Keskustelut Metsänhoito Taimikonhoidon opettelua ja kokemuksia

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 17)
  • Taimikonhoidon opettelua ja kokemuksia

    Tuli mainittua ’Käytetyn raivaussahan ostaminen’-ketjussa, että Joulukuussa aloitin raivaussahahommat omalla palstalla. Hommaa lähdettiin opettelemaan 1ha alalle 9v. taimikkoon, jossa ohjeiden mukaisella tiheydellä 2-4m pituista istutettua kuusta. Kasvupaikaksi on luokiteltu MT. Taimikko on laikkumätästetty ja maastopohja on muutenkin möykkyinen, paikoin hieman soistuvaa ja kiveäkin löytyy. Taimikolla on aiemmin heinää poljettu ja taimien ympäristö reikäperattu vesakosta. Myöskin hirvet ovat avustaneet kiitettävästi haapojen, pihlajien ja jonkun verran koivujen kanssa.

    Tosiaan tuohon kuvioon lähdin harjoittelemaan raivaussahan käyttöä ja ei kyllä ollut mikään helpoin kohde aloittaa. Metsälehdissä maalaillaan taimikonhoitoa kevyenä virkistävänä iltapuhteena, jota perheen emäntäkin voi lähteä muutamaksi tunniksi tekemään ja nauttimaan samalla luonnosta. Olen hyvässä fyysisessä kunnossa ja tottunut liikkumaan kaikenlaisissa metsäpohjissa, mutta kyllä tuo oli todella kovaa hommaa. Ei tuonne olisi voinut emäntää päästää eikä isommalla mahalla varustettua isäntääkään. Kuoppien yli harppomista sahan kanssa ahtaassa kuusikossa. Välillä nousemista kuopista/painanteista yhdellä jalalla 90 asteen polvikulmasta ylös. Vaikeissa paikoissa pitää varoa ettei mene nurin eikä saha osu jätettävien taimien runkoihin, kiviin tai maihin. Kun lumi tuli maahan, homma vaikeutui entisestään, koska reiät ja mätästyskuopat havaitsi entistä huonommin. Useamman kerran tuli tiputtua polvilleen, mutta mies ja saha säilyi ehjänä.

    Sahaaminen ja jätettävien puiden valinta sentään oli helpompaa, koska poistettavat puut olivat lehtipuuta ja jäljelle jäävät istutettuja kuusia. Lehteä ei ollut puussa ja näkyväisyys hyvä. Koska vesakkoa oli aiemmin perattu, lehtipuut eivät olleet vielä kovin isoja. Jonkun verran poistelin taimikolle hakkuussa jätettyjä isompia kuusia, koska niiden rungoissa oli nähtävissä vaurioita. Istutettujen kuusten tiheys oli jo valmiiksi sellainen, että kuuset jättämällä jäi oikea määrä jäljelle. Aukkopaikkoihin jätin koivuja kasvamaan. Alkuun jätin ohjeen mukaiseen tiheyteen. Jossain vaiheessa jätin koivuja enemmän jäljelle, koska hirvet olivat syöneet koivuista suurimman osan. Ajatuksena se, että muutaman vuoden päästä, kun koivut tarpeeksi isoja, käy nuo aukkopaikat uudelleen läpi ja toivottavasti jäljelle on jäänyt jokunen kaluamaton runko.

    Oppikirjamainen kaistottaminen ei onnistunut sitten yhtään. Työskenneltävää sektoria ohjasi käytännössä se mistä ylipäätään pystyi liikkumaan järkevimmin eteenpäin. Pyrkimyksenä kuitenkin niin, että järjestelmällisesti etenin kuviota eteenpäin eikä käsittelemättömiä alueita jäänyt taakse.

    Jostain olin lukenut, että ammattimies tekee hehtaarin päivässä, mutta minä jouduin käymään tuolla taimikolla kuusi kertaa sahaten kerralla n. 2 tankillista. Yhden kerran sahasin kolme tankillista samalla kertaa ja kyllä oli jalat että mies poikki päivän jälkeen. Tehokasta työaikaa meni yhteensä tuohon noin 15h. Voin vain kuvitella millainen työ tuo olisi, jos varhaisperkaukset olisi tekemättä ja hoitotyöt jääneet muutenkin rästiin. Hattu nousee nöyrästi päästä niille ammattikavereille, jotka koko päivän tekevät tuollaisessa maastossa hommia viisi päivää viikossa.

