Ainoa, mihin itse ilmastonmuutoksessa uskon, on ääri-ilmiöiden lisääntyminen. Siten keskustelu märkyydestä ei ole aiheeton, kuten ei kuivuudestakaan. Monenlaiset stressitekijät vaikuttavat, joten olisi kai syytä pohtia, miten sekä kuivuuden, että märkyyden voisi parhaiten huomioida. Mutta onko meillä sellaista trendiä, että kuivuus tai märkyys jotenkin merkittävästi vaikuttaisi metsätalouteen? Yksi märkä kesä tuskin mitään suurempaa tuhoa saa aikaan, ellei nyt jotain Japanin sateita tänne saada.

Ensimmäisenä keinona normaalien ojitusten yms. lisäksi tulee mieleen metsän kasvattaminen monimuotoisena ja kasvupaikalle sopivilla puulajeilla. Samaa keinoa oletettavasti luontokin pitkän tuotekehityksen tuloksena on päätynyt käyttämään.

Monet haluaa nähdä ilmastomuutosta tämän kesän sateiden takia tai ainakin leikkiä ajatuksella.Eiköhän vähän vielä katastella.Suomessaon paikkakuntia,jossa ei ole satanut erikoisen pajoa tänäkään kesänä.Taisi olla v 1958 talvi,kun tammikuussa satoi vettä,niin että saatiin pelloilekin loistavat luistinpaanat.Jättäisin toistaiseksi ilmastomuutoksella pelottelun citynuorisolle ja kaupunkivihreille

Aloittajalle sanoisin että tamä sadekesä ei ole ensimmäinen Suomen Jääkauden jälkeisessä historiassa. Täällä kasvavat puut ovat sopeutuneet sadekesiin ja muihinkin sään vaihteluihin, muutenhan Suomessa ei kasvaisi enää puita. Tottakai nämä sadekesien vitsaukset esimerkiksi haavanversoruoste männylle, suopursuruoste kuuselle ja koivun ruoste hieskoivulle alentaa puiden kasvua, mutta ei hävitä niitä.
Itsellä on hakusessa tällä hetkellä kuusia joihin suopursuruoste ei tartu, koska luonto ei ole tehnyt tuota jalostyötä, niin ihmisen se sitten on tehtävä.

”Haasteita ja takaiskuja” joopa joo. Jeesmiehen levy pyörii. Tuskin Jeesmieskään sentään uskoo (odottaa?), etteikö Suomi jatkossakin sijaitsisi pohjoisella havumetsävyöhykkeellä? Viime syksynä liikuin useiden päivien ajan Puolan itä-osissa nimenomaan metsissä ja kuusikot olivat aivan mahtavia, hyväkasvuisia ja elinvoimaisia. Sekapuuna oli huonolaatuisen näköistä tammea ja osin pyökkiäkin runsaasti. Siellä kuitenkin lämpösummaa tulee Harjavaltaan verrattuna useita satoja yksikköjä enemmän joka vuosi. Ja mannerilmaston vaivat, eli kuumia ja kuivia kesiä.

Ehkäpä tilanne ei tosiaan ole aivan niin paha kuin Jeesmies toivoo. Tietyllä boniteetilla suomalainen metsämaa tuottaa jokseenkin saman mottimäärän vuodessa puulajista riippumatta jos ei kuivimpia männyn maita lasketa. Tästä saa sitten kukin itse valita mitä tekee. Jeesmies kasvattelee massaa, mutta osa meistä haluaa jatkossakin ohjata kasvua arvokkaampiin puulajeihin ja järeämpään tukkiin. Jeesmiehelle arvo muodostuu siitä, että hän elinaikanaan saa jotain hakkuutuloja metsästä ja osalle meistä hakkuutuloa arvokkaampaa on metsätilan arvon suotuisa kehittyminen, molemmat ovat nimittäin kauppatavaraa, niin metsä pohjineen kuin kuitupuuhaavikkokin.

Olisin myös sitä mieltä että erilaisia metsätiloja omistavan on ajatelva myös sitä että metsätila säilyy myyntiin tarjottaessa houkuttelevana kohteena ostajalle. Itselle houkutteleva kohde on sellainen, että siinä on heti hakattavaa puolet ostohinnasta, ojitukset on kunnossa, taimikot on hoidettu, tie perille eikä tuottamatonta alaa ole yhtään.
Ja metsän kasvun tuotto sitten sijoitetulle pääomalle olisi n.5%.

Tuonne lukijoiden kuviin laitoin kuvan itse ojitetusta rämeestä, jossa ojat on 15m välein ja männyt ojan varressa ovat kasvaneet 13 vuodessa tilavuudeltaan 4 kertaisiksi. Tuollainen kohde myös ostettavassa metsätilassa on houkutteleva. Huima kasvu pelkällä ojituksella joko kemera tuella tai itse tehtynä silloin, kun kemeran vaadittava 80 ha ojituspintala ei täyty.