Käyttäjän 6 m3 kirjoittamat vastaukset
-
Mies vei tietonsa mennessään vaihtaessaan sienimaastoja taivaallisempiin.
En tiedä jäikö siitä mitään dokumenttia.
Sen verran hän valotti menetelmiään että nuo kasvualustat perustuivat eri puulajeista tehtyihin hakkeisiin joihin hän ymppäsi sienirihmastoa kasvupaikoilta.
Samaan tapaan kuin siitakesientä kasvatetaan.Osa kannattaa kuivata ja kätkeä sinne perintö piirongin laatikkoon, nostaa haisteltavaksi jouluna ja juhannuksena.
Jonkun tiedon mukaan Matsutakea ei kannata hakea alle 60 vuotiaista männiköistä.
Olikohan niin että sotkettavissa helposti suomuorakkaaseen?(Korjasin kun kasvupaikka kuusettui)
Joskus 90 luvulla Kainuussa oli sieni boomi. Tutustuin työni puolesta yhteen sen aktivisteihin.
Hän kehitteli sienirihmastoalustaa mm. kanttarellille, mustalle torvisienelle ja suppilovahveroille.
Niitä hän istutteli omille mailleen. taisi saada jonkinlaisia tuloksiakin.
Nyt asia lienee hautautunut unholaan koska hän muutti paremmille sienimaille jo toistakymmentä vuotta sitten.Suosittelen iltalenkin kohteeksi R-kioskia. Sieltä löytyy lehtihyllystä Metsästys ja Kalastus lehden tämän vuoden ensimmäinen numero.
Erätarina osiosta löytyy asiaa joka on puhuttanut 1922 ja puhuttaa tänäkin päivänä.No ”kommentoidaan” sitten, kun ketju on sopivan lyhyt, kuin sarjakuva strippi.
Lyhyet ketjut kivoja kun ei tarvii selata taapäin tarkistaakseen jotain asiaa.
Kun lukemaankin on oppinut Lätsä sarjakuvasta.Joo, just purin sahan paketista.
Siellä oli sellainen lätyskä ja piikikäs ketju, nyt on sormet täynnä haavoja.
Jotenkin ymmärsin että ne pitäis liittää yhteen?
Mutta se perhanan lenkki ei asetu millään paikalleen, ne väkäselliset koukut estää sen ketjun tapaisen lupsahtamisen uraan..
Pitäiskö ne väkäset takoa litteäksi???Tuo Tanelin mainitsema alfa suden ampuminen tuottaa eniten vahinkoa ja harmia
Lauma hajaantuu ja saalistus keskittyy helppoihin saaliisiin.
Useimmiten laumanjohtaja ei olekaan uros, vaan naaras.Tuttua on tuo elämöinti asian ympärillä. 80-luvun puolivälissä metsäpeurat tekivät invaasiotaan idästä länttä kohti, noin 10 km vuodessa.
Silloin elämöitiin siitä että sotkevat viljelijöitten pellot, levittävät sitämyöden suolistoloisia nautakarjaan.
Toivottiin petoja rajoittamaan peurakantaa. Kun 2000 luvulla kannan kasvu kääntyi laskusuuntaan ja eteneminen pysähtyi, ruvettiin huutelemaan petokannan räjähdysmäisestä kasvusta.Koettakaahan opetella elämään siellä sisämaassa ja länsi Suomessa asioitten kanssa.
Avartava kokemus oli lukea eilispäivän Maaseudun Tulevaisuus.
Itsekukin on näköjään poiminut sieltä omiin tarkoitusperiin sopivat palat.
Metsäntuottajien kantaa en kyllä siellä havainnut.Kovin on tuttua tuo keskustelu joka nyt velloo. Noin kymmenen vuoden takaa.
Ne jotka silloin susien puolta äänekkäimmin piti, vaatii nyt suurimpaan ääneen niitten kannan rajoittamista.Noin ympäripyöreällä vastauksella ei pääse vielä listoille, mutta ilmottautumiselle ei ole takarajaa.
Onhan tässä vielä neljä kuukautta aikaa. Myöhemminkin ennättää.