› Keskustelut › Metsänhoito › Vedenpinta suolla

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 54)
1 2 3 4 5 6

  • Vedenpinta suolla

    Lähetetty: 5.1.2026, 17:30

    Merkitty: 

    Viime aikoina on esitetty, että suolla vedenpinta voisi olla 30 senttimetrin tasolla. Tällöin kasvu ei vaarantuisi vielä. Ehkä kasvu ei vielä kärsi, mutta vähän epäilen sitäkin.

    Suurempi ongelma lienee puiden pystyssä pysyminen tuulisilla paikoilla. Eihän puista nyt ole vielä tullut vesikasveja, joten juuristot jäävät pääasiassa vedenpinnan yläpuolelle. Noin pintajuuriset – etenkään kuuset – eivät isoina pysy pystyssä ja kantorahatappiot ovat suuret. Myös hiilensidontakykyä menetetään. Ojasta allikkoon? Kaatuneita kuusia näkee vetisillä mailla nykyäänkin. Onkohan tässä asiaa ajateltu kokonaisvaltaisesti?

    Tekijä
    Veksaaja
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • A.Jalkanen A.Jalkanen 15.1.2026, 16:56

    ”Soiden ala on viimeisen 10 vuoden aikana kasvanut noin 400 000 hehtaaria.” https://www.luke.fi/fi/uutiset/metsavarat-2025-puuston-kasvun-aleneminen-pysahtynyt

    Uudelleen soistumistakin tapahtuu siis rivakkaa tahtia. Ehkä alueita, joilla puun kasvu ei elpynyt kunnolla ojitettaessa ja ennallistuvat nyt takaisin suoksi.

    Visakallo Visakallo 15.1.2026, 18:42

    Kun turvemaa ojitetaan, kuivumisen seurauksena maan pinta putoaa huomattavan paljon  alemmaksi verrattuna tilanteeseen ennen ojitusta. Kun ojat samaan aikaan vuosien mittaan keräävät kariketta, oksia, heinittyvät ja sammaloituvat, alkaa veden pinta ojissa ja koko alueella vähitellen nousta. Samalla alkaa puiden kasvu ja haihdutuskin vähentyä. Luonto ottaa tällä tavalla suon vähitellen takaisin. Kun tähän vielä listään yhä jatkuva maanpinnan kohoaminen rannikoilla, on täysin järjetöntä uhrata rahaa turvemaiden ojien patomisiin.

    Kahlschlag Kahlschlag 17.1.2026, 15:13

    Visakallo, näin on.👍🏻 Mutta eiväthän nämä vihervassariuskovaisturakaiset sitä halua tunnustaa, koska heidän uskontonsa kieltää tosiasiat.

    Aihetta sivuten, tänään luin tuoreen Metsälehden kolumnin, missä Luontoa Oy:n toimari Inka Musta väittää ihan pokkana, että metsien käytön kestävyys ei synny fossiilisten korvaamisesta puulla (100-prosenttisesti uusiutuvalla luonnonvaralla). Täyttä Scheißea, eli suomeksi VMP.🤣

    Luettuani tuon ajattelin, että olin väärässä, tämän ainoan kerran, mutta erehdyinkin.

    A.Jalkanen A.Jalkanen 17.1.2026, 15:16

    Siinä samassa tuoreessa Metsälehdessä oli suotutkijoiden haasteluita jotka kannattaa lukea.

    Kyllä Inka on siinä mielessä oikeassa että metsätalouden pitää olla myös itsessään kestävää, ei se korvausvaikutus vielä riitä. Esimerkkinä meidän talousmetsät. Kestävyyden määrittely on haasteellista kun siinä on vastakkain lyhyt ja pitkä aikaväli sekä paikalliset ja globaalit vaikutukset. Näistä osa on vieläpä varmoja ja osa epävarmoja.

