Ei metsätöissä suoranaisesti, mutta kylkiluita on tullut murrettua. Kokemuksen mukaan kannattaa heti sattumispäivänä mennä lääkäriin, ja Mata vapaa ajan tapaturmasta tulee paremmat vakuutuskorvaukset, kuin Melan työtapaturmasta. Työtapaturmasta korvaavat työnantajallekin. Eli kannattaa harkita, onko ollut tekemässä omia saunapuita vai hankintahakkuuta.

Ei ollut suoranaisesti metsätöissä, mutta metsätilallani liukastuin 3 vuotta sitten. Heti huomasi, että nyt kävi pahasti. Ambulanssikin oli soitettava, kun huomasi, että selän puolella on jotain luita irrallaan ja noin tunnin päästä pääsi puhelimen ääreen.. Ne kävi ja ja totesivat, että kylkiluu on varmaankin poikki, mutta kun en yskinyt verta, niin eivät ottaneet kyytiin. Sanoivat, että mene aamulla päivystykseen. Loppuyön sitten istuskelin penkillä ja odottelin, mihin aikaan viittisi naapuriin soittaa, että tulisi auttamaan, että saan tavarat mukaan ja pääsen autoon. Sittenpä avustettuna autoon ja ajelin yksityiseen päivystykseen, jossa sitten kuvattiin. Päivystävä traumatologi vähän ihmetteli, että ambulanssimiehet ei edes veren happipitoisuutta mitannut..

No, röntgenkuvista itekin näin, että yksi kylkiluu oli irtipoikki. Lääkäri sanoi, että kylkiluun murtumat on kuin torakat, jos niitä on yksi, niin luultavasti on toinenkin jne.. ja olihan niitä, mutta tuo katkennut oli paha.

Kysyinkin, että miten se voi parantua, kun hengittäessä tunsi luiden päiden liikkuvan. Kertoi, että ensin alkaa tulla arpikudosta ympärille ja sitten se jossain kohti alkaa luutumaan. Sanoi, että vaivaa varmasti vähintään puoli vuotta, helposti vuodenkin. .

2 kk piti nukkua nojatuolissa, ennen kuin taas pitkällään pystyi nukkumaan. Ja lääkärin ennustus piti paikkansa, meni varmaan liki 2 vuotta, että sen puolen kyljellä pystyi makaamaan hetkeä pidempään, mutta nyt ei enää tunnu.

Minulle tuo opetti ainakin liukkauden kanssa olemaan tosi tarkkana!

Pomppaavaan tyveen olen kertaalleen saanut nenänvarren auki, kypäräkin lensi komeassa kaaressa. Tikeillä selvittiin, mutta nenä kyllä tuntui jokusen viikon siltä että ainakin rustot hetkeksi ottivat osumaa, tahtoi vähän heilua kun otti sormilla kiinni ja väänteli puolelta toiselle. Pitäisi muistaa niitä pieniäkin puita varoa, tämä taisi olla joku pohkeen vahvuinen tyveltä.

Ihan ”uran” alkuvaiheessa varustuksena oli kumisaappaat ja jonkinlaiset henkselihousut. Lumen lähes maahan painanutta koivua kun sahasin osaamattomasti osui ketju sääreen ja housuihin tuli reikä, mutta nahka oli ehjä. En ole sen kokemuksen jälkeen ilman sahahousuja ja turvasaappaita (toki sahahanskat, kypärä silmikolla, suojalasit, jne. aina) mottisahaa käynnistänyt.

Myrskyn kaatamien kanssa pitää myös muistaa hetki tuumailla asiaa ennen kun ryhtyy toimeen👍!

Aikoinaan ennenkuin metsää omistinkaan, kaatelin leppiä kassaralla. Sattuikin olemaan yksi laholatvainen ja sehän tipahti sieltä suoraan päähän. Hetki meni ihmetellessä, mitä tapahtui. 🙂

Ryteikköjä raivatessa on muutaman kerran käynyt sama, mutta sitten olikin jo kypärä päässä.