Tutkimus ja anonyymi nettikeskustelu.

Tämä aihe sisältää 16 vastausta, 11 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 9 vuotta, 10 kuukautta sitten Reima Ranta toimesta.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 16)

1 2

Tutkimus ja anonyymi nettikeskustelu.

Lähetetty: 27.1.2015, 10:17

Aamu-tv eilen.
Kuinka osuvasti professori Ylikangas siinä kuvasikaan otsikon aihetta. Täälläkin kirjoittelussa se tulee hyvin konkreettisesti esiin ja tästä syystä itsekin osllistun keskusteluun. Metsänomistajan etu on pyrkiä tukemaan tutkimusta ja uusia näkökulmia.

Kun tutkimusta tehdään ja jos siinä tutkija päätyy vanhojen näkemysten kriittiseen tarkasteluun, niin siitä johdomukaisesti seuraa vanhojen näkemysten puolustajien nimetön nettiparjaus. Mitä enemmän tutkija yrittää kansanomaistaa sanottavaansa, joka kokonaisuudessaan on kuitenkin usein hyvin monimutkainen, sen helpompi yksityiskohtiin on tarttua ja niiden avalla pyrkiä lyttäämään koko asia. Kun tutkijatkin ovat vain ihmisiä, niin siitä seuraa, että tehdään työtä tehdään mieluummin kansainvälisille areenoille, kun avoin keskustelu on mitä on.

Juuri tästä syystä olen metsänomistajan nähnyt suorastaan velvollisuudekseni ottaa kantaa, varsinkin kun eri toimijoiden eturistiriidat ovat metsätaloudessa näin vahvat. Vakavasti otettavat tutkijat eivät ymmärrettävästi, em. syystä tällaiseen keskusteluun halua osallistua.

Tekijä
Reima Ranta

Teema Metsänhoito

pihkatappi 27.1.2015, 11:39

Harva kai omalla nimellä kertoo kiertelemättä arkoja aiheita. Helpompi pysytellä nimimerkin takana, silloin voi avautua ehkä niissäkin asioissa, mitä ei kaverille sanoisi. Nettikeskustelu omalla nimellä voi olla henkisesti kuluttavaa. Arvostettavaa suoraselkäisyyttähän se osoittaa.

Minä ajattelin ensin että täällä jotkut metsäammattilaiset blokkaa heti jatkuvankasvatuksen keskustelut, mutta ei se ollutkaan niin. Itsekin puuduin tuohon jatkuvankasvatuksen kaikinpuoliseen edullisuuteen, joku sisäinen blokki varmaan :). Pitäisi varmaan olla osallistumatta, vaikka aihe kyllä kiinnostaa ja uskon että kasvatustavalla on paikkansa.

A.Jalkanen 27.1.2015, 12:00

Aina kannattaa osallistua keskusteluun. Reima Ranta summasi aika hyvin tilanteen tutkijoiden näkökulmasta. Minäpä en olekaan ns. ”vakavasti otettava tutkija”. (Olen siis freelancer eli evp.)

Osa ongelmaa on se, ettei keskusteluun osallistumisesta juurikaan palkita, eli sitä ei pidetä automaattisesti tutkijoiden työhön kuuluvana. Tutkimuksen tuloksista toki tehdään tiedotteita, mutta ne eivät leviä riittävän laajoille piireille. Osa tutkijoista on aktiivisia keskustelijoita, ja ottaa tulosten jalkauttamisen vakavasti, josta suuri kiitos. Suurin osa toimii muilla foorumeilla kuin täällä. Tieteellistä keskustelua käydään meillä pääasiassa julkaisujen kautta, muun muassa Metsätieteen Aikakauskirjassa.

Tutkijan kannalta tänne osallistuminen voi olla myös hyödyksi: ainakin minä olen bongannut täältä montakin testaamisen arvoista hypoteesia, joista osan olen toimittanut eteenpäin tutkijoille. Lisäksi täällä on esillä kosolti käytännön kokemusta, mitä ei ehdi itse hankkia, kun ei ehdi tarpeeksi kentälle.

Korpituvan Taneli 27.1.2015, 13:09

Yksi suuri puute tutkimusten tulosten hyödyntämisessä on se että tulokset julkaistaan vain englanniksi. Kun tutkimusta kuitenkin tehdään yhteiskunnan rahoilla, niin pitäisi myös määrätä että tuloksen on julkistettava myös suomeksi.

Terveisin: Korpituvan Taneli

pihkatappi 27.1.2015, 13:21

90-luvulla Erkki Lähde luennoi, kuinka Pohjoiset havumetsät kuolevat kovaa vauhtia, harsuuntuminen ja Red belt vyöhyke olivat ne selvät merkit että kuoleminen oli jo alkanut. Sama mies kertoo että jatkuvakasvatus on taloudellisesti kannattavin kasvatusmenetelmä.

Vihreät pitävät Erkki Lähdettä sankarina, koska hän osasi valheella johdattaa ihmiset luulemaan että metsät ovat oikeasti kuolemassa ja vaikutti näin ehkä osaltaan ilmastonsuojeluun. Nyt sitten ollaan ottamassa tätä jatkuvaakasvatusta käyttöön, minä muistan vieläkin sanat: ”Hyvän asian takia kannattaa vaikka valehdella”.

Visakallo 27.1.2015, 19:38

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, ettei tutkimuksen varjolla tai tutkijan statuksella saa esittää sellaista, mikä ei pidä paikkaansa tai ei toimi käytännössä.
Tuntuu joskus epäoikeudenmukaiselta, että jotkut voivat työssään esittää jopa tieten tahtoen epätosia väitteitä, kun samaan aikaan muussa työelämässä vastaavasta, myös tahattomastakin toiminnasta voi saada huomattavan taloudellisen tai oikeudellisen sanktion.

