Paikkakunnalla nimeltään Köyliö perustettiin jopa Taajamasudet ry mutta aika nolosti taisi käydä. Toiminta hiljeni kun mitään uhkaa susista ei ollutkaan kylillä. Mutta ainahan joku yksinäinen ”porukolli” yrittää elämää viritellä tyhjästäkin.
Ehkä selvin näyttö ihmisen ja suden välisen myönteisen suhteen mahdollisuudesta on Yhdysvaltojen suurten järvien alueen osavaltioista, Michiganista, Wisconsinista ja Minnesotasta.
Vuoden 2016 laskennoissa näiden osavaltioiden susikannan suuruudeksi (siis ei pienuudeksi) saatiin noin 3760 sutta. Valtioiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 494000 neliökilometriä, eli puolitoista kertaa Suomen valtion pinta-ala. Yhteenlaskettu väkiluku on noin 20 miljoonaa.
Susikantojen kokoa säädellään metsästyksellä, ja kantojen pienentyessä pyynti kielletään kokonaan. Luonnonvaraiset sudet eivät ole 2000-luvulla käyneet kertaakaan ihmisen kimppuun suurten järvien alueella.
Hienosti näkyy hälventävän pelkoja, sudenhalaajilla, kun oikein paljon kirjoittelevat, susien hyödyllisyydestä. Oikein verrokkeja suuren rapakon takaa hakien. Pelottomana näppäimistön takana lymyävät, konttoreissaan, salaisten kansioittensa parissa,,,
No, siitä puhe mistä puute. Hakisivat sieltä rapakon takaa omat pihasutensa.
Suomen koirasudet ry. Ei tarvitse hakea niin kaukaa: hybridejä kasvatetaan Suomessakin valitettavasti lemmikeiksi. Mielestäni koirat koirina ja sudet susina olisi paras.
Maalla asuvalle ja kotieläinpitoa harrastaville pedot – lähinnä runsastunut susikanta – ovat uhka peruselinkeinolle ja samalla myös uhka ihmisille.
Lehdessä näkyi olevan juttu, kuinka nuori äiti nukutti ulkona lastaan lastenvaunuissa. Koirien haukuntaa menessään tutkimaan oli n. 30 metrin päässä talon toisella puolella susi katsellut rauhallisena. Naisen huutaminen ja möykkääminen ei ollut sutta juuri häirinnyt. Suden kuva oli lehdessä ja nainen oli ottanut siitä myös videon pätkänkin.
Pitäisikö tässäkin tapauksessa odottaa, että vahinko tapahtuu vai olisiko enalta ehkäisy paikallaan?
Olisko jo ehkä kuitenkin aika päästä siitä hukkapelostakin eroon. Olihan tässä kotimaasta tapaus jossa susi jolkotteli koulun pihalle aivan keskellä kirkasta päivää lasten ollessa ulkona. Susi ei ollut lapsista moksiskaan vaan pikkuhiljaa jatkoi reitillään eteenpäin ja yhytti taas toisen suden hetken päästä ja jatkoivat yhdessä matkaansa. Olisko pikkuhiljaa syytä vähän rauhoittaa paniikkinappulaa kun yksittäinen susi ei ihmisen kimppuun ala hyökimään. Lauma olisi ehkä vaarallisempi mutta sekin vain jos olisi ravinnosta jotain pulaa. Niillä vain ei sitä ole eikä taida tullakkaan. Ahneet hirvien kasvattaajat pitävät myös susien hyvinvoinnista huolen. Suden epäilisin käsittävän ihmisen vaatteineen aika omituiseksi otukseksi. Eri silloin kun ihminen sitä uhkaa.
Joopa joo…Muistan minäkin , kun susi jolkotteli parinkin maatilan pihapiiriiin…yöllä. Tappoi kummastakin lampaita huomattavan määrän ja jolkotteli tiehensä . Vieraili vielä seuraavinakin öinä täydentämässä tuhoa…tai oikeastaan pihapiirissä pyörähti emosusi opettamassa pentujaan. Ilmiö oli jokasyksyinen niin kauan , kun lauma oli hengissä . Enää ei ole ja syy selviää luetusta .
Lupaa torjua ongelmasusia haettiin kolme kertaa. Ei saatu.Sitten kävi niin kuin kävi ja tulee käymään vastakin. Siinä ei selitykset ja puheet auta .
Varmasti helppo lammaspaisti kelpaa melkein mille vain villinä kulkevalle elukalle. Siitä ei kait ollutkaan kyse vaan oli kyse ihmisen ja suden kanssakäymisestä. Miksikähän ihmeessä ne sudet eivät vain ole vaanineet yhtäkään ihmistä maamme kamaralla kenenkään nurkissa. Olisko kyse kuitenkin eläimen normaalista saaliskäyttäytymisestä ja siihen ei ole enää ihmisen omituinen haju kuulunut vuosisataan. Ihminenhän lähinnä tuoksuu eläimen nokkaan kaikin puolin kemikaalien omituisilla hajuilla. Mistä susi voi edes tietää ihmisessä olevan syötävää kun se ei normaalisti enää haise edes lihalle?
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.