Keskustelut Metsänhoito Yo-kokeiden kysymys. Mitä vastaisit tai mitä olettaisit oppilaiden vastaavan?

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 65)
  • Yo-kokeiden kysymys. Mitä vastaisit tai mitä olettaisit oppilaiden vastaavan?

    Kysymyshän kuului: Aukkohakkuu metsässä vähentää biologista monimuotoisuutta. Mitä sille voitaisiin tehdä maailmanlaajuisesti että näin ei kävisi.

    Onko monta tapaa vastata?

  • Timppa

    Kerropa Kisi, missä olet viimeksi nähnyt ”luonnontilaista” metsää.

    Jos tarkoitat ”luonnontilaisella” harsintakauden jälkeen pystyssä olevaa metsää, niin mikään tuskin voi olla kauempana luonnontilaisesta. Ensiksi on kaskettu ehkä muutamia kertoja. Sitten on poistettu suuret ja arvokkaimmat puut. Harvassa metsässä kasvaa jotain epämääräistä lettipuu-/alakasvuskuusi-sekoitusta. Siitäkin tietysti voi nauttia. Voi kyllä olla nauttimattakin. Meitä on moneksi.

    Itse kyllä nautin esimerkiksi hyvin harvennetusta päätehakkuuiässä olevasta männiköstä, jossa on avarat näkymät ja jossa kasvaa mustikkaa. Toinen vaihtoehto on samassa vaiheessa oleva kuusikko, joka taas on ”salaperäinen” peikkojen maa, jossa kasvaa vain sammalta

    Pete

    Aurausta ei ole isommin käytetty enää parin vuosikymmeneen. Taitaa olla vain koillismaan yksityismetsissä käytössä. Eli n-merkki muistelee menneitä.

    tamperelainen tamperelainen

    Opetusministeriö valitsee kolmeksi vuodeksi ylioppilaslautakunnan jäsenet,Opetushallitus voi antaa suosituksia.Ilmeisesti uudet virkailijat aloittaneet tämän vuoden alusta.Jäsenet valitaan poliittisilla mandaateilla?Poliittinen propadandahakuisiuus selittäisi epäasiallisen yliopilasaineen aiheen.

    jees h-valta

    Noista mieltymyksistä vielä. Tuen kyllä Timpan näkemystä tuosta männikön hienoudesta ja juuri sen alla marjastamisesta ja sienestyksestäkin nauttien. Sen sijaan vanha ”kylmä” kuusikko saa aikaan vain lähinnä tunteen että” jos ois oma olis kohta aukko soma”. Lehtipuun ystävä toki myös olen mutta en hoitamattoman vitikon.

    n-merkki n-merkki

    ”Aurausta ei ole isommin käytetty enää parin vuosikymmeneen. Taitaa olla vain koillismaan yksityismetsissä käytössä. Eli n-merkki muistelee menneitä.”

    Tosiasiassa kestää aika monta vuosikymmentä ennenkuin istutetusta taimikosta kasvaa tasakokoinen puuviljelmä.
    Ainakin yli kaksikymmentä vuotta.
    Että se siitä menneitten muistelusta.

    kisi

    Timpalle:

    Luonnontilaisia metsiä olen käynyt ihailemassa luonnonsuojelualueilla, viimeimmäksi taisin käydä Patvinsuon kansallispuistossa, josta löytyy suoluonnon lisäksi vanhaa metsää mahtavine keloineen. Suojelualueiden metsät ovat monesti niin hienoja, että tekisi mieli kyhätä joku kömmänä ja jäädä elelemään sinne metsän elävien seuraksi.

    Kyllä hienoja metsiä löytyy vielä luonnonsuojelualueiden ulkopuoleltakin. Sanoisin, että jos metsässä ei ole hakattu pahemmin viimeiseen 120 vuoteen, se on kutakuinkin luonnontilainen. Ulottuvillani on onneksi ollut paljonkin tällaisia metsiä – monesti tosin talven jälkeen saa todeta, että nyt sekin on muisto vain. Uutta kasvaa tilalle, sanotte te. Niin minäkin toistelen.

    Lopuksi:
    jees h-valta on saanut tähän provokatiiviseen aloitukseensa todellakin paljon kommentteja. Nuorison kohtalo koskettaa monia! Ai niin, tamperelaisen viesteihin viitaten: Tämän ketjun aiheena oleva yo-tehtävä ei ollut ylioppilasaineen aihe, vaan biologia-oppiaineen tehtävä. Taisi olla jokeritehtävä.

    Hiluxmetsuri

    Tehometsänhoito -sanan voi näköjään ymmärtää monella tavalla, näemmä.

