Käyttäjän Jantura kirjoittamat vastaukset

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 12)
  • Jantura

    Pidän itsekin rusakkoa pahimpana tuholaisena. Aiemmissa kokeiluissa jäniksille on riittänyt metrinen verkko ympärille, ja tarvittaessa hangen polkeminen ympäriltä pari kertaa talvessa, jos nyt lunta on edes kunnolla tullut. Hirviä ei juuri liiku ja valkohäntäpeurakin on toistaiseksi melko pieni ongelma. Sen sijaan kauriita alueella on paljon ja ne ehtivät jo viime kesänä kurittamaan taimia ennen putkitusta. Alueen reunoille istutetuilta kuusiltakin latvat katkottiin kovalla prosentilla.

    Putken suojaan luotan melko hyvin. Harkitsisin kuitenkin hirvikarkotteiden suihkuttamista latvoihin, ja kanaverkkoviritystä putken päihin, jos latvoja alkaa kadota.

    Putkia siis satakunta + putkettomat taimet. Täydennyspuuna koivu, pihlaja, haapa. Mäntykin. Tammi on tarkoitus pitää pääpuuna noin puolen hehtaarin alalla, ja hoitaa rungot yksittäin.

    Jantura

    Päivitystä vuoden takaiseen.

    Ensimmäinen vuosi istutuksesta kulunut ja käytännössä kaksi kasvukautta on nyt takana. Olkoonkin, että osalla taimista kesän toinen kasvu on edelleen käynnissä.

    Kuten jo vuosi sitten epäilin, parhaiten ovat lähteneet suoraan maahan kylvetyt terhot, joiden päälle loppukesästä -19 asennettiin 1,2 m tubexit. Nyt nuo reilu vuosi sitten kylvetyt terhot ovat putkien sisällä kasvaneet yleisesti n. 30-50 senttisiksi, parhaiden ollessa jo 0,7 m! Valeistutuksesta paljasjuurisena siirretyt 0,2-0,3 m taimet ovat parhaimmillaan jo putken yläreunassa. Myös terassilla edellisenä talvena idätetyt ja kasvatetut taimet ovat elossa, mutta kasvu on ollut selkeästi huonompaa kuin muilla taimilla, ja toinen kasvu on jäänyt tulematta. Näillä ehkä seuraava kesä on parempi. Parhaiten ovat luonnollisesti pärjänneet aukolta löytyneet närhien istuttamat taimet, joita niitäkin muutamia löytyi. Näistä parhailla pituus lähentelee jo kahta metriä.

     

    Muutamia havaintoja:

    Terhojen suorakylvö on ollut helpointa ja kustannustehokkainta. Oikea ratkaisu oli myös kääntää maa pelkällä kuokalla/lapiolla tai vain törkätä terhoille reikä kangella. Mätästys olisi ehken ollut turhaa. Putki on ollut loistava valinta. Käytännössä putken sisällä olleita taimia ei ole kuollut kuin muutama. Myyrä- /rusakko- /kauristuhoja ei ole ollut. Putki on myös lisännyt kasvua merkittävästi, koska jo nyt toisena kesänä kasvujaksoja on ollut suurimmalla osalla taimista kaksi – ilman putkea voi kokemuksesta todeta, että ensimmäiset 3-5 vuotta menee yleensä yhdellä lyhyellä kesäkasvulla juroen. Tarkoitus oli tehdä täydennysistutuksia viime syksynä suoraan terhoilla, mutta kehnon terhovuoden takia täydennykset jäävät tähän syksyyn. Nyt tehtävät kylvöt tosin täytynee peittää putkilla jo suoraan syksyllä, jotta taimet pärjäävät muun kasvuston joukossa.

    Kaiken kaikkiaan istutuksilla menee erittäin hyvin. Ensi kesänä valtaosa terhokylvöistäkin noussee putkista yli, ja sitten saa taas pohtia kasvatuksen seuraavaa vaihetta.