    Ojaranta 17.1.2026, 16:04

    Muutama kommentti tähän ketjuun koska olen näitä syntisiä jotka ojitushankkeita on tehnyt ( ja teen vielä toukokuun loppuun), omalta osalta muutaman tuhannen km. Ekat hankkeet v. 1988 kesätöissä Mh:n metsissä vielä opistolaisena ojituskurssi toki käytynä. 1991 keväästä alkoi Metsäkeskuksen alaisuudessa nämä hommat ja meni koko 90-luku. Kerkisin saada opit vielä näiltä Mera-ajan jermuilta. Sitten väliin vähän muuta ja taas viimeiset 10 v ns. raskaita metsänparannushommia. Vanhoilla opeilla mennään loppuun asti, turvemaiden perkaukset ojasyvyys n. 90 cm, soist. kankailla/ohutturpeisilla soilla n. 80 cm ja laskut tilanteesta riippuen n. 100-120 cm. Nämä jotka uskottelevat 30 cm:n kuivavaran riittävän eli n. 60 cm kaivuusyvyyden eivät tunnu ymmärtävän ettei ojat pysy montakaan vuotta tuossa syvyydessä. Kemera-hankkeiden uusimisväli oli väh. 20 vuotta eli niissä oli jonkinsortin takuu sille ajalle ojien toimivuudesta kun kaivettiin 90 cm:iin. Ojien kunnossa pysymiseen vaikuttaa niin moni asia alkaen hankkeen suunnittelijasta, kaivajasta ja jopa kaivajan kauhan muodosta, maaperästä, kaivuu ajankohdasta ja sen jälkeisistä sääoloista jne. Sarkojen halkomiseen piti vanhan ojavälin olla väh. 50 m jotta sen sai halkasta hankkeen piikkiin. En ole vielä ainakaan hokannu, että jollain ojittamallani kohteella olis puut kuollu kuivuuteen. Eikös pitkän ajan ennusteet lupaile, jotta sadentamäärät tulee lisääntyyn ja talvet huononemaan roudan osalta. Väitän, että nykysuuntauksella eli ojahankkeiden vähäisyydellä tulee olemaan 10-15 vuoden kuluttua huomattavan suuri vaikutus suomettien kasvun vähenemiseen. Ja sehän vihersuuntauksella vissiin on tarkoituskin. Niin ja joku kyseli sen vähäistä suuremman ojituksen määrää. Se on ollut jo aikaa sitten (enkä ole tietoinen jotta olis muuttunut) n. 5 ha eli Mk:n laskentakaavan mukaan ojitusha:lla on keskimäärin n. 280m ojaa niin metreinä raja on 1400 m. Näin olen neuvonut kyselijöitä. Jos olen väärässä oon kyllä joutilas linnaankin.

     

    A.Jalkanen A.Jalkanen 18.1.2026, 09:38

    Ojanranta esittää hyviä näkökohtia. Tilanteet vaihtelevat ja ei varmaan ole vielä tarkasti ennustettavissa, lisääntyykö kuivuus vai märkyys ojitetuilla soilla. Viimeisimmässä Metsälehdessä kirjoitettiin, että etelässä ovat mahdollisia liian kuivat kasvukaudet ja pohjoisessa taas tarvittanee entiseen malliin ojien kunnostuksia. Paikallinen tilanne riippuu tosiaan paljon em. seikoista, ja siitä kuinka paljon puustoa on edellisen ojituksen jälkeen kasvanut haihduttamaan vettä.

    Veden pinta saadaan nousemaan esimerkiksi tekemällä avohakkuu tai padottamalla ojia. Joka toisen sarkaojan tukkiminen voi lisätä epätasaisuutta veden syvyydessä? Kesähakkuussa maaston kantavuus ei ehkä riitä, jos vesi on ylhäällä, mutta talvihakkuussa korkea vesi voi olla etu. Jos vesi olisi säädettävissä, pinnan voisi pudottaa väliaikaisesti alas kesähakkuuta varten?