    No joo. Sen verran olen erilaisissa taimikoissa liikkunut, että tiedän tuon pohjan olevan pahimmasta päästä. Kyllähän tuolla vielä ilman kantamuksia liikuskelee, mutta sahan kanssa on vähän eri juttu. Jossain aiemmassa keskustelussa joku sanoi tykkäävänsä pitkästä runkoputkesta, mutta tuolla tuo lyhytkin tuntui paikoin hankalalta. Välillä piti odottaa terän pysähtymistä, jotta uskalsi vaikeakulkuisimmissa kohdissa edetä. Välillä piti nostella sahaa yläkautta puiden yli, koska aika usein se vesikuoppa osui juuri sopivasti taimien väliin.

    Huonosta pohjasta huolimatta työ oli kivaa ja homma tuli tehtyä kuudella käyntikerralla ja tulos näyttää nyt hyvältä. Kuuset jatkanee nyt hyvää jo alkanutta kasvuaan tohinalla.

    Tuo laikkumätästys on suoraan sanottuna ihan perseestä. Tekee liikkumisen tosi hankalaksi ja jättää pohjan rumannäköiseksi. Taitaa mennä aika monta vuosikymmentä ennenkuin kuopat ovat edes osin täyttyneet. Kuuset ovat kyllä lähteneet mättäistä hyvin kasvuun. Kääntömätästys kuullostaisi järkevämmältä toimenpiteeltä, jolloin pohjat säilyisi paremmassa kunnossa. Ei tuokaan niin märkä alue mielestäni ole, että kääntömätästyksellä taimet olisivat keväällä tai syksyllä veden alla. Ensiharvennuksessa varmaankin pääsee nauttimaan tuosta alueesta uudestaan.

    Nyt on työn alla vähän alle 2ha kuvio. Sitä ehdin jo joulukuussa aloittamaan muutaman tankin verran. Alue on äestetty kuuselle ja pohjat ovat muutenkin tasaisempaa ja helpompaa liikkua. Siellä työskentely on paljon miellyttävämpää, vaikka lehtipuuta on äestysurissa runsaasti. Eilen kävin katsomassa alaa ja lähes kaikki lumet olivat lähteneet. Ei muuta kuin hommiin.

    Sitten kysymyksiä kokeneemmille kavereille:
    – Paljonko tehokasta työaikaa menee hehtaarille eri tyyppisissä maastoissa?
    – Paljonko bensaa pitäisi kulua hehtaarille?
    – Pienen vesakon sahaaminen. Menee nätisti lakoon osakaasullakin, mutta pitää vissiin sahata kuitenkin aina täyskaasulla?
    – Mitä mieltä laikkumätästetyistä aloista?

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    Tutulta kuulostaa; tuollaiseltahan se tuntuu, kun raivaussahahommat aloittaa – ajastaan käy helpommaksi kun kunto kasvaa ja työtekniikka kehittyy. Aikaakin alkaa kulua vähemmän kuin ennen. Mätästys haittaa alkuvuosina kyllä kulkemista, mutta kunnon mätäs avittaa taimen alkukehitystä ja vähentää heinäystarvetta. Olisin sitä mieltä, että ei tarvitse sahata täyskaasulla vaan riittävällä kaasulla.

    Gla Gla

    Minä en kokeneempaan päähän kuulu, mutta sen tiedä, että jutusteluissa saavutusten arviointia sotkee muutama juttu. Tärkein on tietysti olosuhteet eli millaista puskaa tehdään, samoin maasto vaikuttaa. Toinen on lopputulos. Ammattilaisen jäljiltä tulos näyttää sen verran sotkuiselta, että itselle tulee tehtyä ehkä turhankin viimeisteltyä jälkeä eli painettua kaadetut risut maahan pois nojaamasta säästettyihin taimiin, ojat pidettyä puhtaana jne. Ja vaikka nopeasti tehden saisikin hehtaareita aikaiseksi, itselle tehden kannattaa käyttää aikaa säilytettävien taimien miettimiseen. Tietenkään tuumailemaan ei ole varaa jäädä, kun puhutaan 1800 yksilöstä per ha. Hätäilemällä herkästi jää tiheys vääräksi, säästää huonolaatuisia yksilöitä yms. virheitä. Oma lukunsa on tietysti joidenkin taipumus tarkastella omaa saavutuksia hiukan vähemmän kriittiseti kuin muita.

    Itse en vertaakaan omaa saavutustani muihin, vaan omaan suoritukseeni ja lopputulokseen. Ja motivaatiota parantaa aina se, että kun on kuvion kerran käsitellyt, seuraava kerta onkin luonteeltaan jo aivan erilaista. Näin siis, kun puhutaan toisten jäljiltä olevan ostopalstan rästikohteesta.

