Kyllä maanmittauslaitos homman hinnoittelee melkohintavaksi,tonni kyllä helposti menee .Paljon riippuu naapurimaanomistajasta miten homma hoituu.Jos myötämielinen ,auttaa hommaa kummasti.Maapohjakorvaus olematon,odostusarvokorvaus kasvavasta taimikosta ja nuoresta metsästä tekee huomattavasti enemmän.

Kyllä tierasitusoikeuden olisi oltava 10m,eikä esim. 6 metriä,jotta maanleikkaukset ym täytöt pystyisi tekemään ja tukkilaanille omalle maalle tukkiauto pääsisi.

Kuluista ei ole minulla tietoa, mutta sen tiedän että tieoikeuden aina varmasti saa.
Jos maanmittaustoimistosta ei löytynyt tieoikeusmerkintää, kannattaa tutkia vielä tilan jakokirjat, jos myyjällä sellaisia on. Niihin on saatettu tehdä merkintöjä. Periaatteessa tietöntä palstaa ei pitäisi olla, mutta silti niitä aina löytyy. Aikanaan kun ajot tehtiin hevosella ja aina talvella, niin kulkuoikeuden merkitseminen ei ollut niin oleellista, kun ei isoa uraa tarvittu.
Tieoikeuden leveyden määrittelee maanmittari. Näissä alueluokan metsäautoteissä on kai käytetty 14 m, sitä ei yleensä ihan kokonaan edes käytetä rakennettaessa, jos tasaiset kantavat maat. Täytyy kuitenkin muistaa että tuleva tie täytyy mahtua kokonaan siihen määriteltyyn leveyteen, siis ojien ulkoreunoista mitaten, myös pehmeissä tai kaltevissa paikoissa. Alle 10 m tieoikeudella ei tee mitään, jos on tarkoitus ajaa muullakin kuin mökkärillä.

Ensimmäinen toimenpide on selvittää olemassa olevan tiestön tiekunnat yms. Vanhoihin teihin pääsee osakkaaksi ilman perustamiskustannuksia, kunhan osallistuu jatkossa kunnossapitoon.
Naapurien kanssa tietenkin pitää olla yhteydessä. Saattaa löytyä yllättäviäkin tien suuntia, joille löytyy kannatusta.
Tietysti pääsee halvemmalla kun sopii vain naapureiden kanssa asioista, mutta että se homma ei olisi kerran kymmenessä vuodessa uudelleen neuvoteltava, kannattaa käyttää tietoimitusta. Tietoimituksen kuluihin voi vaikuttaa ihan ratkaisevasti, kunhan ensin sopii naapureiden kanssa mitä tehdään ja miten ja vie vain valmiin asian tietoimituksen vahvistettavaksi. Välttämättä ei sitten edes käydä paikanpäällä, vaan homma hoituu karttojen ääressä.

Sitten se asia, joka saa monen näkemään punaista.
Paras metsätien rakentamis tietämys on Metsäkeskuksesta yhtiöitetyllä Otsolla ja monet MHY:tkin ovat teitä suunnitelleet.
Metsätie tehdään vähintäänkin sadaksi vuodeksi, siksi se kannattaa aina myös suunnitella.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Kuten täällä on jo todettu, tietoimitusta sujuvoittaa, jos sitä ennen on tehty paperi nimeltään tiesopimus, jossa sovitaan tien linjauksesta ja jos halutaan niin myös kunnossapidosta. Kuten Taneli kertoi, kannattaa tutkia vaihtoehtoiset tielinjaukset. Hyötyyhän tiealueen luovuttajakin itse useimmiten uudesta tiestä.

Kannattaa muistaa, että tietä ei ole pakko rakentaa kalleimman mukaan, vaikka tieoikeus olisi olemassa. Aluksi voi riittää talvikäyttöön eli hakkuita varten avattu ura. Ennemmin tai myöhemmin aluelle pitää kuitenkin päästä hoitotöihin henkilöautolla.

Asiansa osaavan urakoitsijan kanssa pieni tiehanke voi onnistua myös ilman ulkopuolista suunnittelua, mutta isossa ja varsinkin usean maanomistajan hankkeessa se on suositeltavaa.

Kurjella homma taisi jäädä vähän kesken. Jos kerran kantava maakin niin miksei samantien oikea rekkatie?
On hiukan eri asia jos pehmeitä maita, kesällä rekalla ajettava tie tulee kalliiksi, mutta tässä olisi ollut mahdollisuus tehdä kerralla valmista.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Tuo karttatie tulee silloin tällöin vastaan näissä tiekysymyksissä. Sillä ei ole mitään merkitystä virallisissa tieoikeuksissa. Jos kiinteistörekisteristä ei löydy merkintää tieoikeuksista, niin sitä ei todennäköisesti ole.

Pienehkö metsäpalsta ja täällä kuitenkin ehdotellaan tien rakentamista. En suosittele, jos muita osakkaita ei ole tulossa. Ja miten pitkä matka sieltä heikohkon metsätien päästä on autotielle. Avoimia kysymyksiä.