Käyttäjän jaaltoila kirjoittamat vastaukset
-
Olennainen ja suurin vahinko hirvien ruokailuista karttuu ajan myötä siitä, että istutetaan vanhan, lahon kuusikon hakkuualalle lahoamaan kuusta. Tieto perustuu laajoihin havaintoihini Uudenmaan metsissä. Kuusen viljelyvarmuus (kiitos taimi- ja viljelytekniikan kehittäjät!) vie osaltaan harhaan, mutta kyllä tässäkin ketjussa esiin tulleet tuhojen korvausperusteet sekä tolkuttomat hirvitiheydet ovat iso syy maan vajaatuottoisuuteen johtavaan kurjaan puulajin valintaan.
Jos minulla olisi metsää, vaatisin metsästysoikeuden vuokraajalta minkki- ja supikannan kuritusta ja hirvituhojen torjuntaa männyn, koivun ja haavan taimikoissa. Ainakin täällä Uudellamaalla riistan vahingot ovat paikoin tolkuttomat. Lehtomaisille kankaille ja lehtoihin on toivotonta istuttaa koivua tai haapaa. Rannikolla näkee paljon taimikoita, joissa on mäen alta kaadettu lahokuusikko ja istutettu kuusta lahoamaan ”metsät paremmassa kunnossa jälkipolvelle” -periaatteella ja sama kuusen istutus päättyy mäen laen likellä avokallioon. Metsätiedeväki voisi lisätä nämä tulevat telkänpönttökuusikot hirvituhojen vahinkolaskelmiinsa.
Täällä Uudellamaalla kuusta on istutettu paljon väärille mailletiuhan hirvieläinkannan vuoksi. Liian karuille maille, mutta sitäkin paljon isompi vahinko tulee, kun viljaville tyvilahosienen saastuttamille maille on viljelty kuusta.
Kuusen taimi nousee kyllä nopeasti, mutta hieno alkukasvu valuu hukkaan, kun lahottajat alkavat nousta tyvestä ylös — asia kyllä valkenee lähimmän 15–25 vuoden aikana katkerasti. Mutta kalliiksihan se olisi tullut kasvattaa hirville raudusta, haapaa tai tammeakin. Leikki menee leivän ohi Suomessa!
Hauki on loistava ruokala, painoi sitten kilon tai 12. Kuka muuta väittää, ei osaa käsitellä haukea vedestä nostosta alkaen aina lautaselle asti. Minä tuon puhtaat fileet keittiöön ja vaimo jatkaa tästä kalan jalostusta lautaselle saakka. Reseptejä riittää vanhoista perinteisistä Thaimaassa opittuun ja uusin kokeilu jauhaa kalapullamassaan hauen sekaan kirjolohta oli vaativaisen marttatrion mukaan hyvin onnistunut.
Metsäkeskus tutkii kemeratöiden laatua alueittain, samoin energiapuuhakkuiden laatua, ja ensiharvennusten. Numeroista ei ole hyötyä kenellekään. kun tiedot julkaistaan vain ”metsäneuvostoliiton” aluetta koskevina tai metsäneuvostoliiton maakunnan alueen yhtenä lukuna.
Tilaston keruu on vaivatonta, kun kukaan ei voi tarttua asiaan. Jos tulokset julkaistaisiin firmoittain, ja jos hyvää jälkeä systemaattisesti tekevät urakoitsijat mainittaisiin, niinn olisipahan metsänomistajalla hyvä valita kauppakumppani ja tuhertajat eivät pääsisi niin herkästi raiskaamaan onkivapapuskia kuin nyt.
Kolme suurta vastustaa tällaista varmasti, vaikka hyötyisivät itsekin työnladun kohenemisesta. Opin tuntemaan työssäoloni aikoina metsänomistajia, jotka vaativat kaupan ehtona tutun vakihenkilön koneen puikkoihin, euron parin hinnanerot eivät tätä sotkeneet. Ja tiliä tulee sitten myöhemmissä harvennuksissa ja uudistushakkuissa siihen malliin runsaasta tukkisadosta, ettei pienpuun kilpailutus juolahda mielenkään. Koneen koolla ei ole väliä, hyvä kuski on hyvä kuski, vaikka nyt piiloon jääkiin lukuja numeroidensa hautuumaihin onkivien keppihelmien ja -heikkien askartelun yhteenvetoina. Hyviä onkikelejä heille, kuka herättäisi byrokraatit tuottavaan työhön???
Kaksi todella megaluokan faktaa jatkuvasta kasvatuksesta: Mitä enemmän teemme jatkuvan kasvatuksen hakkuita, sitä enemmän meillä on jatkossa kohteita, joilla hakkuu- ja kuljetustyö edellyttää maan olevan tanakasti roudassa.
Ja sitä enemmän kuluu henkilötyötunteja hakattua kuutiometriä kohti, eli tälläkö huojennetaan pulaa osaavista koneiden kuljettajista?
Ja tämänköhän takia ”mettärupinkin” kenttäherroja seisoo lehden valokuvassa Lapin kolmion alueella ja kehua retostelee jatkuvaa kasvatusta?
Puuntuottaminen vaatii ammattitaitoa, ja sitä on ollut puiden jalostajilla, taisi olla MaasTullissa asiasta juttua tänään.
Sille että joillakin tieteenharjoittajilla ja kaunakyynikolla on ammattillinen moraali valunut alas puntista tennariin emme mahda mitään.
Valkohäntäpeurat ja metsäkauriit valtaavat pääkaupunkiseudun metsiä, pihoja ja puistoja vauhdilla!! Ja otaksun että 2–5 vuoden sisällä meteli kovenee rajusti, kun elikot syövät kukkapenkin Espoon kultahammarannikolla, kaluavat ja tallovat kaupunkien vihrpeukaloille vuokraamien viljelijäpalstojen satoa ja ruokailevat myös siirtolapuutarhojen istutuksilla ja kylvöksillä.
Tässä kuussa näin ensi kertaa kahden kauriin jäljet pijallani Hki.n pohjoisoissa Puistolassa. Läheisellä lintuharrastajien ylläpitämällä ruokintapaikalla näin pähkinänakkelin ensi kertaa elämässäni, isompi ihme olivat kaksi vh-peurtaa, jotka olivat ruokinnalla ja toljottivat minua japientä Helmi -koiraani 25 metrin päästä ja käveltyämme kohta lähtivät lontustelemaan sivummalle.
Hkin keskuspuiston laajoilla pellilla näin juuri eennen ensiliumia 9 vh-peuraa ja 7 kaurista syömässä. 100 metrin päässä elikoista käveli ja pyöräili ulkoilijoita, mutta elikitten ruokarauhaan heillä ei ollut vaikutusta.
Kanta sakenee kovaa kyytiä eikä viheralan ammattilaisten ja pihapuuhajien kasveilla ole kohta mitään rauhaa, rusakoita ja villikaneja on nyt liikkeellä paljon, loppusuvesta paljon enemmän.
Eli kohta alkaa yl.osastoissa kova marina. Sitä saattaa tehostaa mahdollinen punkkien levittämä tautiepidemia. Ampuahan elikoita ei saa meillä, esim. Berliinissä ammutaan paljon villisikoja.