Anton Chigurh 27.1.2015, 20:11

Kerropas puuntakuinen, että romahduttaako lumikko myyräkannan kuten suuri joukko professoreja typerine peesareineen väittää?
Kyseessä on niinsanottu lumikkohypoteesi, jota on yritetty todistaa kymmenien väitöskirjojen voimin (ellei peräti satojen).

Kyseessä on yksi pahimmista tieteellisistä huijauksista.

Horjumaton 27.1.2015, 20:40

*** Tutkimus itsessään on mielenkiintoinen ala. Itsellä on ollut ilo ja kunnia säännöllisesti jutella VATTin eli valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen väen kanssa. Joskus kyllä tuntuu,että tutkijat ei ns. näe metsää puilta. Ja yleensäkin jos laaja kokemusperäinen tuntuma ja käytännön kokemus puuttuu tai on kovin vajavaista,tahtoo ne päätelmätkin olla sitä itseään. Vaan niitähän sitten seuraava tutkija voi käyttää lähdeaineistona omassa tutkimuksessaan.

Arvostan toki suuresti tieteen parissa työskenteleviä. Sitä on vaan parhaaseen tulokseen päästäkseen tehtävä kovin avoimin mielin ja jatkuvasti kyseenalaistaen itsestään selvyyksinä pidettyjä totuuksia.

Antonin poika 28.1.2015, 00:03

Ja Anton yksin puolustaa totuuttaan satoja väitöskirjoja vastaan. Mikäs siinä, vapaassa maassa.

Mutta tuohon julkaisemiseen. Tutkimusrahaa tulee, jos on tullakseen, paljolti kansainvälisten julkaisujen perusteella. Sille ei voi mitään. Mutta olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että tutkijoiden tehtävä on popularisoida tutkimuksiaan Suomen kielellä. Näitä foorumeita kyllä on, vaikkapa Metsälehti, Metsätieteellinen aikakauskirja, Maaseudun Tulevaisuuden tiedepalsta, jne. Ja aika paljon näissä medioissa kirjoitetaan joko toimituksen haastatteluina tai tutkijoiden omina artikkeleina. Lisäksi Metlan monista englanniksi julkaistuista tutkimuksista on tehty suomenkielinen tiedote medialle, ja kaikki nuo tiedotteet, ja paljon muuta, ovat olleet näkyvissä Metlan kotivisuilla. Toivottavasti jatkossa myös Luken sivuilla.

Kysymykseni onkin: kuinka paljon niitä luetaan. Epäilen, että jopa metsällisissä piireissä liian vähän. Olen tavannut jopa metsäammattilaisia, jotka avoimen iloisesti kertovat, etteivät ole koskaan lukeneet Metsälehteä. Kannattaa perehtyä eri julkaisuihin ja palstoihin. Esimerkiksi Metsälehdestä luen liki aina ensimmäisenä Matti Kärkkäisen kolumnit, joissa on paljon hyvää käytännön tietoa.

uudehko metsänomistaja 28.1.2015, 07:49

Pidän selvänä, ettei tutkimuksen tuloksia saa millään tavalla manipoloida tai valikoida. Niiden pitäisi olla kaikkien käytettävissä tai tarkistettavissa.

Toinen seikka on sitten johtopäätösten teko tutkimustuloksista. Siinä on aina mukana mielide. Jokaisella meistä on omat mielipiteensä, ja hyvä näin.

Nämä erilaiset johtopäätökset voivat olla täysin loogisia ja päätyä päinvastaisiin tuloksiin tutkitun asian vaikutuksista. Eli päinvastaisista johtopäätöksistä molemmat voivat olla oikeita. (Vrt tämän palstan väittelyihin)

Mikäli tutkija yleensäkään katsoo johtopäätösten teon tarpeelliseksi, tulisi nämä erottaa selkeästi itse tutkimustuloksista.

Yhdyn Taneliin siinä, että tutkimustulokset pitäisi aina esittää myös suomeksi.Vain enlanniksi julkaistu tutkimus pienentää tulosten hyödyntäjien määrää ja ohjaa keskustelun pääasiassa teoreetikkoille.

Ihmettelen, miksei metsälehti laajemmin julkaise tai hanki julkaistvaksi metsäalan tutkimustuloksia.

Horjumaton 28.1.2015, 08:00

Anton ; Kerropas puuntakuinen, että romahduttaako lumikko myyräkannan kuten suuri joukko professoreja typerine peesareineen väittää?

*** Arvaisiko tähän näin sivusta lusikkaa soppaan sekoittaa. Mutta epäilemättä yhteys lumikko- ja myyräkannoilla on. Äkkipäätään ajatellen runsas myyräkanta mahdollistaa lumikoitten lisääntymisen runsaamman ravinnon muodossa. Tottakai tietty viive asiassa on. Sitten kun myyräkanta romahtaa,on lumikkokanta huipussaan.

En ole seurannut asiasta käytävää keskustelua laajemmin,mutta pitäisin varsin rohkeana väitteenä,että lumikoilla olisi myyräkantaan merkittävä vaikutus. Päinvastoin kyllä.

Syy/seuraus-suhteitten tulkitseminen luonnossa on toki osin haastavaa. Mutta ei läheskään niin vaikeaa kuin ihmisten kehittämien rakenteiden parissa. Jälkimmäisessä se kokonaisuuksien hahmottaminen ja kaiken kyseenalaistaminen on ainut keino saada jotain uutta näkökulmaa asioihin.