Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Eihän siinä vertailukohdassa ole kuluja, jk metsä jatkaa normaalisti kasvuaan ja puunmyynti jatkuu. Jaksottaisessa nollataan ja investoidaan uuteen kasvuun. Näitä on verrattava. Tuskin vakiintuneessa jk metsässä tai tuottavassa puustopääomassa on periytyviä tai hyvitettäviä kuluja. Bisnes on bisnestä ja voi olla, ettei kuulu tähän vertailuun. Hyvää ystävänpäivää!
Haapa on arvopuu siinä kuin muutkin arvopuut ja on helppo kasvatettava ja uudistettava. Perinteisesti on huonosti kuulunut jaksottaiseen metsänhoitoon, kun lähtökohtaisesti jaksottaisessa kaikki lehtipuut on poistettu. Voidaan pitää myös jk metsänhoitoon kuuluvana, kun valopuut on uudistettava avovaiheen kautta. Joten voidaan pitää myös sinne kuuluvana ja metsän kiertoon kuuluvana puulajina kuusettuu helposti.
Olen seuraillut yhtä hyvässä kasvussa olevaa jk metsää. On täyttymässä ja hakattavaa olisi hyvinkin 100 kiintoa/ha pääasiassa tukkia. Sille alueelle jäi aikoinaan muutama reikäpaikka, jotka eivät olleet taimettuneet, istutin ne kuusella. Ja pähkäilin yhtä reilusti pienempää reikäpaikkaa, reilun aarin kokoinen, mitä tekisi. Istutin siihen yhden kuusen taimen. Ei siitä mitään tullut, on se kuusen taimi vielä hengissä ja kituuttaa, mutta ei siihen paikkaan vesakkoakaan ole tullut. Ympäröivä kuusikko pitää sitä aluette reviirinään ja nyt tulevassa hakkuussa siihen vapautuu uutta tilaa.
Kaksijaksoiset metsät ovat aina kuuluneet jk metsänhoitoon, on myös poikkeamia. Ehkä nykyinen tapa hoitaa jk metsiä poikkeaa menneestä. Metsän uusiutuminen (taimettuminen) nähdään kokonaisvaltaisena. Eiköhän jk metsänhoidossakin puuntuottaminen ole se pääasia. Jk metsät ovat kerroksellisia ja puusto on pinta-alaan suhteutettuna vaihtelevaa. Ovat siinä mielessä puustopääomiltaan jaksottaiseen rinnastettavia ja uusiutuvia. Eihän jk metsänhoidon tarkoitus ole pitää metsä kokoajan uusiutumismoodissa, on siellä sijansa myös puun tuottamisella.
Aina yhteiskunnassa hyvinvointia on mitattu metsistä, puujalka on turvannut, mutta on sieltä myös perälauta löytynyt. Siinä mielessä ”aiheuttaja maksaa” on menossa vähän väärään kohteeseen. Olisi siellä vielä kiinteistövero ja on tietenkin metsien hiipuva tuotto, mutta myös kurssin kääntämiseksi on valittavissa huonoja vaihtoehtoja, kun tuloksia olisi saatava heti.
Todellakaan ideologia ei elätä, jos lähtökohta on jo valmiiksi väärä. Ainakaan ei ole uskominen väittämiin hoitomuodon heikkouksista, vielä vähemmän on uskominen kestoväittämiin, kuten hoitomuodon hiipumisesta. Voi olla rinnastettavissa siirtymävaiheen tuloksiin ja on kohtalokasta teurastaa sika, ennen kuin sika on teurastettavissa. Tuskin tuloksia kymmenessä vuodessa on ehtinyt muodostumaan ja kun ei uskota niitäkään tuloksia, joista tänne on kerrottu. On ollut molempien hoitomuotojen myyntejä, mutta ei avaudu, mitä hyötyä niiden tuloksilla (mittaustodistukset) olisi, kun eivät ole rinnastattavissa. Että parasta tässä vaiheessa on mututuntuma, se on pettämätön arviointi menetelmä. Vie vähän aikaa ja antaa hyviä tuloksia.
Surkuhupaisaa väittämistä valitettavasti. Oliko tarkoitettu, että metsänhoidon kulut ovat samanlaista metsien tuottoon investoitavaa pääomaa, kuin ns. vaihtoehtoiset tuotot. Ei nyt sentään, taitaisi mieleisempi havainto olla. Hoidon kulut ovat metsänhoidon kuluja ja vaihtoehtoiset tuotot ovat metsien pääomatuottoa.
”Mitä todellisia tuloksia”, tuottava puustopääoma ei ole kulu, se on tuotantopääoma. Se tuottaa ja sillä tuotetaan, sitä vastoin vaihtoehtoiset tuotot eivät ole puulla tuottamista. Uskotellaan olevan tuottoisaa, mutta tuskin kuitenkaan on metsien tuoton ja käytön kannalta tavoiteltava olotila. 100 kiintoa ja alle, on sieltä vielä matkaa optimituottoihin.