    Jantura

    Minusta tuntuu, että Ylen haastattelema ekologi yms. tahot eivät ajattele loppuun saakka. Ei huomioida sitä, mikä hakkuiden tavoite on. Sehän on saada tietty määrä raaka-ainetta. Jos metsien käsittely ja kasvu muuttuu tehottomammaksi, pitää hakata sama puumäärä saadakseen aiempaa suurempia pinta-aloja. Sitäkö ekologit toivovat? Ja jos vastaus on korjuumäärien vähentäminen, tullaan kysymykseen uusiutuvien materiaalien käytöstä vs uusiutumattomat. Kun näitä asioita ei tarkastella, koko keskustelu on kestämättömällä pohjalla. Pitäisi keskustella siitä, miten saadaan puun käytön määrä tuplattua kestävästi.

    Tulipahan luettua ketju läpi. Monenmoista mielipidettä, joista tähän taitaa kulminoitua koko aukkohakkuu vs. suojelu -keskustelu.

    Hakkuiden tavoite on nimenomaisesti tuottaa tietty määrä puuta.  Vaan mikä tuo tietty määrä on? Jos maan metsäteollisuus ja käsittelytavat on mitoitettu väärin ja luonnon monimuotoisuutta halveksuen, onko todellakin niin, että näitä asioita ei voida enää arvioida uudestaan?

    Metsäteollisuus on toki pyhä lehmä, eikä sitä sovi tässä maassa arvostella…

    Jantura

    Vapaa metsästysoikeus ei ole ratkaisu. Kukaan ei halua epämääräistä metsästäjäjoukkoa pellonreunoihinsa heilumaan.

    Minusta ongelma on monin paikoin myös se, että seurojen sisällä kyttäys tapahtuu usein jäsenten henkilökohtaisilta kyttäyspaikoilta. Näille sitten omaan piikkiin kannetaan sapuskaa syötiksi ja ammutaan omat peurat siitä. Kirjoittamaton sääntö on, että toiset jäsenet eivät mene valmiiseen pöytään peuroja ampumaan. Tämä käytäntö on toki ymmärrettävä, mutta johtaa siihen, että niitä ruokintoja on nyt siellä täällä. Yksittäiseltä ruokinnalta saattaisi pystyä ampumaan enemmänkin peuroja, mutta itselle kiintiöidyt luvat ovat ehtineet jo loppua.

    Jantura

    Kannattaa muistaa, että vhp:n pyyntiluvan saamisen edellytyksenä on vähintään 500 hehtaarin yhtenäinen metsästysalue. Yksittäisen metsästysvuokrasopimuksen irtisanominen voi pahimmassa tapauksessa johtaa yhtenäisen metsästysalueen pirstoutumiseen ja lupamäärien laskuun tai pienillä metsästysalueilla jopa estää pyyntiluvan saanti kokonaan.

    Mitä tulee naaraiden ampumiseen niin se ei ole niin yksinkertaista. Syksyllä tuottava naaras liikkuu lähes poikkeuksetta 2-3 vasan kanssa, joita se saattaa edelleen myös imettää. Lähtökohtaisesti emää ei koskaan ammuta vasoilta, joten tilanne jossa pääsisi ensin ampumaan vasat ja sitten vielä emän samaan läjään, on aika harvinainen.

    Talviruokintaa tehdään muillekin eläimille, kuten metsäkauriille, joka ei aiheuta vahinkoja läheskään valkohäntäpeuran tavalla. Ilman talviruokintaa kauriskanta vaihtelee todella kovasti, tästä hyvänä esimerkkinä 10 vuoden takaiset paksulumiset talvet Etelä-Suomessa, jolloin metsäkauriskanta väliaikaisesti ”romahti”.

    Jantura

    Vieraslaji tai ei, vhp:n ympärille on jo kehittynyt vahva metsätyskulttuuri sekä kaupallista toimintaa. En jaksa mitenkään uskoa, että metsästäjien suuri enemmistö olisi valmis luopumaan koko lajista. Ehkä joku tasoleikkaus vielä onnistuisi tihentymäalueilla, mutta totaalinen hävitys – ei ikinä.

    Toinen juttu on se, että lajin hävittäminen vaatisi metsästäjät ja heidän infran; nylkykopit, kylmiöt ja paloittelutilat.

    Minusta vhp mahtuu olemaan maassa, mutta tasaisemmin. Pahimmat tihentymät pitäisi poistaa. Tarvittaessa maanomistajille kompensaatiota pyyntilupamaksutuloista.

