Ei ole kannatusta tuolla, jos ei ole kysymyksessä terveyslannoitus. Taimikothan saa kasvueväitä vielä lahoavista kannoista ja latvuksista. Lisälannoitus kasvattaisi myös oksien paksuutta ja osa ravinteista menisi valumina luontoon.

Istutuksen yhteydessä täsmälannoituksena voisi olla hyötyä?

Mites toi puiden ravinteiden otto menee?

Sanotaan että pienille puille riittää eväitä karummillakin paikoilla. Omasta mielestä kuusentaimi karummalla kasvupaikalla kasvaa aina huonommin kuin rehevällä, jos muuten olot ovat suht samat. Vesi, lämpö, pintakasvillisuus.

Hämärästi muistelen joskus lukeneeni, että lisää kuusella lahoriskiä. Myös sijoituksen tuottoa laskettaessa huono juttu, kun päätehakkuu on niin kaukana tästä sijoituksesta.

Soiden ojituksen yhteydessä jos tehtiin istutuksia, niin istutuskuoppaan laitettin raakafosfaattia. Siinä fosfori on veteen liukenemattomassa muodossa ja juuret eivät saa polttovioituksia. Raakafosfaatti eli apatiittimalmi taitaa olla ainoa lannoite jota voi/kannattaa laittaa suoraan juuriyhteyteen. Apatiittia voi ostaa maatalouskaupasta, minimitoimitus lienee luokkaa 40 tonnia.

Boorilannoitus tietysti kannattaa taimikoissa jos niissä on boorinpuutos tai on selkeät ennusmerkit siitä, että boorin niukkuus tulee ongelmaksi.

Typpilannoitus ei taimikoissa kannata ainakaan jos levitystyön joutuu ostamaan. Jos kuusikko ei jaksa kasvaa edes ensiharvennusmittoihin, niin sitten ennuste on heikko ylipäätään. Todennköisesti vedestäkin on sitten puutetta.

Laikkumätästyksessä maanpinnat tulevat toisiaan vastaan ja maatuessaan tämä kerros vapauttaa typpeä, joka antaa kuulemma kuusen taimille hyvän kasvuunlähdön eivätkä jää istutuksen jälkeen juromaan vuosiksi. Pitänee tehdä koelannoituksia kevyesti typellä noille omille juroville istutuksille, josko kasvuun lähtö vauhdittuisi.