Hinta taitaa olla enempi neuvottelukyvystä kiinni 🙂
Veroetu on ainakin sen pari %, sen voi itse laskea, että mikä etu se sitten on loppupelissä?
Jos on useampia osakkaita, niin tulon jakaminen on helpompaa, jos vain on sitä tuloa?
Haittapuolina minusta on se, että todennäköisesti hoitotyöt joutuu teettamään ulkopuolisella. Tokko useista omistajista johtuen riittää talkoohenkeä ja onko kaikki tasapuolisesti mukana.
Myös nokkamiehelle pitänee antaa jotain, varsinkin jos piällysmies on ulkopuolinen.
Miten sitten, jos haluaa pois Yhteismetsästä? Onko halukkaita ostajia, ja millä hinnalla? Sisäisillä kaupoilla saattaa todellinen ha-hinta jäädä tleisistä markkinahinnoista?
Näitä asioita olen pohdiskellut, koska tuo Yhteismetsä-ajatus käy aina välillä mielessä.
Niin kuin tuolla Muuta metsästä/Metsäyhtymä-keskustelussa kirjoitin, niin ylimääräiset kulut yhteismetsässä ovat todella pienet. Se tietysti edellyttää hyvää yhteishenkeä. Toisaalta porukalle tulisi tietystikin jaon jälkeen lisäkuluja, kun jokainen osakas joutuisi tekemään samat työt. Veroetuhan on nyt se 2 tai 6 %-yksikköä. Sehän voi tietysti muuttua, joten yksistään sen varaan ei voi päätöksiä perustaa. Jos kaikki työt teetetään vierailla kulut nousevat. Siis ihan omistajien päätöksistä ja tietysti halukkuudesta riippuen yhteismetsän vuosituotto voi nyt olla joka parempi tai huonompi kuin saman kokoisen yksityismetsän. Jos sitten verrataan yhteismetsää tilanteeseen, että sen alue jaettaisiin monelle erilliselle omistajalle, niin vuosituloissa yhteismetsän on aika helppo voittaa erilliset omistajat vaikka käyttäisi vähän vierastakin palvelua, kun kuluihin on vielä lisättävä melkoiset jakokustannukset.
Yhteismetsäosuuden realisointi voi olla esimerkiksi suvun yhteismetsässä haasteellista. Esimerkiksi meidän yhteismetsällä on lunastusoikeus ulkopuolisten kanssa tehtäviin kauppoihin, mikä epäilemättä karkottaa ostajia. Tarkoitus olikin yhteismetsää perustettaessa, että suuri tilakokonaisuus säilyy suvun hallussa.
Jos tila jaettaisiin eri osakkaille, kustannukset olisivat siis melko suuret. Lisäksi ongelma saattaisi tulla myöhemmin, jos palstojen arvot muuttuisivat eri tavoin. Perinnönjaoissa yhteismetsäosuuksia on helppo käsitellä verrattuna fyysisiin tiloihin. Luulisin, että yhteismetsäosuuden arvo perintöverotuksessa muodostuu tuoton perusteella eikä puuston arvon mukaan.
Siis yksikäsitteistä vastausta ei voi antaa siitä, onko yhteismetsä edullisempi tilan lohkomiseen verrattuna kaikissa tapauksissa. Pitkäjänteiseen metsäomistukseen yhteismetsä on kyllä oikeastaan ainoa järkevä omistusmuoto. Se on immuuni jonkun osakkaan vaikeuksille tai mieliteoille.
Ei sovi suomalaiseen luonteenlaatuun ollenkan. Eikä sosialismia tarvi uudesti virittää. Kyllä kuitenkin kapitalismissa eletään ja yksityinen omistusoikeus on aivan in. Joskin olen sitten taas osuustoiminnan kannattaja mutta aivan puhtaasti syystä että siinä on hyvät rahalliset ja kaupalliset edut. Jos suvun kesken yhteismetsän perustaa siinä käy juuri niin että se toimii samaten sen yhden sukupolven ja seuraavat haistattaa pitkät koko koalitiolle. Jolloin siitä tulee suhruinen monen kymmenen omistajan sekameteli jonka toimivuus loppuu.
Oksapuu ja Jesse kommentoivat mielestä aika osuvasti ns.suvun yhteismetsiä,näihän se todennäköisesti on.
Olen tätä yhteismetsä asiaa paljon miettinyt ja olen tällä hetkellä ajatellut asian niin,että metsistäni aikanaan muodostetaan yhteismetsä.Uskoakseni ainakin auttaa yhden sukupolven pitempään säilyttämään ja toivottavasti jopa kasvattamaan jättämääni metsäperintöä.Itsellisenä en yhteismetsää muodosta tässä vaiheessa,vasta kun ikä papparaislukemille kipuaa ,on aika asia järjestellä ja kun vielä on tolkuissaan.
Edellinen kommenttini siis ns. suvun yhteismetsien osalta. Perinteiset isot yhteismetsät ovat asia erikseen. Tosin niihin liittäminen, ainakin Etelä-Suomessa, lienee taloudellisesti huomattavasti heikompi vaihtoehto kuin tilan myynti. Toki täytyy muistaa, että myynnsitä seuraa yleensä myyntivoitonveron maksua ja yhteismetsään liittämisestä ei ole veroseurauksia. Yhteismetsään liittäminen voi olla henkisesti helpompi ratkaisu kuin myynti ja mikäs siinä, lapsen lapset sitten myyvät osuutensa.
Tasainen tonni tai kaksi vuodessa voi kuulostaa kivalta, mutta omasta mielestäni yksityishenkilön metsäomaisuuden ”rooli” tulonlähteenä on aikalailla erilainen. Siis käytännössä. Jos metsäpinta-alaa on useampi kymmenen hehtaaria ja sitä on edellinenkin sukupolvi suunnilleen vastuullisesti hoitanut, niin metsä on se omaisuuslaji josta kerran tai kaksi omistusaikana otetaan se suurempi tili. Siis konkreettista ja merkittävää rahoitusta asunnonvaihtoon, mökin ostoon, avioeron ositukseen tms. Kun metsä on säilötty yhteismetsään, niin isojen tilien otto päättyy iäksi ja sukumetsä vaihtuu kerhojäsenyydeksi josta vuosittain maksetaan muutama roponen.
Olen minäkin harkinnut ja varmasti toteutankin jossain vaiheessa tuon Osuuspankin yhteismetsäosuuden oston. Siinä on sopivan kova liittymismaksu joten siitä on joka vuosi odotettavissa kohtuullinen tuottokin pitkän päälle. Mutta koskaan en omiani liitä mihinkään koalitioon.
Metsäkupsa, jos omistat useamman tilan niin mikset vain laittaisi niitä jakoon perillisille? Ja jos kyseessä on sukutila, niin ainoa vaihtoehto on mielestäni myynti, lahjoitus tai testamenttaaminen yhdelle perilliselle. Piste. Tai sitten myyt omistukset ja rilluttelet rollaattorilla. Joka tapauksessa parhaan perinnön annat kun saatesanoissa vielä toteat, että tilan saa ilman muuta, ehdittomasti ja tottakai myydä pois jos siltä tuntuu.
Riemarantahan kysyy saako tiloista yhteismetsänä paremman hinnan. Varmaankin myydessä. Reima on siis kyllästynyt metsänomistamiseen. Jos tilat ovat jossain kainuussa, niin parempi myydä pois kun vielä on kysyntää.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.