Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Kysymys on tiedostamattomasta tai tietoisesta harhasta. Eihän jk:ssa pointti ole, että on päästävä samaan puusisältöön samanaikaisesti ja suurelta pinta-alalta. Myös jatkuvassa kasvatuksessa on tietty kiertoaika. Toistuvana korjuuna jk:ssa päästään samaan, samalta pinta-alalta ja samassa ajassa. Ja jos jk:ssa kiertoaika on tuplasti pidempi, on se myös puumäärissä. Ilman välillä tehtävää nollaamista, jaksottaisen uudistamista.
Siinä ne tuntuu olevan metsänhoidon uskontunnustus, mutta toimii, jatkuva kasvatus on toiminut ja toimii siitäkin huolimatta. On toiminut kaiken aikaa ja tulosta on tehty, yli kaikkien asetettujen sulkuaikojen. Ja toimii edelleen, laki ei ole enää esteenä ja hyvää tulosta on tehty, mutta ei ole tunnustettavaa lain hyväksikäytöstä. Sitäkin on paljon, on asiantuntemattomuutta, mutta myös tarkoitushakuista hyväksikäyttöä. Metsiä putsataan tarkoituksella ja saatetaan asintuntemattomuuttaan vajaatuottoisiksi.
Visa pitää jatkuvaa kasvatusta matemaattisena mallina, kun asia on juuri päinvastoin. Täällä ovat äänessä ns. ”jatkuvan kasvatuksen” asiantuntijat ja pitävät sillä metsänhoidon tapaa ratkaistuna. Luulisi heidän olevan tyytyväisiä jaksottaisen hyviin, etten sanoisi erinomaisiin tuloksiin. Mutta ei, siirrytään ”pimeälle” puolelle heti, kun kysymys tulee jatkuvasta kasvatuksesta. Kertoo vaan heidän, etten sanoisi asiantuntemattomuudestaan. Jatkuvassa kasvatuksessa päästään samaan tulokseen, ja ylikin ja vähällä vaivalla. Ei tarvitse kuin ohjailla, hakea luonnon potentiaali metsän kasvulle.
Hintansa on petokantojen suojelullakin. Onhan se etu metsänhoidolle, jos runsailla petokannoilla onnistutaan pitämään metsät kunnossa, mutta toisaalta se on myös haitta. Runsaat petokannat pitävät myös ns. hyötyriistan kurissa. Metsäkanalinnut ovat vähissä ja jäniskannat ovat romahtaneet. Tiettyyn tasapainotilaan pitäisi pyrkiä.
Hyötynäkökohta pitäisi olla myös riistanhoidossa, ei vapaa laidunnus. Tuskin on selvitetty, mikä on kustannus, että metsänhoitoa voitaisiin toteuttaa hirvituhoista (sorkkaeläin laidunnus) vapaana. Tuoton menetys, kun vuosikymmeniä metsänhoitoa on ohjattu kuusen istutuksilla. Ja kustannus, että metsänhoitoa voitaisiin toteuttaa norni metsänhoitona.
Hirvikanta pitäisi puolittaa ja ajaa loput hirvet takaisin venäjälle. Sieltä ovat pääasiassa tulleet ravinnon perään ja metsäpalojen savujen ajamina. Toivotonta on metsänhoito, ohjata oikeaa puulajia oikeille paikoille. Oli aikanaan paljonkin männyn kylvöalueita ja ylimääräisenä tuli vielä koivun taimikko. Olisivat molemmat yhdessä tai erikseen riittäneet hyvään taimikkoon, mutta hirvet toisena kesänä viimeistään aloittavat syönnin. Vuosittain toistuvana syöntinä, pahimmilla alueilla on johtanut täydelliseen tuhoon ja uudistamiseen. Tricot eivät ole auttaneet, voi olla torjunnassa puutteita. Nyt kuusen istutus, täydennettynä kuusen kylvöllä. Olisi ollut männylle sopivaa kangasmaata, mutta minkäs teet, taistelua on hirvien kanssa.
Volyymista ei ole hyötyä, jos toiminta on kannattamatonta. Tilanne ei ole siinä mielessä miksikään muuttunut, syödään kuormasta. Tehdään velkaa, kehitetään uutta ja tuottavaa, mutta kun se velan otto tänä päivänä menee, säilytetään vanhaa ja tuottamatonta. On samoin kuin metsänhoidossa, syödään kuormasta ja se on sitten siinä. AJ: ”En usko että voi toimia jatkuvasti vaan hetkellisesti tuossa tilassa”?
Sellun paperin, sen paremmin kuin muidenkaan puutuotteiden valmistuskustannuksia ei kerrota. Eivät ole julkista tietoa ja menevät liikesalaisuuksien piiriin. Volyymi ei vielä kerro tuloksesta, vähänkö tuottaa, jos tehtaita suljetaan. Valitettavasti tällaisia uutisia olemme saaneet lukea. Hyvinkin velkavetoista ja kansantaloudelle tuottamatonta.
Ne taitaa olla massiiviset tulonsiirrot, joilla metsäklusteria ja yhteiskuntaa ohjataan. Riittääkö kuitumetsät yhteiskuntahyvään ja riittääkö kuitumetsät yhteiskuntahyvän ylläpitoon. Näin ilmeisesti ajatellaan ja kun toisaalta kysymys on valtavista tulonsiirroista elinkeinoelämän hyväksi. Jospa se onkin tehoton tapa vastata kilpailuun, muodostuu alijäämäiseksi ja kun kysymys on etuuksista yhteiskunnassa ja siinä mielessä vastaa lähinnä kotimaiseen kysyntään hyvinvoinnista. Ei kai tukki arvopuuna ja tukin moninkertainen hinta, voi muodostua vientimarkkinan esteeksi. Tukilla on hintansa, on markkinansa ja on myös jalostusarvonsa, mutta uhkaa myös suomen metsissä muodostua katoavaksi luonnonvaraksi.
Se voi olla vähän isommissa piireissä, yleensä on vaikeus todistella yhtään mitään. Puujalkaa on ”kaluttu” vuosikymmeniä ja tulokset näkyy. Mitä tuottaa, työtä ja toimeentuloa, on hyvinkin Ay vetoista, mutta myös eräänlaista hölmöläisten politiikkaa. Puu on saatava liikkeelle, ei ole aikaa odottaa. Menetetään metsän tuottoina ja menetetään vientituottoina ja olisiko vielä, menetetään ylen määräisenä metsän uudistamisena. On täällä muutama lyhytkierron tuottajia, mutta voidaanko sitäkään yleistää. Eikö ole kyllin indikaatoreita metsänhoidon taantumasta.