    Tietämättä mitä sanalla tarkoitetaan jossain virallisessa metsäalan sanastossa, minulle tulee tuosta kyllä mieleen melko suoraviivainen taloudellisen hyödyn maksimoiseen tähtäävä puuha. Toki sanaan sisältyy myös äärimmäinen tehokkuus ja kaikenlaisen turhan välttäminen sekä arvoketjujen suoruus. Logistiikka. Korjuuketju. Pääoman tuotto.

    Voi kai tuota tehometsänhoitoa olla olemassa sitenkin, että se ei täysin unohda ympärillään olevien muiden arvojen olemassaoloa. Vai voiko? Onko tehometsänhoito äärimmilleen vietyä yhteen tuottavimpaan puulajiin keskittymistä? Vai onko se parhaimman kokonaistuoton tuottavan valikoiman vaalimista?

    Minulle tuo tehometsänhoito käsitteenä sisältää keskittymistä johonkin ja jonkin turhan karsimista. Tää turha saattaa joissain tapauksissa olla sellaista, jolla joku toinen katsoo olevan arvoa.

    Otetaan esimerkki. Mistä hankkisit Moa-linnun? Paljonko sellainen maksaisi?

    Vastaus: et mistään, koska se tapettiin sukupuuttoon jo kauan aikaa sitten. Kyseinen lintu oli sopeutunut sellaisiiin olosuhteisiin, joissa ei ollut 2-jalkaisia ylivertaisia saalistajia. Sanomattakin on selvää, että Moa-linnulle ei voida asettaa hintaa. Se olisi ollut korvaamaton.

    Mutta mistä me tiedämme mikä on tärkeätä? Luonto on rakennellut omaa tasapainoaan ja kehitellyt omaa tehokkaiden lajien valikoimaansa viimeisten muutaman sadan miljoonan vuoden aikana. Mitä me olemme sanomaan mikä on tärkeätä ja mikä ei ?

    Ps. Hilux on hyvä auto.

    Loppuun hymiö ja kannustus Kisille 🙂

    Timppa

    Kisille.
    Tietysti huo luonnonpuistot ovat juhlallisia paikkoja ikivanhoine puineen ym. Yo-kysymys käsitteli kuitenkin biologista monimuotoisuutta. Siinä suhteessa nämä ikimetsät ovat vajavaisia. Puuttuuhan niistä yleensä aukot ja avoimien paikkojen eliöt. Voi siis sanoa, että aukkoja tekemällä edistetään biologista monimuotoisuutta, mitä liian pitkälle mahdollisesti ulotettavat suojelutoimet heikentäisivät.

    Nykypolvi, joka käsittelee metsiään voi olla siinä mielessä huoleton, että siis monet esipolvet ovat hävittäneet niistä luonnontilaisuuden. Joitakin sirpaleita on aina jäänyt paikkoihin, joissa korjuuolot ovat olleet liian vaikeita. Meilläkin on useampi hehtaari sellaisia, jotka nyt ovatkin virallisestikin suojeltu oman suojelun lisäksi. Jokin on esimerkiksi kuin Gallen-Kallelan maisema pienoiskoossa.

    Sattumoisin meidän metsien historia on sellainen, että sieltä löytyy tuollaisia 120-vuotiaita männiköitä vähän karummilta paikoilta. Ei ne sen kummempia ole kuin vähän rehevämpien paikkojen nuoremmat. Kummastakin tulee aikanaan tikanruokaa, jos ei tehdä puutavaraa. Ei siinä voi hirveästi surra.

    Kuitupuunkasvattaja

    Kysymyshän oli täysin väärin asetettu.

    Ylioppilatutkintolautakunnan kysymyksenlaatija osoittaa todella kapea-alaista ja asiantuntematonta ajattelua.

    Oikea kysymys olisi ollut:

    Eukalyptuksen tehoviljely yksipuolistaa maapallon metsien eliölajistoa. Tämän on todettu olevan maailmanlaajuinen ongelma. Samoin maailmanlaajuinen ongelma on, että sademetsien suojelualueiden puutavaraa tuodaan osin salakuljetettuna elintasomaihin FSC -sertifioituna puutavarana ja valmiina lopputuotteina.

    Mitä valistuneet kuluttajat voisivat tehdä, jotta näiden ongelmallisten metsätuotteiden sijaan alettaisiin käyttää pohjoismaisia PEFC -sertifioituja puutuotteita?

    n-merkki n-merkki

    Timpalla ei faktat ole ihan kohdallaan. Esimerkiksi tikat eivät syö mäntyjä.
    Samanlaisia puutteita muuallakin luonnon ymmärryksessä.
    Vierailu kirjastossa sopivan aineiston parissa saattaisi auttaa.

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 65)