Käyttäjän aSanta kirjoittamat vastaukset
-
”Haber-Bosch -prosessi on edullisuutensa vuoksi” ja silti mm. jenkeissä suljettiin vuosituhannen alussa 25 ammoniakkitehdasta pysyvästi maakaasun kalleuden vuoksi. Prosessi on toimintavarma ja uudet menetelmät vaativat investointeja, joten pakotteiden puutteessa ei päästöoikeuksien puitteissa ole motivaatiota prosessien päivittämiseen päästötehokkaampiin – sama homma kuin Laihialla, missä pirttiin poikennut vieras ihmetteli ääneen kuinka riuska nuori mies vain makaa pankolla, kun vanha äiti puurtaa pirtissä. Poika siihen: ”Meillä vanha käytetään loppuun ennen kuin uutta otetaan käyttöön!” 😉
”puuhakkeen poltto on uhattuna tuulisähkön vallatessa lämpölaitosten kattiloiden lämmityksen” – suunnitellut alumiinin ja vedyn tuotantolaitokset energiaintensiivisinä tulevat nostamaan sähkön kysynnän ja hinnan niin korkeaksi, ettei tuota korkeajalosteista energiamuotoa kannata lämpölaitoksissa tuhlata!
”keinolannoitteiden valmistamisen hiilijalanjälki on iso, koska valmistamisessa tarvitaan maakaasua” – näin toki vanhassa Haber-Bosch prosessissa, jossa ammoniakin tuotannon vety pelkistetään maakaasusta, mutta vaihtoehtoisesti vety voidaan pelkistää vedestä elektro-, foto- tai termolyyttisin menetelmin. Sähköenergialla elektrolyysi on tehokkainta esim. tuulivoimalla, mutta aurinkovoimalla taas fotolyysi, kun sähköksi konvertoinnin hukka ehkäistään. Lannoitteiden ’ilokaasuuntuminen’ on kylvöteknisin menetelmin pääosin ehkäistävissä. Tuhkalannoitus toki on top, mutta tehokas pääosin ravinteisilla turvemailla, sillä kasvien pääravinnetta, typpeä, se ei sisällä. Ehkä sopivilla tuhkan alkalisten oksidien inhibiittoreilla tuhkan ’terästäminen’ typpilannoitteilla mahdollistuisi.
”Minusta riisille voisi laittaa kovat tullimaksut” – trumppilainen tullisota tuskin globaaliin ongelmiin tuo ratkaisua! Yhteinen laaja sopimusjärjestelmä voisi olla ainut toimiva ratkaisu, mutta siihen ennen suuria ympäristökatastrofeja tuskin on valmiuksia.
Hiilinielut missään EU-maassa tuskin ovat merkittävästi kasvamassa, joten päästöoikeuksien vaihtokaupat unionin sisällä tuskin toteutuvat. Analyysini pohjalta ilman LULUCF-sektoria Suomen 0-päästötaso saavutetaan v. 2048-49, joten panikointiin ei ole tarvetta – globaalit realiteetit tulee kuitenkin hyväksyä ja kasvavaan riskitasoon varautua, eli ilmastonmuutoksen lisäämiin ympäristötuhoihin ja -katastrofeihin. Metsien hiilivaraston säilymisen epävarmuus tuuli- ja hyönteistuhojen osalta kasvaa merkittävästi, mistä Saksa ja muut Keski-Euroopan maat toimivat varoittavina esimerkkeinä. Toki hiiltä tulee edelleen ja kasvupyrkimyksin ’niellä’, mutta varastoida turvalliseen, pitkäkestoiseen infrastruktuuriin, synteettisiin polttoaineisiin ja hätäratkaisuna kallioperän kaasutaskuihin.
Tein harjoitteena analyysin Suomen, jenkkilän ja globaalista kasvihuonekaasupäästökehityksestä v. 1991 jälkeen. Herää kysymys, mikä merkitys Suomen päästöhallinnalla on globaalissa merkityksessä ilmaston lämpiämisen kannalta, viitaten linkin päästötrendikaavioon? Linkki: Päästötrendiviivat.png
Koneen säätiö: ”Sertifikaatit eivät riitä!”
Mitä ympäristösertifiointeja kaivosteollisuus ja öljyn- sekä kaasunporaus tai maatalous tai palmyöljyviljelmät tai kalastus… käyttävät? – retorinen kysymys 😉
”Mutta kasvun ja poistuman runkopuukerroin ei ole sama 1,27, vaan kasvun 1,245 ja poistuman 1,34.
Mutta mitä tarkoittaa 0,7 Tarja Tuomaisen vastaus, kun siinä puhutaan kokonaisbiomassasta?”
Postuman kertoimen suuruutta voi selittää Häkkisen kriminalisoima kantojen nosto, joka kasvattaa ’ainespuupäästöjä’ ja tuo kerroin 0,7 on muuntokerroin, jolla runkopuutilavuus muutetaan biomassatonneiksi, johon sisältyy rungon lisäksi oksat, lehvästö, kannot ja juuristo.
”Mikä on kerroin 0,7 – mitä sillä tehdään tässä laskelmassa ja yksikkö?”
Lukelaisten vastaus koski muuntokerrointa, jolla runkopuutilavuudesta saadaan koko puun biomassa, joka on siis tuo 0,7 eli 1 m3:n runkopuisen metsäpuun kokonaisbiomassa on keskimäärin läpi koko puuston 0,7 tn.
”En kuitenkaan onnistu pääsemään ihan tuonne kertoimeen 2, jota Kurki siteeraa.”
Täytyy muistaa, että hiilinielu käsittää koko yhteytysprosessin, joka tuottaa sokereita niin puun omaan metaboliaan kuin mm. mykorritsan ravinnoksi. Kesäisin ongelmaksi koettu, mm. autoja tahriva tienvarsipuiden ’mesisadekin’ sitoo hiiltä, muttei näy runkokasvuna. Liekö tuota energiavirtasuhdetta tutkittu, siitä löytyisi lisädataa todelliseen hiilinieluun!