Käyttäjän Jovain kirjoittamat vastaukset
-
Mm. Tuskin on tarpeellista määritellä pohjapinta-aloja erikseen jatkuvalle ja jaksolliselle kasvatukselle, jos toimitaan ns. samassa metsässä ja sovelletaan metsänhoitotapoja keskenään. Tuskin PPA ratkaisee myöskään sitä, kasvatetaanko vai uudistetaanko. Jos on edellytykset edelleen kasvatukselle tehdään sitä, muussa tapauksessa uudistetaan. Jk hakkuut kuuluvat sinne kasvatushakkuisiin.
Eiköhän mene samalla tarkastelulla. Tarvitseeko PPA:ta tarkastella erikseen, jos ollaan samassa ohjelmassa ja samalla sopimuksella. Jos on edellytykset jatkolle avataan, muussa tapauksessa viljellään.
Aivan, tässä ollaan pian puunkasvatuksen ytimessä. Ei sillä ole väliä onko jaksollista vai jatkuvaa, molemmat vaihtoehdot käy ja toimii samassa metsässä.
Mennään hyvin pitkälti sen mukaan mitä metsänhoito oli joskus 50-60 luvulla. Harsintajulkilausuman jälkeen Mera-ohjelmalla ohjattiin metsien uudistamisesta ja hoidosta. On hyvin pitkälti samaa mitä tälläkin hetkellä tehdään. Peitteinen metsänhoito sovelletaan samaan ohjelmaan.
Toteaisin Jeessin kommenttiin (on aiheellinen ja ajankohtainen). Ei kannata pyrkiä sammalpohjille ja sen jälkeen metrisiin heinikoihin. Vaan pyrkiä jatkon edellytyksiin, eli kehityskelpoisiin taimikoihin ja nuoriin metsiin. Niitä tulee jos on tullakseen. Jos edellytyksiä ei ole on viljeltävä. Tähänkin kiinnitettiin huomiota tuolla Webinaarissa.
Kieltämättä edellä Webinaarissa on hyvää palautetta peitteisestä metsänhoidosta, sen kannattavuudesta, niin myös puukaupasta ja korjuun edellytyksistä. Muutoksesta, ei tarjoilla vain yhtä hyvää ja onhan siellä paljon näkyvää ja näkymätöntä, jotka puoltavat monimuotoista metsänhoitoa ja toimintaa.
Jees, pystykauppa tarkoittaa yleensä ennakkoraivausta ja jaksottaista metsänhoitoa. Tällä on aika vähän tekemistä peitteisen metsänhoidon kanssa, jossa ensin hakataan ja sitten raivataan. Menettelytavoilla on kuitenkin merkittävä vaikutus metsänhoidon kannalta. Sillä nykyisen käytännön mukaisesti jopa jk metsää ennakkoraivataan, että voidaan perustaa jk metsää. Mennään lakirajoille ja jäädään odottamaan taimettuuko. On kyseenalaista tarjoilla tällaisia jaksottaisen harveikkoja, tässä tapauksessa vajaatuottoista ja perustella, että on perustettu jk metsää.
Onnistuu kyllä jaksottaisena metsänhoitona, mutta on huolehdittava peitteisen metsähoidon elementeistä. Koskee tahoja, jotka puukauppaa ja metsänhoitoa harjoittavat. Pystykauppa ohjaa perinteiseen jaksottaiseen metsänhoitoon.
Hyvin toimii kotimaisilla puulajeilla ja hyvin näyttää toimivan eri hoitomuodot samassa metsässä. Ilmeisesti tuli tehtyä kaikkiin latvuskerroksiin kohdistuvaa harvennusta ja vielä harsintaa tiheissä ja huonolaatuisissa kohdissa. Vaihtoehto olisi ollut eriyttäminen ja ennakkoraivaus ja n. 25 vuotias istutus koivikko. Nyt jäi hyvä kasvuisen koivikon lisäksi hyvässä kasvussa oleva eri-ikäinen aluskuusikko. Haasteellista on motokorjuuna ja myös puukaupan osalta.
”Ei vakiintune yleismenetelmäksi”, mutta paineita peitteisen metsänhoidon suuntaan on. Toteutuu ilmeisesti jaksottaisen metsänhoidon kautta ja muistuttaa siinä mielesää 50-60 luvun metsänhoitoa. Metsänhoidossa venymiskykyä puoleen jos toiseen on. Eriyttämiseen tuskin on tarvetta ja tässä mielessä esillä ollut vapaa tyyli puolustaa paikkaansa.
Ainakaan pinta-alojen suhteessa jk metsiä ei voi verrata 50-60 luvun metsiin. Aikaan jolloin peitteistä metsänhoitoa vielä toteutettiin. Siihen aikaan jk metsiä oli ja ei tarvinnut uutta jk metsää lähteä perustamaan.
Hoitomuodot siihen aikaan olivat samoja, joita tälläkin hetkellä tavoitellaan ja onnistuu aivan hyvin myös jaksottaisena metsänhoitona. Hoidon päällekkäisyyksiä on, oliko sitten puute tai ei, luontaisesti muodostuneita jk metsiä on kovin vähän tällä hetkellä.
Lapissa suo-ojitukset eivät ole päässeet pilaamaan vesistöjä, voidaan sanoa onni onnettomuudessa, sillä Lapin suot on jätetty ojittamatta. Sen sijaan alkusyksystä tuli uutisia mikromuovista. On ensikertaa tavattu Lapin erämaa-alueilta, Inarin ja Näätämön valuma-alueilta.
Mistä sitten tulevatkin, jos ovat liikenteestä lähtöisin, onhan siellä Inarin ja Ivalon taajamat ja Ivalon lentokenttä. Näätämön puolella on ainakin Sevettijärvi. Ja valtatiet, jotka seurailevat vesistöjen rantoja, kuten esim. Ukonjärvi Ivalon ja Inarin välillä.
Suo-ojituksista on paljon haittaa, niin myös liikenteestä ja hulavesien johtamisesta vesistöihin. Sähköautoilu on tässä mielessä eduksi, mutta ei sekään estä kumin kulumista.
Ihmetystä herättänyt ja viime vuosina paljon uutisoitu mikromuovi, on laajasti levinnyt vesistöihin ja jopa pohjavesistä todettu. Tuosta raportista ei jää epäselväksi. Huuhtoutuvat kaupungeista ja taajamista hulavesien mukana suoraan vesistöihin. Syytä on puuttua tähänkin.