    Jätkä

    Aika tarkka selostus. Jos olisi ihan aloittelija, niin suoritushan on teholtaan hyvä.

    Maasto ei niinkään hidasta työntekoa, vaan sen kuinka paljon – ja kuinka pitkää puuta poistetaan. Aikaa menee ilmeisesti kolmesta päivästä hehtaarilla = 18 tuntia, ihan helppoihin, eli pari hehtaaria päivässä – väliltä.

    Bensaa voisi kulua puoli litraa tunnissa.

    Sahattaessa AINA täydet varvit.

    Aina kun maastoon kaivellaan pottumaisia kuoppia, ei niistä ole kuin harmia.

    Raivurin kanssa tulisi edetä kuin kyntömies: Sopivan mittaisia siivuja suht suoraan kulkien sen levyistä kaistaa, minkä sahan putki antaa myöten niin, että takajalka on aina ”linjalla”, eli kolmisen metriä leveää kaistaa.

    Näin minun mielestäni. Niin ja terä pitää olla ”viimeisen päälle!”

     

    arto arto

    – Paljonko tehokasta työaikaa menee hehtaarille eri tyyppisissä maastoissa?3-8 tuntia
    – Paljonko bensaa pitäisi kulua hehtaarille?3-4litraan
    – Pienen vesakon sahaaminen. Menee nätisti lakoon osakaasullakin, mutta pitää vissiin sahata kuitenkin aina täyskaasulla?.—– pikkuvesat kaatuvat puolikaasullakin. Eli järjen käyttö sallittu.
    – Mitä mieltä laikkumätästetyistä aloista? Riippuu alueesta, Pitkän heinän/horsman aikaan hankalia ei nää minne astuu……kyllä se raivailu kuntoa vaatii, hyvää liikuntaa kunto nousee ja siitä maksetaan.

    Petkeles Petkeles

    Raivaus on ihan ok kestävyyskunnon ylläpitäjä jos sitä tekee tehokkaana työaikana 6h per päivä. Hapenottokykyä sillä ei ikävä kyllä hoideta koska kesähelteilläkin puuskutetaan aerobisen kynnyksen alapuolella. Esimerkiksi hiihtämällä pääsee huomattavasti kovempaan tikkiin.

    Timppa

    Meikäläinen pudotti nuorempana raivaamalla talven aikana kasvanutta painoa.  Kun helteellä loma-aikaan sahasi, niin tuli kova jano, ettei tehnyt mieli tehdä muuta kuin juoda.  Elimistö siirtyi rasvanpoltolle.  Paino putosi.  Nyt en enää helteillä raivaa.

    Tuosta laikkumätästyksestä.  Juuri tuollaisia piirteitä siinä on.  Varsinkin taitamaton tekijä saa juuri tuollaista jälkeä.  Jos mahdollista, niin aina kääntömätästys.  Siinähän se ”lätty” käännetään sijoilleen samaan kuoppaan.  Ei jää kuoppaa.  Olen lähettänyt joskus lukijoiden kuviin kuvia onnistuneista kääntömättäistä.  Mätästyksen onnistumista auttaa, jos sankasta kuusikosta on risut kerätty pois.  Meillä ostajat ovat olleet ”kilttejä”.  Kuusikot on hakasttu ennen kesälomia, jolloin risut ovat kuivuneet kesän ajan ja viimeistään kerätessä niistä varisee neulaset ravitsemaan tulevia kuusia.

    Kumma piirre yhtiöissä.  Metsägroup suosii kääntömätästystä, mutta UPM laikkumätästystä.

    Meillä vaikeusatetta lisää louhikot ja kivet.  Saa olla tarkkana koko ajan.  Aikaa kuluu ehkä keskimäärin 15 h/ha.

    tarvas

    tuollaiseltahan se tuntuu, kun raivaussahahommat aloittaa – ajastaan käy helpommaksi kun kunto kasvaa ja työtekniikka kehittyy.

    Niinkuin tuolla mainitsin: olen hyvässä fyysisessä kunnossa. Ei mun kunto tästä enää kasva, vaan laskee vain vuosi vuodelta. Kovalla treenillä ja fyysisillä töillä pyritään hidastuttamaan kunnon laskua samalla kun ikää tulee lisää.

    Erilaisia maastopohjia ja taimikoita on tullut suunnistusharrastuksen myötä koluttua paljon (ilman sahaa). Kyllä tämä oli sieltä ikävimmästä päästä. Isoimpana ongelmana oli ihan puhtaasti liikkuminen siinä pohjassa. Kai jollain on kokemusta tuollaisesta soisesta, kivisestä, kuoppaisesta ja epätasaisesta pohjasta? Onneksi ala on nyt käyty läpi ja seuraava on menossa. Se on äestetty ja melko tasaista pohjaa muutenkin. Siinä pystyy jo teputtelemaan eteenpäin normaalisti ja pääsee jo ehkä kokeilemaan tuota kaistottamista, niin että takajalkakin pysyy linjalla.