    Jantura

    Niin, peuran ampuminen vaatii ensin valmistelun kyttäyspaikan osalta ja yleensä sen omenakasan houkuttimeksi. Ihan joka suuntaankaan ei voi ampua ja maanomistajalta vielä mielellään lupaa, jos jotain pysyvämpää kyttäyspaikkaa aikoo järjestää. Sitten tuntitolkulla tyhjän istuskelua kopissa tai jakkaralla. Yleensä kaato tulee jo hämärässä ja ruhoa saa usein hyvänkin laukauksen jälkeen haeskella ja vedellä pusikosta autolle. Isompi otus ei edes sen perus perhecorollan takaloosterissa kulje. Tähän päälle suolistukset ja nylkemiset samalle iltaa. Muutaman päivän riiputuksen jälkeen ruhon paloittelu, pussitus ja pakastus.

    Laukauksesta pakastukseen on aika urakka, useita tunteja. Jos sen toistaa vaikkapa kymmenen kertaa syksyssä, niin kyllähän se ihan päivätyöstä käy, saati jos sen tekee 50 kertaa syksyssä.

    Kannan alas ampuminen olisi todella suuri urakka. Se vaatisi tihentymäalueilla lähes jatkuvaa päivystystä jokaisella kyttäyspaikalla. Kannattaa myös muistaa, että kaikkialla peuroja ei ole vielä liikaa, lumen määrä tuntuu rajoittavan kannan kasvua pohjoiseen. Ehkä.

    Jantura

    Ilman ruokintaa kyttäys on hankalaa.  Omenakasoilta kuitenkin ammutaan valtaosa peuroista, vieläpä turvallisesti. Talviruokinnasta voi olla montaa mieltä.

    Jantura

    Vapaasti mukaillen joku asiantuntija joskus totesi haastattelussa, että ysitietä ajaessa Akaan ja Turun välillä peuralaumoja ei voi erotella toisistaan, koska elukoita on niin paljon, että ne muodostavat teknisesti yhden ainoan lauman.

    Kantaa tuskin voi enää poistaa kokonaan, vähentäminen ja kannan kasvun rajoittaminenkin on jo hankalaa. En ole edes kovin vakuuttunut, että pyyntiluvasta vapauttaminen muuttaisi tilannetta. Toistaiseksi seurojen saama pyyntilupamäärä on ollut ikään kuin ulkopuolisen arvioijan antama vahva kehotus ampua tietty määrä peuroja. Jos pyynti vapautuisi niin niitä pihassa metsästäviä kaverin kavereita riittäisi ampumaan ja käsittelemään ruhoja tasan niin kauan kuin oma pakastin on täynnä. Alkuviehätyksen jälkee tuo ”lahtaus” on hyvin työlästä ja aikaa vievää hommaa, jota nyt tehdään seuroissa vapaaehtoisuuden pohjalta koko metsästyskauden, unohtamatta kaikkea keväällä ja kesällä tapahtuvaa pyynnin valmistelua. Vapaa metsästys saattaisi myös johtaa seuroissa varmuuden maksimointiin eikä saalismääriä välttämättä osattaisi suhteuttaa alueen peurakantaan.

    Jantura

    Eloa tässäkin ketjussa. Omissa tammikokeiluissa ensimmäinen kesä on hyvässä vauhdissa ja ainakin nyt näyttää siltä, että huonoiten ovat kesästä selvinneet tammikuussa sisällä idätetyt ja toukokuussa maahan istutetut paakut. Lehdet ovat hyvin kellastuneita ja osassa taimia täysin varisseita. Vain muutamissa on selkeä uusi kasvuvaihe käynnissä. Isommat siirtotaimet ovat selvinneet paremmin, tosin niissäkin vuosikasvu jäi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta muutamaan senttiin. Tähän oli luonnollisesti syynä juuriston vahingot siirrossa.

    Parhaiten ovat kasvaneet suoraan maahan kylvetyistä terhoista itäneet taimet, jotka ovat oikein terhakoita. Itämisprosentti on vain ollut valitettavan kehno.  Oletettavasti osa nousee maan pinnalle vielä myöhemmin elokuussa.

    Kaikesta huolimatta kasvatuskelpoisia taimia on jo ihan mukavasti.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 12)