Tukin laatuvaatimukset

”..Yksityisellä sahalla, joka myy kuidun ulkopuolelle, raakki päätyy helpommin sahaukseen..”, ja myös ajavat rekkakuorman kerryttyä mepana joko sellu-tai polttokattilaan. Ylimäärisen käsittelyn kustantaa hankintamyyjä kantohinnasta.

Kannattaa vielä lisätä, että raakki on myös sellainen pölkky ,joka ei täytä asetettuja mittavaatimuksia. Millin verran liian ohut tai saman verran pituudeltaan moduulimitan ulkopuolella oleva pölli on raakki.  Myös sellaiset mitat ,joita ei ole kauppakirjassa ovat kiellettyjä. Ei auta selitykset, että siitä pöllistä olisi voitu sahata sitä tai tätä.

Kerroin keväällä esimerkin myös huolella valmistetusta hankintapuuerästä, joka jäi kelirikon takia  varastollle ja sinistymään keväällä kuukaudeksi . Nuppikuorma päällepäin hyvännäköistä tukkia ajettiin suoraan lämpölaitokselle haketettavaksi. Hinta oli sitten sen mukainen. Korjuun venyminen keväänkorvalle maksoi isännän kannalta paljon. Eikä taatusti ollut ainoa hankintapuupino ,jolle on käynyt vastaavalla tavalla.

Niin se on kuin mehtäukko sanoi. Sitten alkaa taas se kuitupinojen tiirailu, että paljonko siellä on tukkia. Ja niin käy, jos raakki% vaaditaan nolla. Tukki on tavaralaji, joka on sahauskelpoinen. Ei sellaista tavaralajia ole kuin raakkitukki. Ne pölkyt, joita tuolla nimellä kutsutaan, ovat isoja kuitupölkkyjä.

Nykyrakentaminen ja suuri teollinen rakentaminen on bulkkirakentamista. Ennen vanhaan ei niin kieroa ja oksaista puuta ollut jota ei olisi rakentamisessa tai puusepäntöissä käytetty. Kaikelle puulle löytyi paikkansa. Johonkin tarpeeseen oikein etsiittiin oikein sopivalla tavalla mutkaisia tai sopivasti haaraisia puita. Myös lylypuulle oli vanhalla kansalla oikeat käyttökohteensa. Yksilöllisyys on rakentamisesta ja puusepäntöistä kadonnut insinöörien ottaessa vallan. Ja laatu huonontunut.