Taimien merkkaus

Ei heinä kuusentaimea tapa. 

Sitä ei ole minulla olleille kuusentaimille kerrottu. Ostopalstalla oli iso määrä kuusia kadonnut heinikkoon – saniaiset on pahimpia, mutta heinäkin varjostaa tainta niin, että kasvu viivästyy, varsi jää puutumatta, ja sen seurauksena tulee paljon tilaisuuksia lakoontua ja saada pysyvä menetys. Joitakin taimia oli tuolla ostopalstalla hieman istutuspituutta pidempinä (siinä vaiheessa viisi vuotta istutuksesta)maata pitkin kituuttamassa. Omista istutuksistakin näki, että heinäyksessä huomaamatta jäänyt taimi ei juurikaan kasvua ollut kerännyt, neulasetkin sellaisia sinertäviä ja varsi niin hento, että piti kepillä tukea pystyyn.

Keppejäkin kalliimmaksi tulee heinäämisestä laistaminen, jos on rehevä maa saanut kerätä kasvustoa liian pitkään.

Itsellä tuore pellon metsitys takana. Kuuselle istutettu 2022, istutus alkukesästä lämpimään maahan. Jo ensimmäisenä kesänä reilu vuosikasvu vailla heinän varjostusta, kun oli glyfosaatilla käsitelty ennen istutusta. Peltoala oli valtaosin maitohorsman valtaama, pituus liki 2 metriä. Tämä kuoli glyfolla ja tilalle tuli kaikenlaista ryönää. Ärsyttävimpänä elämänlanka tai joku vastaava liaani, joka kasvaa vaakasuoraan monta metriä ja vaikeuttaa huomattavasti liikkumista.

Taimet selvisivät hyvin ensimmäisestä talvesta. Vielä seuraava kesä 2023 oli kohtuullisen hyvä heinän kannalta, varsinkin kun ehdin/jaksoin heinätä liki koko alan. Takanurkka, joka jäi heinäämättä, kärsi selvästi varjostuksesta ja jäi jälkeen muiden kasvusta.

Seuraava kesä 2024 oli jo täysi painajainen. Eniten varjossa olleet kasvoivat vain muutaman sentin, kun parhaat liki kymmenkertaisen kasvun näihin verrattuna. Muiden kiireiden vuoksi alkukesän heinääminen/myrkytys ei onnistunut ja jälkeenpäin ajatellen sille olisi kyllä pitänyt löytää aikaa. Heti alkuun kasvussa jälkeenjääneet jäivät lisää, kasvu edelleen onnetonta täysivarjossa. Paremman alun saaneet työnsivät latvaa jo hyvin. Tyhjiä keppejä alkoi löytymään heinän sisästä, eli olivat varmaan kuolleet nauruun, jos kerran valon puute tai juuristokilpailu ei niitä tappanut.

Viime kesänä 2025 valtaosalla latva oli jo heinän tasalla, eli voiton puolella oltiin. Taimikko oli kuitenkin edelleen epätasainen ja pahiten heinällä olleet olivat edelleen selvästi muita perässä. Vaikka näitä jälkeenjääneitä on käyty erikseen ja useampaan kertaan heinäämässä eri aikoina, tuntuu, että ne eivät saa silti kunnon kasvuvauhtia päälle. Mikä sitten tarkoittaa jatkossakin heinäämistarvetta, joka muuten olisi jo ohi. Nuo alussa kunnolla heinätyt ovat muutenkin aivan eri kuntoisia; vantteria ja paksuvartisia. Kestävät lumen painon, vaikkei enää heinää. Toisin on näiden jälkeenjääneiden osalta.

Kyseessä on tukikohde, joten taimia piti mättää 2000/ha tiheyteen. Tämä vaikeuttaa oleellisesti glyfosaatin käyttöä. Vaikka taimen suojaisi ruiskuttaessa, on heti vieressä seuraava ja pitää olla tarkkana, ettei tapa niitä. Käsittelin kuitenkin pahimpia kohtia nyt viime kesänä. Ajankohta oli vaan ilmeisesti liian varhainen, sillä tulos jäi vaatimattomaksi. Pellossa oli kyllä selvästi vähemmän heinää ja siellä oli helpompi liikkua. Mutta ei se nyt silti varsinaisesti vähentänyt heinäämisen tarvetta, taimien ympäristö piti kuitenkin käydä erikseen tallaamassa.

Päätös jättää kokonaan heinäämättä onnistunee paremmin metsänpohjilla tai ylipäänsä karummilla kohteilla. Jos on yhtään rehevämpi tai niin kuin tässä vanha toistakymmentä vuotta kesallolla ollut pelto, se on suorastaan välttämättömyys. Pelkkä glyfosaatti ei sitä pelasta, ellei sitten istutuksen jälkeinen käsittely onnistu paremmin kuin itsellä. Ajankohdan osalta logiikka on sama kuin raivaussahan käyttö marraskuussa; työ on helpompaa, kun taimet näkee paremmin. Nopeamman kasvun osalta tällöin ollaan kuitenkin jo myöhässä, sillä varjostus on jo tainnuttanut nopeimman kasvun ja myöhempi työmäärä on tullut samalla varmistettua. Vähintään pitää tehdä kuitenkin edes tuo loppusyksyn heinäys, ettei kaikki kasva maata pitkin.

Rapiat 50 vuotta sitten istutettiin 0.5 ha peltoplänttiin kyntöauran palteeseen kuusentaimet. Olivat lähes kymmenen vuotta ns. herran hallussa, jonka jälkeen reikäperkkasin (termiä ei tosin oltu vielä keksitty) alueen. Siitä muutama vuoden kuluttua raivasin kaikki pajut pois. Alue on jo kahdesti harvennettu ja täystiheä tukkimetsä jatkaa lihomistaan. Siinä ei ilmeisti heinä tehnyt tuhoja, koska isompia aukkoja ei ollut ensimmäisen raivauksenkaan jälkeen, eikä pajukkoa toisen raivauksen jälkeen noussut.

Yksi vaihtoehto on, että laittaa reilunmittaisen värikkään kuitunauhan taimeen kiinni. Jos sulla on apuri, hän voi nauhoittaa heti perästä tai voi kokeilla, että laittaa nauhat kiinni jo vakkaan laitettaessa. Keväällä varmaan jo vanhan uudistusalan täydennys kannattaa tehdä. Heinäykseksi kyllä riittää kaksi kierrosta, jälkimmäinen, kun heinät alkavat lakastua.

Lainaus: ”Joo tuollaisia pellonmetsitykset voivat pahimmillaan olla. 2000 taimessa on lähes puolet liikaa. ”

No ei taatusti ole. Jos sinulla on kuusta 1000 r/ha, sinulla on liian harva eli kasvatuskelvoton taimikko, jota eivät pelasta esim. huonolaatuiset luontaiset lehtipuun taimet. Ei jää tuhovaroja eikä laatupuita riittävästi. M. Kärkkäinenkin on siitä varoitellut jo kauan sitten.

Vasta ensiharvennuksessa pudotetaan tuotantopuuston runkoluku arvoon 1000-1100 r/ha ottamalla pois kaikki huonot rungot (esim. lumivauriot, kaksihaaraiset, hirvien syömät männyt, koivut).

Se sitten makuasia, onko kuusentaimia 2000 tai 1800 r/ha. Toiset istuttavat nykyään 1600 r/ha, minä en.