Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Isaskarin 40 vuoden alikasvokset ovat tutkimuksen muista osista, ei uusiutuvista jk metsistä. Hoidetussa jk metsissä puut kasvavat aivan muuta, taimetkin aivan muuta kuin tuon 2,6 senttiä vuoteen. Ei ikuisuuteen, mutta ei pidä myöskään olemattomia väittää.
Suorittavan 40 vuoteen mahtuu useita korjuukertoja ja 80 vuoteen vielä enemmän. Ovat niitä korjuukertoja, joita jk metsässä toteutetaan usein. Jaksottaisen 40/80 metsässä harvemmin ja ajoittuu kiertoajan lopulle. Jk metsä ei lähde nollatilasta, vaan lähtee kasvatettavasta puustosta, jolloin jokainen korjuuväli on se ikä korjattavalle puustolle ja nimenomaisesti tukkipuustolle, tässä tapauksessa. Jaksottaisessa saa odotella tukkipuun iän täyttymistä ja se on ajassa moninkertainen jk metsään verrattuna.
Minkälaiseen jk metsään esim Suorittava vertaa. Olet niistä kertonut, menee samaan tapaan kuin ”K” Visalla, on verrattu suojuspuilla jaksottaista jaksottaiseen. Ei näillä eväillä kovin pitkälle pääse, toinen asia on esim. hoitomuotojen yhdistäminen tai empiirisen tutkimuksen kieltäminen. Jota sitäkin valitettavasti on harrastettu.
On erittäin kyseenalaista mihin pyritään, kun jatkuva kasvatus on tullut jäädäkseen. On osa metsänhoitoa ja josta päätetään isommissa pöydissä. Tuskin myöskään voidaan kumota teoreettisilla laskelmilla. Empiirisen tutkimuksen vastakohta on teoreettinen tutkimus, joka perustuu esim. logiikalle, teorialle ja instuitiolle.
Tiedä mistä syystä Suorittava ja monet muut jatkuvan kasvatuksen riskeistä muistuttavat. Tutkimuskin niistä muistuttaa. Luulisi jossain vaiheessa tulevan selväksi. Jk metsä on muutakin, ei vaan jatkuvasti toistetuissa riskeissä. Tuskin voidaan kiistää, että jk metsän tuotoista on kiistatonta näyttöä.
Ei anna aihetta. Suorittavalle suositus on jaksottaiset metsät. Ne ovat hänen omiaan ja ei ole syytä epäillä, tuottavat hyvää tulosta. Jk metsissä puustonikä määritellään eritavalla. Korjuuväli siihen määrittelyyn soveltuu paremmin ja siinä ajassa tuotettu kuutiosisältö. Sillä on merkitystä ja yksittäisen puun ikä voi olla sen 100 vuotta, mutta keski-ikä on aivan muuta. Ja tuo 50/1,3 m antaa 2,6 senttiä vuoteen ja luokitellaan kehityskelvottomaksi. On tiimailtu lähellä optimituottoa olevaa jk metsää. Puusto on hyvässä kasvussa, taimesta korjuukypsään. Korjuuväli ei ole 50 vuotta, vaan asettuu mieluummin sinne 10 vuoden tienoille. 10 vuotta on jo riittävä aika kasvavassa jk metsässä, jossa metsä täyttyy ja muistuttaa korjuuajankohdasta. Eri asia on, jos puustosta poistetaan puolet, 2/3 osaa tai enemmän, tehdään aukko. Menee jo uudistamisvaiheen puolelle ja ei sinällään kuulu kasvatusvaiheen jk metsään?
Nuoria ja parhaassa keski-iän tuotossa olevia metsiä pidetään parhaina hiilinielun tuottajina. Sitä ovat, mutta pidetään myös jk metsiä ikääntyneinä ja taantuvina metsinä. Näin ei kuitenkaan ole, hoidetut jk metsät ovat iältään keskiluokkaan kuuluvia ja ovat siinä mielessä jaksottaisen metsiin rinnastettavia hiilinielun tuottajia. Mutta poikkeuksena on luettava, jk metsät tuottavat hiilinielua jatkuvasti yli kiertoajan.
