Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Polarisoitunutta hyvinkin, uudessa metsäraportissa (Härmälä) varoitetaan heikentämästä Suomen kansantalouden keskeisintä sektoria. Miten sen kukin ymmärtää, mutta metsänhoidon vapauttaminen on todella antanut puustia siihen suuntaan. Metsävaroja on heikennetty ja voisi uskoa, että kestäisi jatkossa edes suosituksissa, päivitetyissä suosituksissa tai olisiko peräti tuplattavissa. Isoista asioista on kysymys ja ilmeisen huonosti, ainakaan tämän hetken toiminta näkyy tilastoissa.
Jk metsälle ei ole erikseen harvennusmelleja, suositellaan ppa 10 tasoon, mutta metsänhoidolle on kiistatta eduksi harvennusmallien ppa 20 taso, joka vastaa puustopääoman ja tuoton osalta jaksottaisen mallia. Jo yksinkertaisesti siitä syystä, ettei metsiä hakata liian harvaksi ja jos vielä voitaisiin välttyä jk metsän käsittelytavalta, joka muistuttaa jaksottaista metsänhoitoa. Jk metsänhoito ei ole kaavamaista suorittamista, mutta jk metsässä on siitäkin huolimatta yllettävä metsien tuoton kannalta jaksottaisen vastaavaan. Jk metsässä on kovan tuoton alueita ja on taimisto ja nuoren metsän kehittyviä vaiheita ja kun mennään pitkässä kierrossa, ei tarvitse kuin ohjailla metsänhoitoa. On aika kaukana suositusten mukaisesta ”kaavamaisesta” jk metsänhoidosta.
”Muutenhan Perkon huippukasvu ei toteutuisi”. Ehkä jk metsissä panostetaan liikaa taimettumiseen ja metsän uusiutumiseen. Hakataan jk metsät liian harvaksi, jolla varmistetaan jk metsän uusiutuminen? Se tarkoittaa puustopääomissa ja metsän tuotossa tuplaa alempaa tasoa ja kun siitä osa tehdään pienaukoksi, mennään vielä sen alle. Tuskin kuitenkaan tarkoitus on jk metsiä pitää kauttaaltaan uusiutumismoodissa. Unohdetaan helposti, että myös jk metsä, ainakin merkittäviltä osiltaan, voi olla ja kannattaa pitää täydessä puuntuotannossa. Jolloin keskimääräinen puustopääoma ja metsän tuotto voi olla tuplaa paremmalla tasolla ja jk metsänhoidon siitä kärsimättä.
Mänty ei uudista juuriaan, vaan juuristo kasvaa ja kehittyy siina asemassa, mikä sillä taimivaiheessa, paljasjuurisena ja pottitaimena on ollut. Siinä mielessä juuristoa voidaan pitää kopiona taimessa ja siinä asemassa, kun on maahan laitettu. Mänty ei uudista juuriaan ja ei oikaise runkoaan. Samoin käyttäytyy koivu. Kuusi uudistaa juurensa ja oikaisee runkonsa. 60-70 luvun istutukset ovat nyt korjuuvaiheessa ja sen aikaisen viljelyn tulokset ovat nyt nähtävissä. Juuristotutkimusta on ilmeisesti aika vähän tehty.
Vielä 60 luvulla julkinen sektori oli luokkaa muutama virkamies, kunnan lääkäri ja muutama yksityinen, hoitajia ja hallintohenkilöitä ei ollut. Rahaa oli ja sitä alettiin käyttämään surutta. Tarvittiin virastotalot ja uusi terveyskeskus joka kuntaan. Niitäkään ei enää ole, mutta ”hallinto” jäi. Luulisi nykynuorison valmiudet riittävän purkamaan ylivoimaisen suureksi paisuneen julkisen sektorin. Jota välttämättä ei enää ole ja kun sen hoitamiseen melkein kaikki tarvittava kulkee mukana. Sirkka-Liisa Anttila aikanaan harrasti kiitettävästi maaseutumatkailua, sitä on tehnyt myös Sari Essayaja.
Tuplaamiseen on monia mahdollisuuksia, metsänhoidossa ja puukaupassa. Puolittamisen sijaan voidaan tuplata. Avain periaatteesta kasnnattaa luopua, allakirjoitus sopimukseen ja valtuuksien luovuttaminen on pieni vaiva, mutta vaihtoehtona korjuu ja puukauppa voidaan myös ottaa omaan ohjaukseen. Se kannattaa, varsinkin jk metsänhoidossa, siitä on hyviä kokemuksia.
Että olisi hyödyksi persujen ja keskustan pitäisi olla samalla asialla, ovat johtavia maaseudun puolueita molemmat. Tietty omaisuuden ja kulutuksen suoja pitäisi olla huonoinakin aikoina. Yksityisen säästöt ei pelasta mitään, on sitä kokeiltu, tulevat syödyksi ja mitä sen jälkeen? Ei auta velkaongelmaan ei kauppataseen alijäämään.
Ei taida alijäämäisellä taloudella olla varaa rajoittaa tuottavaa taloutta. Ainakaan kuvitella että tuottaa kansanhyvää tai että tuottamaton tuontitavara (kulutustavara) tuottaisi kansalliseen pussiin. Kaikesta on maksettava ja kuitataan alijäämästä, siihen vielä korot ja verot päälle.