    Metsälehdessä kirjoitettiin: jos turvemaata vaivaa kuivuus, metsän kasvu nopeutuu kun vesi nostetaan korkeammalle ja samanaikaisesti vähenevät turpeen hajoamispäästöt ja ehkä vesistöpäästötkin.

    Turvetta ei enää tarvitse hajottaa ravinnetalouden vuoksi, kun ravinteet kiertävät karikekerroksessa puiden ja maan välillä. Jos turve on sen verran madaltunut, että puut saavat juuret kivennäismaahan, ravinteiden puutetta ei pitäisi tulla. Asian voi varmistaa tuhkalannoituksella.

    jpjulku jpjulku 19.1.2026, 00:13

    Ojarannalla jo nimi velvoittaa, mutta toivottavasti ei tarkoita ojien kaivamista vesistöihin kiinni. Sademäärät voivat vuositasolla kasvaakin, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että puun aktiivisen kasvun aikaan kuivuusjaksot lisääntyisivät.

    Asiasta toiseen, onko kukaan kokeillut suo-ojituksessa näitä mönkijän tai pikku traktorin perässä vedettäviä kaivuulaitteita (esim https://www.youtube.com/watch?v=a9lmPVXMprk )? Voimaahan noissa on yllättävän paljon ja turvemaa on helppokaivuista. En tarkoita traktorin nostolaitteeseen kiinnitettävää mallia vaan omilla pyörillä vedettävää.  Tuli viikonloppuna käytyä Etelä-Lapissa katsomassa erästä metsätilaa. Laite hankkisi hintansa jo yhdellä työmaalla, sikäli kun homma vaan sillä onnistuisi.

    Ola_Pallonivel 19.1.2026, 09:20

    Tubettavalla konemiehellä on tuollainen kiinankaivuri. Remonttia näyttää riittävän ja nykyään on joutilaana, kun vuokraa koneen. Kyllähän tuolla kukkamaata ja sokkelin vierustaa kuokkii, mutta ei kestä muuta. Käytä sama raha konevuokraamoon.

    140ärrä 19.1.2026, 10:24

    On kokemusta tuollaisesta koneesta. Kyllä sillä hulevesiremontti tuli tehtyä. Liikuttaminen on hidasta, kun kauhalla kuokkimalla liikutetaan. Toisaalta kevyenä laitteena saattaisi mennä suollakin hyvin. Suurin rajoite on se, että puomi kääntyy rajallisesti, joten kaivettujen maiden sijoittaminen on välillä haasteellista syvempää monttua tehdessä. Noitahan on myös pyöriviä malleja.

    Konevuokraamosta saa minikaivurin, mutta sillä nyt ei metsässä mitään tee senkään vertaa. Nurin heti ensimmäisen kiven tai kannon kohdatessa, jos tela ei repeydy sitä ennen risuissa.

    jpjulku jpjulku 19.1.2026, 14:09

    Kun tubettavan konemiehen kaivamista katsoo, en ihmettele ettei kestä ( https://www.youtube.com/watch?v=kqTCJzJm_2I ). Joillakin kestää kaikki, joillakin ei mikään. Toisaalta se toki kuuluu tubettavan konemiehen ansaintalogiikkaan vähän kokeilla rajoja ja hupsutella videoilla. Tubettajan Kellfri taitaa myös olla halvin ja heppoisin laite markkinoilla.  Käsittääkseni kuitenkin on enimmäkseen kehunut värkkiä.  En oikein usko konevuokraamosta löytyvän apua. Jos ojaa meinaisi suolla kaivaa, pitäisi ”oikeassa kaivinkoneessa” olla +15 tonnia painoa ja vähintään 90 senttiset laput teloissa. Sellaisia koneita näkee harvoin vuokrattavan ja siirtokalustoltakin vaatii aika paljon.

    140ärrä, ympäripyörivä malli ehdottomasti (esim Bronco 360). Laittaisin suolle ehkä paripyörät ja vähän isommat ”lautaset” tassuiksi.

Esillä 10 vastausta, 31 - 40 (kaikkiaan 54)
1 2 3 4 5 6