Taitaa olla hiukan ongelmallinen tällainen sopimus, kun verottajan näkökulmasta menot ja kaikki tulot jakautuu/jaetaan yhtymän osuuksien mukaan osakkaille. Tällöinhän selkeintä on, että kaikki hankitaan ostopalveluna ja kulut menee osuuksien mukaan, ellei tuloilla pystytä kattamaan.

Kuten r-i edellä kirjoitti, lähinnä toivoa, että asioista voidaan käytännössä sopia ja jotain suuntaviivoja voi ennakkoon sopia.

Itsellä kanssa sopuisa yhtymä – johtunee, että teen kaiken itse. Töitä (suunnittelu, kirjanpito, istutus, maanmuokkaus, hankintahakkuu jne.) en veloita – harrastusta. Jos Metkatukia, niin nehän on kuluihin, eli tekijä pitäköön tuet. Tulot (tilille jäävä) jaetaan osuuksien mukaan.

Puun myynnistä on hyvä sopia, esim. Enemmistön päätöksellä myydään puuta. Jos kaksi osakasta, niin vähintään metsänhoidon suositusten mukaiset hakkuut tehdään. Kenelle valtuutus tehdä puukaupat.

Metsänhoitotöiden jakaminen tulikin jo, vaikka olisi halujakin, niin kaikki ei tosiasiassa pysty tekemään vaikka jo asuinsijainnin, töiden tai muun syyn vuoksi yhtä paljon. On hyvä sopia miten korvataan. Aluksi voi tuntua mukavalta touhuilla, mutta jossain vaiheessa kun löytää itsensä riittävän monesti kaatuilemassa ja raivailemassa pusikkoja kesälomallaan, voi alkaa kaivata myös muiden panosta asiaan. Kun sovittu korvaus metsätöistä, niin helpottanee ponnisteluja.

Osuuden myyminen, esim kielletty myymästä ulkopuolisille,

Kannattaa muistaa, että yhtymäsopimus on vain henkilöiden välinen sopimus asioiden hoitamisen periaatteista. Sillä ei lopulta ole kovinkaan vahvaa lain voimaa, mikäli välit menevätkin solmuun ja sopimuksesta voi kuka tahansa osapuoli irtautua. Millään etuosto-oikeus -pysäkillä ei ole kehenkään mitään sitovuutta. Omaisuuden suoja on Suomessa niin vahva, että omaisuutensa saa myydä ihan kenelle itseä huvittaa, ilman että sitä on pakko myydä ensisijaisesti jollekin toiselle, vaikka kuinka johonkin sopimukseen niin olisi kirjattu. Ne ovat lopulta vain sanoja paperilla ilman lain voimaa. Tästä poikkeuksena tietenkin ovat esim yhteismetsäosuudet, joihin yhteismetsän osakkailla voi olla etuosto-oikeus tietyissä tilanteissa, tai kunnan etuosto-oikeus kiinteistökaupoissa joissain tapauksissa.

Yhtymäsopimus on kuitenkin usein hyvä olla olemassa, sillä se että asioiden hoitamisesta on sovittu kirjallisesti, turvaa usein yhteisomistuksen sujuvamman toimimisen. Kaikkein paras tietenkin olisi,  kun yhteisomistuksia ei alunperinkään muodostettaisi, mutta joskus se on käytännössä väistämätöntä.

Asunto-osakeyhtiöitä säätelevät eri lait. Yhtymä taas on verotusta varten muodostettu tai muodostunut omistajien yhteisomistus, jossa kaikki jakaantuu osuuksien mukaan. Muu kuin osuuksien mukaan tehty kulujen tai tulojen jako tai maksut on lahjaa tai kauppaa tai korvausta kuluista, joiden kanssa tulee olla varovainen. Siinä ei sitten verottajan kanssa keskinäiset sopimukset paina mitään, ellei jaolle ole asiallista perustetta. Päätöksenteosta voidaan sopia luultavasti vapaasti, mutta tällöinkin pätevämpi olisi selkeä valtakirjan muotoon tehty paperi. Meillä Suomi.fi-palveluun tehty valtuutus hoitaa metsään liittyvät asiat. Tätä varten tarvittiin osakkailta valtakirja DVV:lle.

Jos kaksi luonnollista henkilöä tekee sopimuksen, ettei myy omaisuuttaan ennen kuin kysyy toiselta, se lienee mahdollista, mutta mitä siitä seuraa, jollei toimi sopimuksen mukaan? Tuskin mitään, kun ei ole mitään lakia taustalla kuin pelkkä yleinen sopimusoikeus. Riippuu tietysti sopimusehdoista.