Vedenpinta suolla

Metsänomistaja Jean S raportoi levityshankkeen Metsäkeskukselle vuonna 2015 seuraavin saatesanoin:

Lannoitussuunnitelmassa mainitun Rauta-PK-lannoitteen (0-8-14) tuotannon lopettamisen vuoksi suometsälle sopivia tuotteita ei ollut markkinoilla.

Aiheesta keskusteltu YARAn metsälannoiteasiantuntijan Petri
Kortejärven kanssa. Päädytty korvaavana vaihtoehtona lannoittamaan kohde kalisuolalla (0-0-50) ja apatiitilla (happoliukoista fosforia YARAn ilmoituksen mukaan n. 14 % ja vesiliukoista n. 0,1 %).

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Rauta-PK-lannoitetta oli tarkoitus käyttää 500 kg hehtaarille. Tätä perusravinteiltaan vastaavat lannoiteasiantuntijan laskemat määrät olivat apatiitille 285 kg / ha
ja kalisuolalle 150 kg / ha. Tukipäätöksen mukainen levitysalue koostui kuvioista xxxx ollen yhteensä 5,0 hehtaaria.

Kalisuola levitettiin maastoon 23-24.5.2015 käsilevityksenä tilan laidassa olleelta varastopaikalta käsin. Säkkikoon takia kalisuolaa oli hankittava 1300 kg. Kortejärven kanssa käytyjen keskustelujen perusteella kalisuolamäärä nostettiin 180 kg/ha, jota kuulemma institutionaalisilla metsänomistajilla on ollut tapana käyttää tämäntyyppisillä kasvupaikoilla. Alkuperäisen suunnitelman lisäksi lnnoitetta levitettiin myös noin 1,2 ha alueelle kuvion 6 pohjoisosaan vastaavantasoisella annostuksella. Kuvion 6 pohjoisosa on suota ja se on käytännössä samannäköistä suomännikköä kuin kohde muutenkin ja ravinneanalyysin puuttumisesta huolimatta se on ollut myös todennäköisesti lannoituksen tarpeessa. Ylijäävä 220 kg levitettiin harvana annoksena (noin 100 kg/ha) kuvion 2 länsiosaan ja kuviolle 3 (yht. n. 2 ha), joissa kivennäismaa oli
lähempänä ja kaliumin tarve oli näin ollen pienempi. Lannoitteen levityksen suorittivat metsänomistaja ja xxxx. Nykyisten ja tulevien ojien reunoille ei levitetty lannoitteita.

Kalisuolan kanssa hankittiin samalla muutamia säkkejä metsän NP1-lannoitetta, jota levitettiin muualle metsänomistajan maille, pääasiassa Kestilään. Rahti olisi maksanut joka tapauksessa saman.

Apatiitin hankinta päätettiin siirtää keskemmälle kesää, koska irtotavarana toimitettavan apatiitin minimitoimituserä oli 20 tn (ns. nuppikuorma). Tarkoitus oli selvitellä, saataisiinko erälle muita jakajia. Ajatuksena oli myös se, että kaliumin levittäminen oli kohteella selvästi kiireisempää kuin fosforin levittäminen ja se, että pyrittiin vielä selvittämään, olisiko muita fosforituotteita ollut
saatavilla. Koska jakajia ei saatu eikä korvaavia tuotteita löydetty ja koska terveyslannoitusprosessi tuli saada päätökseen, apatiittia tilattiin. Tilatusta apatiitista toimitettiin kohteelle noin 5000 – 6000
kg (tarkka määrän arviointi on mahdotonta) muun osan mennessä muille saman omistajan metsätiloille. Apatiittia levitettiin 16-17.8. vähintään 285 kg / ha ohjeen mukaisesti kuvioille xx
(5, 0 ha) sekä edellä mainitulle kuvion 6 pohjoisosalle (1,2 ha). Työn teki metsänomistaja perheineen. Ylijäänyt noin 3000 kg odottaa tilalla asianmukaisesti varastoituna myöhempiä
kasvatuslannoitustarpeita.

