkin on viitteitä, että tulevaisuudessa voi olla jo toisin. Voi jo kymmenen vuoden kuluttua olla sellainen tilanne, että kuusitukki kelpaa vain jos yli puolet leimikosta on mäntytukkia tai vanerikoivua. Myös kuusitukin ja mäntytukin hintaero voi venähtää männyn hyväksi hyvinkin suureksi.

Sanomalehti Karjalaisen 30.12.2014 mukana tulleessa ”Kestävästi kehittyvä Pohjois-Karjala Pohjois-Karjalan biosfäärialueen talviliitteessä 2015 PTT:n Kniivilä ennakoi uusia tapoja metsätuloihin:”

Sivulla 8 Kniivilä ja Olli Saastamoinen esittelevät polttopuupilkkeitä konkreettisena metsän tuomana hyödykkeenä. ”Monilla aineettomilla hyödykkeillä kuten hiilen sidonnalla ei ole vielä markkinahintaa”, he sanovat.

”Tuloja muustakin kuin puusta” -otsikon alla on selostettu heidän uutuuskirjansa, ”Metsä – Monikäyttö ja ekosysteemipalvelut”, jonka on toimittanut metlan vanhempi tutkija Kauko Salo. Kirja julkaistaan tämän vuoden alkupuolella. Varmasti hyvä tietokirja, mutta tuskin ratkaisee kuusettumisongelmaa. Voipi käydä jopa päinvastoin. Tarkoitan hirvestysmatkailua.

Lainaus ko. artikkelista:
”Jos metsien aineettomilla palveluilla olisi hinta, ekosysteemipalvelun omistaja, metsänomistaja, voisi harkita metsässään erilaisia tuotantovaihtoehtoja.”

Voisi olla monen metsänomistajan kannalta mielenkiintoista ja kannattavaa toimintaa. Olisi varmaan olla hyödyllistä myös valtiontalouden kannalta, jos toiminnasta rajataan pois puuntuotantoa haittaava toiminta, eli kaupallisen metsästyksen vuoksi hirvikannan pitäminen liian korkealla. Olisihan vastuutontakin harjoittaa liiketoimintaa ihmisten hengen ja turvallisuuden kustannuksella maanteillämme.