     

    Metsuri motokuski

    Pelkästään raivaus ei ole kiinni fyysistä kunnosta varsinkaan hapenottokyvystä joka juoksijoilla ja hiihtäjillä on yleensä normikansaa paremmat. Raivaus on toisaalta tekniikkalaji ja työ opettaa aika paljon tekijää. Itselleni vaikeimpia maastoja ovat puhtaat suopohjat jossa maapohja upottaa jalan alla kokoajan.  Itse olen huomannut että kun kokoajan miettii työtapoja jota tekee niin se kehittää myös raivauksessa. Ensimmäinen ”ahaa elämys” oli aikoinaan raivaaminen rintamana ja varsinkaan rintaman pitäminen niin kapeana että raivaamattomalle osalle ei puita saa kaataa. Jos näin käy niin puu on aina otettava pois vaikka sitten kädellä nostamalla. Mitä tiheämpi ”viidakko” on niin sitä kapeampi pitää rintaman olla. Joskus sahaan jopa reilun metrin rintamaa kun poistuman on kovin suuri. Toinen huomio on tuulen vaikutus. Jos tuuli ei ole sopiva niin silloin kannattaa vaikka kävellä kuvion toiselle laidalle että pääsee vastatuuleen sahaamaan. Minusta nuo kaksi on ehkä tärkeintä asiaa jotka kannattaa huomioida. Kolmanneksi on sitten maltti. Aika ei niinkään tapa vaan vauhti. Mitä enemmän kiirehtii niin silloin tulee vääriä kaatoja ja työ hidastuu. Pahinta lienee se että puita kaatuu sahan putken päälle jolloin voimat loppuu kovaltakin ”artolta”.

    Minusta millekkään kohteelle ei kannata antaa aikarajoja kun on kyseessä oman metsän työ. Se aika menee mikä menee. Edellä arto antoi aikamääriä hehetaarille 3 – 8 h joka on kova tulos. Jos mies raivaa hehtaarin 3 h pintaan niin raivauksen tarvetta ei juuri ole. Itse olen raivannut noin 80 – 100 ha kesäkaudessa ja minulla keskiarvo oli 0,7 ha 6 h:ssa. Eli en ihan pääse arto keskiarvoihin. Ilmeisesti upm hoitaa raivaukset ajoissa. Meillä ei näin hyvä tilanne ole.

    Noista terän teroituksista vielä että kyllä sen jokainen huomaa kun terä tylsyy ja työ hidastuu. Silloin on aika teroitukselle. Raivaussahan terän teroitus on yksinkertaista ja youtube on täynnä hyviä ohjeita. Jos jollakin tarvii terä teroittaa joka tankillisella niin sitten teroitetaan mutta jollakin voi mennä pitempäänkin.

    pihkatappi pihkatappi

    Monttumätästys loppuu varmaan kokonaan, ei mikään yhtiö voi sallia sitä että työturvallisuutta huononnetaan. Hankalia ovat montuille mätästetyt alat, mutta vielä raskaampia ovat tosiaan ne täysin hoitamattomattomien puustojen juuri ensiharvennusta ennen tehdyt raivaukset, onko edes taloudellisesti aina kannattavia, jos ei tulevaisuuden tukkirunkoja enää ole. Aloittajalla asenne kohdallaan, pahimmat pitää tehdä ensin ja jos vain omia metsiä hoitaa, ei jossain vaiheessa ole muutakuin puustoltaan helppoja raivaussahatöitä, montut tietysti harmittaa jatkossakin.

    Puuki

    Laikkumätästys liian syvillä montuilla on huono muokkausmenetelmä istutuspaikan kannaltakin. Pottitaimen juuren pitäisi yltää kivennäismaan läpi humuskerrokseen. Siihen päästään kun laikku tehdään matalaksi n. 10 cm korkuiseksi (sopiva korkeus riippuu paakun koosta ja maalajista; humuksen tm. pintamaan paksuudesta).

    Hankalin taimikonhoitokohde on itsellänikin ollut pellolle tehty laikkumätästysalue, jossa kasvoi aiemmin isoa pajua. Syvät kuopat paksun heinän peitossa ja lisäksi paksuja pajunkantoja piilossa. Ei siellä onnistu raivaaminen muuten kuin varovasti edeten koettaen välttää kompurointia.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 17)