Niin no kai nopeasti kasvava puu yleensä on hauraampaa ja oksat isompia?

Tietysti voihan tuota miettiä myös, että vaurioiden tulemisella on tietysti ajankin kanssa jotain tekemistä, eli 120 vuoteen mahtuu enemmän myrskyjä kuin 60 vuoteen.

Viimeinen virke tuossa jutussa: ”…Metsän kestävyyttä useita taudinaiheuttajia vastaan voi lisätä muun muassa puulajikierrolla, sekapuustolla ja kuusettumisen estämisellä…”

Puulajikierto ei tarkoita sitä (kuten nykyään joudutaan pakosta tekemään), että istutetaan kuusta kuusen perään (vaan rauduskoivua). Tuo kuusettumisen estäminen onkin mielenkiintoinen tapaus: tuossa kuuluisi olla kuusettaminen, joka johtuu holtittomasta sorkkaeläinlaidunnuksesta, jota johtaa metsästystalousministeri leppä.

Vielä tuolla lukee: Varma keino puhdistaa kasvupaikka juurikäävästä on puulajin vaihto. Tarkoittaa, että se puulaji vaihdetaan rauduskoivuksi.

Metsälehdessä (8/2007) oli juttua hirvilaidunten hoidosta. Siinä kerrotaan Tammelassa sijaitsevan Mustialan yhteismetsän (6260 hehtaaria) tilanteesta toiminnanjohtajansa suulla: ”15 vuoteen emme ole istuttaneet yhtäkään männyntainta. Koivunviljelyä ei voi ajatellakaan”, kertoo Kasper Nurmi.

Taloudellisesti merkittävimmät tuhonaiheuttajat ovat olleet maassamme hirvi, myrskyt ja juurikääpä. Tähän joukkoon on nyt tarjolla uusia kandidaatteja kuten kaarnakuoriaiset ja havununna.

Erirakenteinen metsä on paremmin turvassa muilta paitsi juurikäävältä. Yksi tapa vähentää hsrventamisen haittoja olisi vähentää harvennuskertoja mutta käytännössä tämä voi olla vaikea rasti toteuttaa.

Metsäpalot eivät vielä ole olleet ongelma mutta jos muodostuvat sellaisiksi niin avohakkuut ovat kyllä luonnollisia palokatkoja.

”ML viime numerossa eräät tutkijat ovat päätyneet tasa-ikäisen suurempaan tuhoriskiin verrattuna jk:een.”

Jutusta sain sen käsityksen, että listattiin riskejä ja arvioitiin niiden todennäköisyys tasarakenteisessä ja erirakenteisessa metsässä. Riskit ei kuitenkaan ole merkitykseltään yhtä suuria eli vaikka erirakenteinen voittaisi 15 riskin ottelun 10-5, ei se osoita tasarakenteisen olevan riskialttiimpaa. Merkityshän tulee riskin todennäköisyyden ja riskin seurausten tulosta ja siihen ei tuossa jutussa otettu kantaa.

”Niin no kai nopeasti kasvava puu yleensä on hauraampaa ja oksat isompia?”

Yleisesti ottaen nopeasti kasvava puu voi hyvin, joten sillä on juuristo yms. asiat kunnossa ja siksi se kestää tuulikuormaa hyvin. Hitaasti kasvavakin puu voi kestää myrskyissä, mutta eri syystä. Hidas kasvu voi johtua varjoisasta eli suojaisesta kasvupaikasta. Myrsky ei tällaiseen osu, joten puu säilyy. Mutta kun tällainen puu vapautetaan esiin paremman kasvun toivossa, tilanne onkin paha. Puu ei ole tottunut tuuliin, eikä kasvattanut tukevaa juuristoa tai runkoa, joten se voi hyvinkin herkästi kaatua tai katketa. Yleensä evoluutio suosii menestyviä yksilöitä. Puissa siemeniä teettää hyvin kasvavat puut, ei alla kituuttavat yksilöt. Toki ympäristötekijätkin tähän vaikuttavat, mutta suuressa mittakaavassa perimä ohjaa menestystä.

Juttua lukiessaan täytyy kuitenkin olla tarkkana, millaisia mielikuvia siitä muodostaa. Onko tasarakenteinen puhtaaksi perattu, toistuvien ylitiheiden  kuusisukupolvien pimentämä ja happamoittama monokulttuuri vai valoisampi ja maaperän ravinnekierroltaan eloisampi sekametsä ja voiko erirakenteista kasvattaa jaksollisena, jossa koivujen tai mäntyjen alle muodostuu aikanaan päätehakkuun kautta uudistettava luontainen kuusikko. Selvitys perustui ammattilaisille tehtyyn kyselyyn, jolloin vastaajillakin on jokin näkemys metsästä, jota he arvioivat. Se saattaa olla täysin erilainen kuin se, jota itse kasvattaa.

Minä istutin rauduskoivua 1997, mutta jänikset ja hirvet söivät suuren osan pois. On siihen sekametsä syntynyt kun aukkopaikkoihin laiton myöhemmin kuusen taimia. Tämä ei tietenkään ole tehokkain tapa, mutta ihan hyvä ja tuhoa kestävä metsä siitä tuli. Vähäiset luontaisesti syntyneet männyt on syöty pois silloin kun ne olivat sopivan mittaisia, samoin tammet suurelta osin. Metsä on Kymenlaaksossa.