Apatiitti ja kalisuola tulivat yhdessä jonkin verran Rauta-PK:ta edullisemmaksi. Alkuperäiseen tilanteeseen (Rauta-PK) verrattuna työmäärä lannoitteen levittämisessä kasvoi merkittävästi, koska
rakeinen kalisuola ja jauhemainen apatiitti jouduttiin (ja olisi luultavasti joka tapauksessa jouduttu) levittämään erikseen.

Käytännön kokemuksista sen verran, että apatiitin levittäminen käsin on raskasta mutta mahdollista, sitä vastoin kalisuola käy ennen pitkää henkeen ja sen levittäminen tulee tehdä mahdollisimman tuulettomalla säällä. Jonkinlainen etu on tietysti sekin, että erillislevityksessä kaliumin ja fosforin määrää pystyy säätämään erikseen lannoituskohteen erilaisissa osissa turvekerroksen paksuuden mukaan. Kaikkinensa kokemus oli kuitenkin raskas.

Aluskasvillisuudessa näkyi jo muutoksia elokuulla erityisesti kuviolla 8, samoin kuviolla 5 olevat männyn pikkutaimet olivat pirteämmän näköisiä kuin aiempina vuosina, jäädään jännityksellä odottelemaan miltä männikkö ensi keväänä näyttää.

Perustuu siihen, että kyse ei ole suoraan vesiliukoisesta fosforista, vaan jostain pitkävaikutteisemmasta. Sinänsä uskon ihan saamaani tietoon ja että tuo ei pidä paikkaansa.

Saattaisin hyvinkin tilata PK-ta jos olisi tarjolla. Ei tosin ole minulle asti tietoa tullut sellaisen saatavuudesta, harmi. Omatoimilevityksessä ja varsinkin pienillä kuvioilla kemiallinen lannoite on paljon tuhkaa mukavampi, kun levitysmäärät ovat paljon pienempiä.

Ja siis – hyvin on kasvanut.

Uusimmassa Metsälehdessä näkyy Luken erikoistutkija Sakari Sarkkola edelleenkin todistelevan että suo-ojitusten madaltaminen parantaisi kasvua koska puut eivät kykene ottamaan vettä syvemmältä.

No jos tämä väite pitäisi paikkansa niin ojitusalueiden puusto kasvaisi ojien vierellä huonommin kuin sarkojen keskellä missä pohjaveden pinta on lähempänä juuristoa.Eli onko joku nähnyt semmoisen ojitetun suon joka todistaisi tutkijan väitteen oikeaksi?

Tutkijat on tieten kävelleet keskellä sarkaa. Kummasti ojitusalueilla reunoilla puut on järeämpiä kuin keskellä sarkaa mitä itsellä on ojituksia. Pitäs kysästä tutkijoilta että mistähän tämä johtuu.

Hiekkaharjumuodostelmia, jotka kulkee Hailuodosta Muhoksen kautta Säräisniemelle ja Oulujärven pohjassa Manamansaloon ja siitä Kajaanin Paltaniemeen, ei tarvitse uudistaa aukkohakkuun jälkeen. Ne uudistuu männylle luonnostaan.

Näiden hiekkamuodostelmien metsien kasvu ei ole kyllä järin huikeaa. Kun ajelen Säräisniemen kautta autolla harva se viikko, niin on ihmetyttänyt, että miksi kaivettu kankaalle suora oja, mutta tämän kuiva ojan varrella puut kyllä olivat selvästi järeämpiä. Näkyy lähtevän järvestä, mutta ei kyllä ole luonnon oja, vaan kaivettu. Koskaan siinä ei ole ollut vettä ja näkyy jatkavan tien ali Oulujärveen. Nyt kun vanha metsä hakattiin ojan ympäriltä, niin eikös vain se männyntaimikko ole siinä ojan varrella erotu selvästi edukseen.

Näkyy se oja kuivalla hiekkakankaallakin parantavan kasvua.