Tukin laatuvaatimukset

Näkemykseni mukaan motolla tehty tukki oikiaa, mutta kun mootorisahalla tissiposkioksa sahataan jää mutka näkymään kone- ja silmänäölle .

Kyllä niitä motopuitakin raakataan, mutta kun luovutusmitta on motomitta, niin tukkina tehty maksetaan myyjälle tukkina. Hankintakaupoissa vastaanottaja päättää, mikä on tukki ja mikä ei. Maksu tulee sitten sen mukaan. Tämä yhdistettynä siihen, että hankintapuista maksetaan jopa vähemmän, kuin pystykaupoissa, ei hankintatukin teossa juuri järkeä ole. Entinen työkaveri oli nuoruudessaan ajanut puuautoa. Oli tullut vastaan ontto jälkimitattu hankintapino. Pohjalla ja pinnassa ehjät puut, päädyt kasattu lumpeista. Ostaja oli tuumannut, että kyllä hän arvasi, että myyjä pettää, mutta ei noin paljoa.

Pystykorjuun urakoitsija on sitoutunut puufirman urakoinnin laatuun. Siihen kuuluu myös raakkiprosentin rajat. Olisikin vääryyttä, jos motokuskin toilailusta sakotettaisiin puun myyjää.

Hankintapuun laadusta on vastuussa itse myyjä.

Kuinka paljon sahoilta yleensä raudatonta raakitukkia jää sahaamatta. Tuntuis että hieman mittaraakit, lengot ja oksaiset jne kannattaa kuitenkin pistää terien läpi. Laadutetaanhan se valmis tavara kuitenkin ja isosta osasta raakeja tulee varmasti täysin hyvää sahatavaraa. Niitä on kuitenkin niin pieni kappalemäärä ja lopputulos sahauksen jälkeen voi olla hyvä.

Sentti jos metrille sallitaan lenkoutta, niin onko se sahatavara sen kummempaa jos sitä lenkoutta on 1,2cm? Eihän siellä voi mitään ehdotonta selvää rajaa olla.  Ja jos on joku liian paksu tai laho oksa, niin eihän se hyvällä tuurilla satu kuin yhteen lankkuun ja loput saheet virheettömiä. Toisaalta päällepäin hyvässäkin tukissa voi olla sisällä vika joka pilaa kaikki saheet.

Sahataanko raakit vai viedäänkö ne pois sahoilla? Sellaiset joissa ei ole rautaa.