Järkevä laki. Sähköverkkojen toimivuus on tänä päivänä ensi arvoisen tärkeä asia. Siitä on kokemusta aika monista myrskyistä. Se on myös metsänomistajan etu silloin kun sähkökatkos osuus omalle kohdalle.

Tarpeeton lisävaltuutus.

Nykyiset säännökset pelasivat ihan hyvin niin kaun kun sähköyhtiöt eivät olleet prössissä. Silloin niillä oli mielenkiintoa vielä toimitusvarmuuteenkin, mutta sitten alkoi vain yhtiön prössikurssi olla merkittävä asia.

Sähkökatkojen suma on johtunut vain ja ainoastaan yhtiöitten ennakkohuollon lopahtamisesta.
Kerroin jo aikanaan Tapani myrskyn yhteydessä hyvän esimerkin asiasta.
Vanhan kotikyläni molemmin puolin on etelä-pohjois-suuntainen 20 kW linja metsän läpi. Pohjoispuolella on hiukan isompi metsänomistaja, joka on aktiivinen monissakin asioissa. Hän totesi että riskipuita on melkoisesti linjalla. Vaikeampi oli päästä Fortumilla sellaisen ihmisen puheille, jolla olisi ollut valta panna sinne metsurit. No ne metsurit lopulta tulivat ja tekivät hyvää työtä kyseisellä linjalla ja pistolla, joka tuli muuntamolle. Isäntä otti puut talteen oman metsurinsa kanssa, hankintakaupan lisukkeeksi.
Sitten tuli Tapani ja puhalsi, tältä pohjoispuolen linjalta moto poimi kaksi puuta, jotka nojasivat lankaan, linjaa ei tarvinnut korjata.
Eteläpuolen hyvin samanlaisessa maastossa olevaa linjaa rakennettiin uudelleen, toista viikkoa.

Mihin tässä Fortum olisi tarvinnut näitä uusia valtuuksia. Ei mihinkään, halua toimitusvarmuudesta huolehtimiseen kyllä olisi tarvittu, mutta ei uusia valtuuksia.

Jos mennään vielä vanhempaan aikaan. Tuota eteläpuolista linjaa (pohjoispuolista ei ollut) hoiteli aikanaan isä-ukko, sähköosuuskunnan nokkana. Hän käveli linjan syksyisin läpi ja merkkasi kaadettavat ja homma hoidettiin isäntien kanssa. Myrskyjen aiheuttamia katkoja ei ollut.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Sähköverkko on teollistuneen yhteiskunnan selkäranka ja eikä tämäkään keskustelu täällä etenisi sähköttä.

Sähkön toimitusvarmuutta voidaan parantaa monin keinoin, mutta reunapuuston poisto johtoalueelta lienee yksi selkeimmistä ja kustannustehokkaimmista. Vaihtoehtona avolinjoille olisivat maakaapeloinnit, joiden kertakustannus on sitä luokkaa, että tuolla hinnalla raivailee melkoisen määrän linjojen reunuksia.

Kuluttajan tilanne paranee sillä verkkoyhtiöitä velvoitetaan epäsuorasti parantamaan sähkönjakelun toimitusvarmuutta nostamalla katkosaikojen korvauksia. Verkkoyhtiölle tulee entistä kiinnostavammaksi raivata linjoja.

Niinkuin aikaisemmin on todettu, sähköverkot ovat monopoliluonteista liiketoimintaa ikuisella pitoajalla. Metsänomistajan kannalta linja, joka menee maiden läpi, muodostaa siis ikuisen haitan ja korvauksen maa-alan käytöstä tulee myös perustua tuolle periaatteelle. Kertakorvaus ja pakkolunastus eivät ole tätä päivää.

Isommilla jännitteilla sähkön siirto hyödyttää satoja tuhansia ihmisiä ja pienemmillä taas edunsaajia voi olla vain kylällinen.

Mielestäni johtojen korvauksen pitäisi olla suhteessa verkkoyhtiön saamaan hyötyyn, toki ottaen huomioon metsänomistajalle aiheutuvan haitan.

Taneli kiinnitti huomiota ihan oikeaan asiaan kyseenalaistaessaan linjakatujen korvauksien suuruuden. Ne ovat todella alhaiset, mitä verkonrakentajat tarjoavat ”listahintana”. Puuntuottajien edunvalvojilla ei ole ollut innostusta puuttua asiaan, joten kohtuullisen korvauksen saaminen jää puuntuottajan oman aktiivisuuden varaan.

Jo olemassa oleva sähkölinja on jo olemassa eikä siitä aiheudu juuri muuta haittaa kuin kantohinnan alenema puuta myydessä. Muille harrastelijoille mahdollisesti aiheutuva hyöty on upea asia, mutta minä en puuntuottajana anna linjakatua verkonrakentajalle ilmaiseksi siitä ilosta, että hirvimies pääsee teurastamaan hirviä linjalle. Mielestäni hän saisi kustantaa tämän ilon omasta pussistaan.