Käyttäjän aSanta kirjoittamat vastaukset
-
”jossain vaiheessa tulee päästöjä, jos haluaa maksimoida keskimääräisen vuosikasvun. Nielukorvausjärjestelmässä joutuisi maksamaan sakkoja”,
näin sikäli kun päästökaupassa puusto hyväksytään nieluksi, jolloin tarvitaan myös todennusjärjestelmä. Nuo ’sakot/verot’ kohdentuisivat hakkuutuloihin, joiden seurausta päästöt ovat ja määrä riippuisi realistisesta päästöstä, joka siis rakennejalosteena olisi lähes 0, kun polttopuuna lähes täysmääräisesti korjattu hiili. Puutavaran ostaja määrittää jalostustavan ja hinnoittelee ostotarjouksensa sen mukaan, jolloin pylväs- ja hirsitalofirman ostajan puustamaksukyky olisi suurempi kuin halkokauppiaan, johtuen tuosta ’päästösakon’ kytkennästä reaalinieluun.
”Jos tarkkoja ollaan niin metsänomistajalle ei ole mitään perustetta maksaa nielukorvausta talousmetsästään.”
Päinvastoin, sillä se kannustaisi puuntuottajaa pitämään metsänsä kasvuisina ja siten vahvoina nieluina! Hakatun puuston osalta kantorahaa laskisi puun käytön tuottamat päästöt, jotka esim. rakennustavarana olisivat alhaiset ja siten parantaisi sahapuun ostajan puustamaksukykyä.
”Voisiko joku sanoa mitä hiilinielukorvausta minä voisin saada muutaman vuoden päästä, kun metsieni puusto/ha saavuttaa maapohjan jatkuvaa kasvupotentiaalia vastaavan maksimaalisen puuston. Ylläpito vaatii vuosikasvun suuruiset hakkuut, nielu on nolla.”
Teoriassa nettonielun mukaan, eli tapauksessasi 0, mutta hiilikauppahan ei ulotu metsänieluihin, joten aihe on spekulatiivinen.
”ei puuntuottaja voi vaikuttaa hakatun puun käyttöön, joten sen ei tulisi vaikuttaa hänen saamaansa hiilivuokraan” – toki puunmyyjä voi vaikuttaa valinnallaan mihin käyttöön ja kelle puunsa myy, jos sillä on hänelle taloudellisia seurauksia kuinka puunkäyttö allokoituu päästötehokkaaseen käyttöön, kuten järeä puu sahatavaraksi tai selluksi polton sijaan. Niin kauan kun päästökauppaa ei voi käydä, jää aihe toki vain spekuloinnin tasolle – ehkä tuo ’hakkuupäästövero’ voisi olla alv-tapaan päästöarvoriippuvaa käyttökohteiden mukaan, jolloin puutavarasta maksukyky riippuisi osin jalostustavasta.
”…metsänomistaja saa hiilivuokraa vuosittain toteutuneen kasvun verran.”
Ongelmana lienee tuon kasvun validointi: paljonko puusto on luotettavasti sitonut hiiltä yli maaperän päästämän hiilen. Entä hakatun puuston päästöt: poltettuna pikapäästöt vs. hirsirakenteena pitkä päästöviive – kuinka käyttö tulisi huomioida ja todentaa päästömäärityksessä, eli tukeeko keskiarvoistus tehokasta päästövähennystä? Entä metsäpalot, kuka korvaa aiheutuneet pikapäästöt: mo., yhteiskunta vai ei kukaan tai vaatiiko erillisen kattavan tuhovakuutuksen – sama ongelma muiden luonnontuhojen osalta, vaikkakin viiveellä? Huomioidaanko metsänparannus korvauksissa, entä hoitamattomuus ja kuinka? Hoituuko nykybyrokratialla vai vaatiiko ^2? Turvautuuko teollisuuden puunsaanti?… Konsepti kaipaa vielä hiomista.
”Autonvalmistajat pääsivät viimeksikin alle ylärajan varsin helposti. Ilmoittivat vain uudet päästöt. Kynä nöyrin palvelija.”
Väitätkö siis, ettei päästöjen sanktiointi laajene liikenteen ulkopuolelle?
”Hinnan vuoksi biopohjaisuus ei priorisoitu kärkeen niin kauan kuin halvempia kovemman tekniikan tuotteita on saatavana ja käytössä. Se on niin yksinkertaista.”
EU pudotti autojen CO2-päästöjen keskimääräisen ylärajan vuoden 2025 alusta alkaen 115 g/km tasosta 93,6 grammaan kilometriltä. Mikäli valmistajat eivät pääse tavoitteisiin, joutuvat ne maksamaan 95 euroa jokaiselta ylittämältään päästögrammalta per myyty auto. Onko perusteltua olettaa, ettei vastaava sanktiointi laajenisi myös muun teollisuuden päästöihin, kun teollisuus kuitenkin on EU:n suurin päästölähde energiatuotannon ja liikenteen ohessa?
”Jos tuo 1300 miljoonaa olisi koko investointi 3% korolla, niin 100e/CO2-tn myyntihinnalla tulos vuodessa olisit 80 miljoonaa ja tuotto 6% luokkaa eli kannattava.”
Syytä muistaa, että suurimmat kustannukset syntyvät pelkistetyn hiilidioksidin laivaamisesta Norjan kaasukentille ja kaasun pumppaamisesta käytöstä poistuneisiin kaasukenttiin.
”sama kohtalo kuin kohutulla puisella autonakulla” – tarpeetonta yksinkertaistamista! Kysehän on kivihiilipohjaisen hiilen korvaamisesta ligniiniperäisellä hiilellä akkujen grafiitin tuotannossa, mikä on edelleen tutkimuksen ja kehittelyn alla. Akkutekniikka on kehityksessä niin moneen suuntaan, ettei biopohjaisuus priorisoidu kärkeen, mutta oletettavasti priorisoituu kuitenkin jatkossa.
Metsien nielukaupan keskeinen haaste on validioinnin osalta kompensaatio puuntuottajille ja siihen liittyvä hakkuiden aiheuttamien päästöjen ’sanktioinnin’ määritys. Myrskytuhot ovat yleensä myös paikallisia ja puustotuhomenetysten lisänä uhkaavat päästösanktiot hupenevien nielujen päälle.