Mikä metsässä puhuttaa juuri nyt? Kuukausittain ilmestyvässä Metsälehden uutiskirjeessä perehdymme metsäalan kuumimpiin puheenaiheisiin. Kun tilaat Metsälehden uutiskirjeen, annat samalla luvan Metsälehdelle lähettää sinulle muita metsään liittyviä viestejä. Voit muuttaa suostumustasi milloin tahansa.
Tämä aihe sisältää 8 vastausta, 7 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 10 vuotta sittentorppari toimesta.
Esillä 8 vastausta, 1 - 8 (kaikkiaan 8)
Villiruoka
Lähetetty: 20.1.2016, 19:39
Mitä metsänantimia syötte ? Onko salattuja reseptejä , jotka jakaisitte nyt meille ! Itse olen viime vuosina huomannut jäniksen uunissa laitettuna maukkaaksi tuttavuudeksi . Vaimo tekee ihania sienipiirakoita !
Nuorena miehenä olin kaverin kanssa laavureissulla ja kävimme katsomassa hirvenmetsästäjien ruhojen nylkemistä meidän ladossa. Metsästäjät tarjosivat meille hirvenpäätä rovopaistiksi. Ei me sitä alettu tietenkään palastelemaan, kun ei edes ymmärretty miten paljon hirven päässä on syötävää ja eväät oli omassta takaa. Rosvopaisteja on kuitenkin tullut jossain vaiheessa tehtyä, ei koskaan villieläimestä kuitenkaan.
Mutta sienet, kalat, hirven liha ja marjat kuuluvat ravintoon. Mitään erikoista valmistusmenetelmää ei minula ole, nuotiolla tulee kuitenkin kokattua jonkinverran.
Hirven keittolihat palvataan savusaunassa ja pistetään pakastimeen . Lämmitetään uuni , lihat pakastimesta kattilaan , vettä ja yöksi uuniin . Aamulla lihat pienitään ja poistetaan luut , lisätään perunat ja mausteet ja keitetään potut kypsiksi . On aika luihakka !
Lähinnä ”haitallisten sorkkaeläinten” lihaa popsitaan vuoden ympäri monessa eri muodossa.
Taannoin olin vetämässä erästä metsästysseuraa. Alueelle ilmestyi majavia ja hain deuralle muutaman majavan luvan.
Kaverit ampuivat niitä ja toivat maistiaisia.
Junareissullaan emäntä oli jutellut matkatoverinsa kanssa riistalihasta ja kertonut kuinka hyvää oli ollut majavan liha.
Hän ei ollut vain muistanut majavan nimeä vaan oli sanonut, että saatiin maukasta AHMAN lihaa.
Jälkeenpäin hän sitten ihmetteli, että miksi metkakaveri oli sitä kovasti ihmetellyt 🙂
Kumma kun sitä majavan lihaa pitää niin kauheasti tyrkyttää maistiaiseksikin. Jouduin joku vuosi taaksepäin karttelemaan oikein urakalla metsätilan naapurustossa asuvaa kun lupaili maistiaisia kun siellä päin liikun. En olisi kyllä palaakaan syönyt mutta onnistuin kyllä tuputuksen välttämään ettei loukkaantunut. Myös hirvenlihaa on tyrkätty monessakin muodossa ja se kyllä yleensä tehokkaasti ”dietittää” semmoisilla kekkereillä kun soppaa tarjotaan. Sen vuoksi en käy esim. seurojen peijaiskutsuillakaan. On joku kumma käsitys eräillä että kaikilla on sama makumieltymys.
Oman muistiaikanakin nälkä on kyllä opettanut eri makunautintoihin.
Vielä 1950-luvulla metsästin pienoiskiväärillä oravia. Jostakin syystä oravia oli silloin paljon. Äiti keitti joskus ruhoista lihakeittoa, maku oli muistini mukaan pihkainen. Oravan nahat olivat vielä myyntitavaraa.
Viimeisen oravannahkanipun vein Oulun punahirsiseen makasiiniin v. 1960. Olin siirtynyt Ouluun kouluun ja lomien aikana sekä viikonloppuina etsin oravia. Oulun torilla näkyy sama makasiini olevan vielä pystyssä, mutta tokko sinne enää oravan nahkat kelpaa 🙂
Oulujärvellä oli siihen aikaan vielä aikamoinen piisamikanta. Eräs sukulaismies pyyti niitä ja osa ainakin meni eineeksi – piisamin makua en erityisemmin muista, mutta kasvissyöjähän se oli, joten kai sekin riistalihasta kävi?
salakaadettu hirven vasa parasta. joskus harmittaa ku tuossa pihakoivun oksassa riippuu nahkoo irrotellessa jos sattuu usseempi nuapur sammaan aekaa nii ei taho itelle jiähä mittää. mutta onneks niitä riittää lissee tuolla taemikon reonassa
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Kirjaudu sisään