Käyttäjän Jarvinen kirjoittamat vastaukset
-
Noista Timo Pukkalan blogien laskelmista ja simulaatioista tulee mieleen rahoitusalojen uudet sijoitustuotteet ja niiden hyvien tuottojen kuvaamiseksi ja rahastojen myymiseksi tehdyt ”backtestaukset”. Teoriassa tuotot pitäisi olla erinomaisia mutta käytäntö on monesti toinen. Enkä väitä, että Timo Pukkala antaisi väärää tietoa, vaan hänellä on laskelmissaan turhan positiiviset oletukset puun kasvusta, taimettumisesta ja raivaustarpeesta. Pukkalalla on mielestäni myös hieman epäluuloa herättävä viestintätyyli. Jatkuvassa kasvatuksessa kaikki toimii ja on parempaa ja jaksollisessa kasvatuksessa ei ole mitään hyvää. Esimerkki tällaisesta viestinnästä löytyy Silva ry:n tekemästä tutustumiskäynnistä Timon metsiin: https://m.youtube.com/watch?v=TQGcOUEypGE&pp=ygUIU2lsdmEgcnk%3D
Mielestäni Pukkala tekee tuossa hieman turhan pienellä otannalla ja omilla kokemuksillaan arvioita esim jatkuvan kasvatuksen toimivuudesta ja taloudellisesta kannattavuudesta tuoreen kankaan kuusikossa tai puuston tiheässä kasvattamisen eduista.
Tuosta videosta myös selviää, miksi hän ei huomioi raivauskustannuksia jatkuvassa kasvatuksessa: koska on itse lopettanut raivaamisen omissa metsissään. Jokainen saa raivata tai olla raivaamatta omia metsiään, mutta raivaamattomuuteen kannustuvien neuvojen antaminen tuoreille metsänomistajille, kuten tuossa videossa, on mielestäni vastuutonta toimintaa metsäpalveluita tarjoavan yrityksen omistajalta.
Mielenkiintoinen on myös Pukkalan näkemys siitä että koivut voivat tuhota kuusien latvat taimikossa, koska kuuset voidaan poistaa myöhemmin pois. Mitenköhän tuollainen metsänkasvatus vaikuttaa tukkipuun määrään tuollaisilla kuvioilla? Ei ainakaan lisää sitä.
Yleisen elämänkokemuksen perusteella sanoisin, että jos joku asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, kuten jatkuva kasvatus Pukkalan blogeissa ja Silvan videoissa, niin se todennäköisesti ei sitä ole. Tämä vaan ei ole kannanotto jatkuvan kasvatuksen puolesta tai vastaan, vaan että pidempiaikaista empiiristä tietoa sen soveltuvuudesta ja toimivuudesta, tarvitaan nykyistä enemmän.
Lainaus: ”Luvut antoivat Timo Kujala ja Timo Pukkala.”
Toinen ongelma Ylen jutussa oli, että ensiharvennus oli ajoitettu tehtäväksi vasta 37 vuotta istutuksesta. Esimerkin kuvio sijaitsi Heinävedellä ja kasvupaikkana oli tuore kangas. Oman lähipiirin kokemusten perusteella Heinävedellä tuoreen kankaan kuusikkoon päästään tekemään ensiharvennus jo 25-30 vuotta istututuksesta ja toinen harvennus 40-45 vuotta istutuksesta.
Lisäksi jatkuvaan kasvatukseen ei oltu lisätty raivaustarvetta ja -kustannuksia. Aika moni asiantuntija on sitä mieltä, että jatkuvassa kasvatuksessa on myös raivaustarvetta ja sitä kautta kustannuksia.
Laskin nopeasti Pukkalan/Kujalan luvuilla, kun sijoitetaan kaikki metsätulot ja vähennetään kulut, niin vähintään 2 prosentin korolla jaksollisessa kasvatuksessa jää enemmän rahaa käteen kuin jatkuvassa kasvatuksessa vuonna 2060.