Kun valtakunnassa valkenee totuus kartelliyhtiöiden EU tukikelvottomuudesta ja Äänekosken miljardiselluhankkeen jäädyttämisestä – joka vasta viikolla uutisoitiin vuoden positiivisimmaksi hankkeeksi – aletaan ymmärtämään miten käsittämättömän kalliiksi kartelliyhtiöt ovat Suomelle tulleet. Kemin Ajos oli jo satojen miljoonien vahinko. Se olisi käytännössä turvannut Lapin läänin kuitupuulle täydet markkinat. Kartelliyhtiöiden häikäilemätön ja välinpitämätön toiminta tuhosi sen mahdollisuuden.

Tänään tiedoitusvälineiden edustaja totesi, etteivät ole saaneet mistää vastausta kysymykseen – ovatko yhtiöt tukikelvottomia. Asiaa pimitetään viimeiseen asti. Kyllä silloin pitäisi jo kellojen soida. Minä sain sen tiedon toukokuussa 2011 – on se tieto ministereillä ja mm Jordanilla ja Pesosellakin. Lappeenrantaan nousee UPM:n biolaitos – ja kuten pörssitiedotteessa 1.2.2012 mainitaan ”upm ei hae hankkeelle yhteiskunnan tukea” Lue: Ei hae, kun ei ole tukikelpoinen.

Uskon ja luotan, että oikeus ja maalaisjärki palaavat metsäänkin. Kovan hälyn myötä viimeistään huhtikuussa 2015 Jordan uutisoi Äänekoskesta – olkaa silloin kuulosalla ja tarkkoina.

Kanneryhmän koko jää 2000 metsänomistajaan, jossa mukana kymmeniä kuntia ja seurakuntia.

Yhteisöpuolella osallistuminen oikeuksien vaatimiseen on kiitettävää – yksityispuolella vain 0,5 prosettiin. Ei siis ihme, että metsänomistajien oikeuksia poljetaan nyt ja jatkossakin.

Savottasivuilla käy melkoinen vilske – sadan kantajan päivävauhdilla ryhmä kasvaa – tänään ja huomenna.

Onneksi verohallinto tuli apuun IT tuen myötä – niin saamme käyttöön vielä uudenvuoden päivänkin. Upeaa – kun uusi vuosi avaa kilpailun metsäpalvelulle – ja saamme avata uuden vuoden oikeudenmukaisuuden merkeissä. Veikkaan että savotan vilkkain päivä on siis edessäpäin 🙂

Oikein hyvää vuodenvaihdetta!

– Reijo

Jesse – sori, mulla on tietokone vähän jumissa – kun siitä imuroidaan kaiken aikaa mm sähköposteja – ja nytkin ihan jumissa. Isoveli valvoo meitä, hyvä niin.

Joo – oletin kyllä että 2 prosenttia porukasta ymmärtää vaatia oikeuksiaan. Nyt se jää 0,5 prosenttiin. Mikä toki on metsäyhtiöille huomattavasti parempi tulos.

Ei ihme todellakaan, että metsäalalla mennään miten mennään. Jos eli kun metsänomistajat itse eivät vaadi oikeuksiaan, niin tokihan vastapuolella on pelikenttä avoin.

Maailman tunnetuin oikeustapaus on Erin Prockovichin cace – hänellä oli siinä 600 kantajaa ja vastassa yksi asianajotoimisto. Onhan tämä Suurisavotta kolme kertaa suurempi ja vastassa myös kolme asianajotoimistoa – joten on kai siinä näkökulmassa pakko olla tyytyväinen – eikö totta?

En minä ketään syyllistä – eihän kenenkään pakko ole oikeuksistaa pitää kiinni. Se tosin näkyy päivänpolitiikassa ja valtakuntamme tilassa.

Onneksi Kreikkalaiset sentään ymmärtävät miten rahaa saadaan – Suomesta.

Tänään liittyi – siis 30. päivä, ennätyksellinen määrä yksityisiä – ja saatii mahtavia maineikkaita kaupunkeja riveihin. Hyvältä näyttää – annetaan oikeuden päättää miten asiat etenevät. Toki itse toivoisin yleisen oikeustajun ja suomen kansantalouden kannalta, että päästäisiin sovintoratkaisuun vielä keväthankien aikana. Olisi mukava hiihdellä Saariselän auringossa maalis- ja huhtikuu – kun oikeus ja kohtuus kohtaisivat.

Onko muut muuten kerenneet hiihtämään? Harmittaa kun mennyt koko syksy savotalla. Ensiviikolla alkaa treeni – Sulkavalla olisi vuorossa 12 kerta yksisoutua. Oletko Jesse koskaan muuten soutanut?

Se vasta on miehekäs laji – puuveneellä tottakai

– Reijo